Talo numero 38
Kesäkuussa tulee täyteen kolme vuotta nykyisessä osoitteessa. Näiden seinien sisälläkin on ehditty jo vaikka mitä. Jos alueella jylläävä uudisrakennusprojekti hyväksytään talossamme, voivat seinät kaatua hyvinkin pian. Olen periaatteessa vahvasti projektin kannalla mutta tähänkin päätökseen liittyy ristiriitaisia fiiliksiä. Niitä ristiriitaisia tuntemuksia on nähty ja kuultu myös naapurustossamme, jossa osalla asukkaista talon seiniin liittyy niin vahvoja muistoja, että niiden kaatuminen tuntuu maailmanlopulta.
Turkissa asunnon vuokraamisessa ja ostossa minulla on ollut varmasti erilaiset kriteerit, mitä ne olisivat Suomessa. Monet nuoret juuri avioituneet parit ostavat uusia asuntoja kaukaa kaupungin laidalta, sieltä minkä ohi huristan metrolla matkalla Foçaan lomalle. Miten joku voi asua näin kaukana, ihmettelen. Osa meistä taas on hankkinut 25-40 vuotta vanhan asunnon alueelta kalliilla tai hyvään hintaan onnella, kuten me. Asunnon keittiön toimivuutta, vessan kuntoa, huoneiden kokoa ja ikää tärkeämpi on asuinalue, mahalle ja sen mukanaan tuomat palvelut, koulujen taso sekä erityisesti ihmisten tapa elää. Se, että talojen perusta on mallia 40 vuotta sitten tai pienet homeongelmat ovat sivuseikkoja.
Viime kuukausina taloja on mennyt nurin lähikulmilla melkein viikottain. Joka viikko kadulle on ilmestynyt uusi rakennusfirman taulu talon eteen ja pian paikalla ovat jo työkoneet. Itseni on vallannut kummallinen tunne seinien kaatuessa, hetken aikaa ohikulkijat ovat voineet tirkistellä kunkin asunnon vanhoihin olkkareihin ja keittiöihin, lapsen huoneen seinillä on rivi disney-tarroja ja jonkun seinälle on jätetty viime vuoden almanakka. Humps. Sinne meni ja pian maata aletaan täyttää uuden talon perustaksi. Viime viikolla kävelin pitkästä aikaa vanhan kodimme ohi, jossa asuimme muutettuamme Izmiriin. Jäljellä on hyvin vähän mitään tuttua, uudet talot koristavat niitä Bostanlin kapeita kujia, joihin aikoinaan ihastuin jo eka iltana kun muutimme Izmiriin. Kestää aikansa ennenkuin jasmiinit ja appelsiinipuut valtaavat taas tyhjät kolot ja käännetyt maat.
Projektin tarkoitus on päivittää talot nykypäivän standardien tasolle. Asumme maanjäristyksen suhteen riskialueella, joten erityisesti korken riskin asuntojen purkamiseen riittää vain yhden asunnon halukkuus. Omamme ei kuulu niihin, joten projektin läpiviemiseen tarvitaan asukkaiden enemmistö, joka tarkoittaa meillä 8 asuntoa. Olemme haalineet tarjouksia useammilta rakennuttajilta, jotka on tarkoitus käydä läpi ja keskittyä muutamaan parhaimmalta tuntuvaan. Sen jälkeen alkavat projektien esittelyt ja vääntö sopimuksesta. Naapuritalomme on omamme kopio ja he tekivät sopimuksen, jossa jokainen asunto maksaa rakennuttajalle lisärahaa 35 000 tl ja rakennuttaja saa talon omistaman talonmiehen asunnon itselleen. Sen lisäksi rakennuttaja voi rakentaa taloon yhden lisäkerroksen, josta hän tietysti myy asunnot hyvään hintaan.
Vanhan asunnon arvio taloissamme pyörii nyt 300 000-350 000 tl kulmilla ja uudet asunnot kadullamme on myyty 700 000-800 000 tl hintaan eli uuden asunnon myyntihinta kutkuttaa monia asukkaita. Rakentamiseen kuluu noin 18 kk ja siksi ajaksi on löydettävä itselleen maja, jota valtio onneksi tukee noin 1000 tl kuukausittain. Lainajärjestelyistäkin on mahdollista sopia, sillä kaikille lisämaksujen maksaminen on mahdotonta, varsinkin kun Turkin taloudellinen tilanne on kehno ja vaikuttaa jo yksityistalouksiinkin.
Kolmoskerroksen herra esitteli meille kuukausi sitten itse rakentamiaan viinihyllyköitä ja terassin pöytiä kyyneleet silmänurkassa. Tuntuu niin vaikealta jättää ne kaikki muistot, sanoi asunnon rouva. Viime viikolla naapuritalon pihalla käytiin kiivas sanailu, taloyhtiö oli juuri tehnyt sopimuksen uudisrakennusprojektista mutta ihan kaikkia asia ei miellyttänyt. Kakkoskerroksen perheessä asukkaat ovat jakautuneet kahtia, joten edessämme on varmasti vielä useampikin juupas-eipäs kokous ja suuria tunteita turkkilaiseen tyyliin. Siitä saatiin jo ensimakua kevään yhtiökokouksessa, jossa asiaa eniten puoltavien ja vastustavien kannat ottivat turkkilaisen diplomaattisesti yhteen. Pihamme peränurkan katoksessa on keskusteltu asiasta useampanakin iltana, Turkissa palloillaan kaikessa järjen ja tunteiden välimaastossa ja on aina vaikea tietää kumpi niistä voittaa.
Olen kovin kiintynyt alueemme vanhoihin suurin puihin, joihin hyttyset imeytyvät iltaisin ja lepakot aloittavat illan tanssin. Pihallamme leikkii kaksi pentueta pikkukissoja, koko tienoon kissapopulaatio lienee tuhansia, vanhojen talojen pihat tarjoavat kissoille lukuisia turvallisia paikkoja suojaksi sateelta ja muilta vaaroilta, uusien talojen betoniset pihat tuskin. Asunnon valinnan suhteen käynti pihalle on ollut meille aina iso asia, uusien talojen säädöksien mukaan kaikkiin taloihin jätetään kosteushaittojen ja parkkipaikkojen takia puolikerrosta tyhjää tilaa. Ensimmäinen kerros nousee siis korkealle ja sekalaisen iloiset puutarhat ovat vain muisto, kun alakerta onkin vaadittua parkkitilaa.
Minne kulmakunnan kissat sitten asettuvat ja minne istutetaan uudet greippi-, sitruuna- ja granaattiomenapuut? Löytyykö omille bibereille ja sipuleille vielä vihreä nurkka istutusta varten? Kun iltaisin nuuhkin pihalla iltatunnelmaa, tuntuu vihreä sekalmelska vaipalta, jonka toisella puolella on kiireinen suuri maailma, täällä omassa mahallessa olisi niin tuttua ja turvallista olla ja sanoa muutokselle ei. Talosta numero 38 on tullut itselleni paljon enemmin kuin piha ja seinät, siitä on tullut tunne avunannosta ja turkkilaisuuden parhaimmista puolista naapurusten kesken, unelma siitä, että miljoonakaupungin keskellä voi rauhoittua omaan vihreään kuplaan.
1 € = n. 5,4 TL
Turkissa asunnon vuokraamisessa ja ostossa minulla on ollut varmasti erilaiset kriteerit, mitä ne olisivat Suomessa. Monet nuoret juuri avioituneet parit ostavat uusia asuntoja kaukaa kaupungin laidalta, sieltä minkä ohi huristan metrolla matkalla Foçaan lomalle. Miten joku voi asua näin kaukana, ihmettelen. Osa meistä taas on hankkinut 25-40 vuotta vanhan asunnon alueelta kalliilla tai hyvään hintaan onnella, kuten me. Asunnon keittiön toimivuutta, vessan kuntoa, huoneiden kokoa ja ikää tärkeämpi on asuinalue, mahalle ja sen mukanaan tuomat palvelut, koulujen taso sekä erityisesti ihmisten tapa elää. Se, että talojen perusta on mallia 40 vuotta sitten tai pienet homeongelmat ovat sivuseikkoja.
Viime kuukausina taloja on mennyt nurin lähikulmilla melkein viikottain. Joka viikko kadulle on ilmestynyt uusi rakennusfirman taulu talon eteen ja pian paikalla ovat jo työkoneet. Itseni on vallannut kummallinen tunne seinien kaatuessa, hetken aikaa ohikulkijat ovat voineet tirkistellä kunkin asunnon vanhoihin olkkareihin ja keittiöihin, lapsen huoneen seinillä on rivi disney-tarroja ja jonkun seinälle on jätetty viime vuoden almanakka. Humps. Sinne meni ja pian maata aletaan täyttää uuden talon perustaksi. Viime viikolla kävelin pitkästä aikaa vanhan kodimme ohi, jossa asuimme muutettuamme Izmiriin. Jäljellä on hyvin vähän mitään tuttua, uudet talot koristavat niitä Bostanlin kapeita kujia, joihin aikoinaan ihastuin jo eka iltana kun muutimme Izmiriin. Kestää aikansa ennenkuin jasmiinit ja appelsiinipuut valtaavat taas tyhjät kolot ja käännetyt maat.
Projektin tarkoitus on päivittää talot nykypäivän standardien tasolle. Asumme maanjäristyksen suhteen riskialueella, joten erityisesti korken riskin asuntojen purkamiseen riittää vain yhden asunnon halukkuus. Omamme ei kuulu niihin, joten projektin läpiviemiseen tarvitaan asukkaiden enemmistö, joka tarkoittaa meillä 8 asuntoa. Olemme haalineet tarjouksia useammilta rakennuttajilta, jotka on tarkoitus käydä läpi ja keskittyä muutamaan parhaimmalta tuntuvaan. Sen jälkeen alkavat projektien esittelyt ja vääntö sopimuksesta. Naapuritalomme on omamme kopio ja he tekivät sopimuksen, jossa jokainen asunto maksaa rakennuttajalle lisärahaa 35 000 tl ja rakennuttaja saa talon omistaman talonmiehen asunnon itselleen. Sen lisäksi rakennuttaja voi rakentaa taloon yhden lisäkerroksen, josta hän tietysti myy asunnot hyvään hintaan.
Vanhan asunnon arvio taloissamme pyörii nyt 300 000-350 000 tl kulmilla ja uudet asunnot kadullamme on myyty 700 000-800 000 tl hintaan eli uuden asunnon myyntihinta kutkuttaa monia asukkaita. Rakentamiseen kuluu noin 18 kk ja siksi ajaksi on löydettävä itselleen maja, jota valtio onneksi tukee noin 1000 tl kuukausittain. Lainajärjestelyistäkin on mahdollista sopia, sillä kaikille lisämaksujen maksaminen on mahdotonta, varsinkin kun Turkin taloudellinen tilanne on kehno ja vaikuttaa jo yksityistalouksiinkin.
Kolmoskerroksen herra esitteli meille kuukausi sitten itse rakentamiaan viinihyllyköitä ja terassin pöytiä kyyneleet silmänurkassa. Tuntuu niin vaikealta jättää ne kaikki muistot, sanoi asunnon rouva. Viime viikolla naapuritalon pihalla käytiin kiivas sanailu, taloyhtiö oli juuri tehnyt sopimuksen uudisrakennusprojektista mutta ihan kaikkia asia ei miellyttänyt. Kakkoskerroksen perheessä asukkaat ovat jakautuneet kahtia, joten edessämme on varmasti vielä useampikin juupas-eipäs kokous ja suuria tunteita turkkilaiseen tyyliin. Siitä saatiin jo ensimakua kevään yhtiökokouksessa, jossa asiaa eniten puoltavien ja vastustavien kannat ottivat turkkilaisen diplomaattisesti yhteen. Pihamme peränurkan katoksessa on keskusteltu asiasta useampanakin iltana, Turkissa palloillaan kaikessa järjen ja tunteiden välimaastossa ja on aina vaikea tietää kumpi niistä voittaa.
Olen kovin kiintynyt alueemme vanhoihin suurin puihin, joihin hyttyset imeytyvät iltaisin ja lepakot aloittavat illan tanssin. Pihallamme leikkii kaksi pentueta pikkukissoja, koko tienoon kissapopulaatio lienee tuhansia, vanhojen talojen pihat tarjoavat kissoille lukuisia turvallisia paikkoja suojaksi sateelta ja muilta vaaroilta, uusien talojen betoniset pihat tuskin. Asunnon valinnan suhteen käynti pihalle on ollut meille aina iso asia, uusien talojen säädöksien mukaan kaikkiin taloihin jätetään kosteushaittojen ja parkkipaikkojen takia puolikerrosta tyhjää tilaa. Ensimmäinen kerros nousee siis korkealle ja sekalaisen iloiset puutarhat ovat vain muisto, kun alakerta onkin vaadittua parkkitilaa.
Minne kulmakunnan kissat sitten asettuvat ja minne istutetaan uudet greippi-, sitruuna- ja granaattiomenapuut? Löytyykö omille bibereille ja sipuleille vielä vihreä nurkka istutusta varten? Kun iltaisin nuuhkin pihalla iltatunnelmaa, tuntuu vihreä sekalmelska vaipalta, jonka toisella puolella on kiireinen suuri maailma, täällä omassa mahallessa olisi niin tuttua ja turvallista olla ja sanoa muutokselle ei. Talosta numero 38 on tullut itselleni paljon enemmin kuin piha ja seinät, siitä on tullut tunne avunannosta ja turkkilaisuuden parhaimmista puolista naapurusten kesken, unelma siitä, että miljoonakaupungin keskellä voi rauhoittua omaan vihreään kuplaan.
1 € = n. 5,4 TL
Ihana kirjoitus Petra, ja varmaankin paljon ajateltavaa tuovat nuo uudistusprojektit.Täälläkin harrastetaan samaa , eli yleensä vanha max. 4 kerroksiset talot sopivat siihen kategoriaan. Yleensä tosi huonokuntoiset talot hävitetään ja rakennetaan uusi isompi talo niiden tilalle, tai sitten talo saa uuden ilmeen, parvekkeet ja muutaman lisäkerroksen. Molemmissa tapauksissa se on win-win tilanne sekä rakennuttajalle että asukkaille, jotka saavat uudet asunnot ilman lisäkustannuksia, tosin asumiskustannukset nousevat uusissa taloissa vanhempiin verrattuna. Tässä omalla kadullani pari viimeistä taloa on neuvotellut uudistusprojektista, ja talon ympäri on rakennettu jo aidatkin sitä varten, mutta vieläkään ei projektia ole aloitettu, ja kun kysyin niin selvisi että asukkaat ja rakennuttaja eivät olleetkaan täysin päässeet yhteisymmärykseen. Erään tuttavani talo laitettiin maan tasalle; rakennuttaja maksoi asukkaiden vuokrat rakennusaikana , ja nyt on tilalla jo lähes valmis iso hieno talo, jonne vanhan talon asukkaat pian muuttavat. Harmikseni oma 7-kerroksinen talo ei kuulu siihen kategoriaan, sillä tämän talon päälle on kai vaikeampaa lisätä kerroksia kuin 4 -kerroksisen talon päälle. Samalla uusituista taloista tulee maanjäristyksen kestäviä, mita tämä oma taloni ei ole.
VastaaPoistaTäällä myös koskee näitä pientaloja mutta kyllä isotkin otetaan mukaan, siinä vain rakennuttaja ei tosiaan saa aina kustannuksia peitettyä ja asukkaat joutuvat maksumiehiksi. Meillä on maanjäristyksen kestävä mutta pohja on huono. Sellaiset talot, jotka eivät vastaa maanjäristyssäädöksiä, jotka uusittiin 2000-luvulla, saa laittaa nurin jopa yhden asukkaan toiveesta.
PoistaVoin hyvin kuvitella, että esimerkiksi vanhemmille ihmisille, jotka ovat asuneet alueella samassa talossa pitkään, seinien kaatuminen voi olla melkein maailmanloppu. Ja miksei nuoremmillekin: kummasti sitä jotenkin tottuu kaikkeen, jos asuu samassa paikassa kauan, ja siinä samalla kiintyykin.
VastaaPoistaIhana kisuli. <3
Kyllä se on juuri vaikeaa noille monille meidän talon vanhoille asukkaille, toisaalta sitten taas muutama vanhus on asiaa kovasti puoltamassa. Monella on ajatuksena myydä uusi asunto ja ostaa sillä rahalla kunnon asunto rannikolta paikasta, jossa hinnat ovat muuten jo kovat. Olen ilmeisen kiintynyt tähän tunnelmaan alueella ja murehdin sen muuttumista kun miljöö muuttuu.
PoistaHyvin kirjoitettu. Ihana kissa :)
VastaaPoistaKiitos sinulle ja näitä kissoja olisi täällä useampia kotia etsimässä :)
PoistaOnhan niillä asioilla ne puolensa ja puolensa. Minulle tulee tuosta teidän asuntoalueesta mieleen meidän Göztepe. Siellä oli ihan oma tunnelmansa. Mutta olihan sillä Cngelköyn uudella asunnolla sitten omansa. Rakastin niitä molempia.
VastaaPoistaTurkissa eri asuinalueisiin liittyy aika vahvoja tunnelatauksia, en ainakaan ole sellaisia kokenus koskaan Suomessa. Johtuuko se siitä, että erot on isoja ja se omanlainen asuinalue on todellinen lottovoitto?
PoistaVoi kamala, mä varmaan kuolisin jos menettäisin viherkeitaan. Mutta ymmärrän myös, jos talot ovat huonokuntoisia ja niitten elinikä on tullut tiensä päähän. Voi ei niitä kissoja:(
VastaaPoistaNiinpä niin, tiedän että siihen projektiin on lähdettävä mukaan mutta viherkeidastani ikävöin jo etukäteen :(
PoistaTuo on kyllä todella harmillista että vihreät pihat tulevat katoamaan uudisrakentamisen myötä kun puita ja viheralueita on muutenkin niin vähän. Voin kuvitella että kaiken jättäminen voi olla kova paikka etenkin vanhemmille ihmisille vielä kun siihen lisätään rakentamisen tuoma taloudellinen taakka. Me taas puolestamme olemme alkaneet miettiä että nyt voisi olla aika ostaa asunto ennen kuin Karsiyakan hinnat nousevat korkeammaksi uudisrakentamisen myötä tai valuuttakurssit taas heilahtavat. Onko uudisrakennettavaksi päätetyille taloille jotain omaa sivustoa vai pitääkö mennä vain puskaradion kautta ja koluamalla tavan asuntosivustoja? Olen kuullut että joissain taloissa yksikin asukas voisi estää uudelleenrakentamisen. Onko tarvittava äänimäärä siis talon järjestyssääntökohtainen vai pitäisikö puolen puoltaminen aina riittää?
VastaaPoistaToimikaa nopeasti sillä nousu on nopeaa. Kolmessa vuodessa samalta alueelta ostettu melkein samanlaisen asunnon hinta on noussut 170 000 tl:sta 450 000 tl. Toisaalta ulkomaalaisella valuutalla ostettu asunto on edelleen edullinen ja on varmasti ihan sijoitusmielessäkin järkevä ostos. Jos googlaat niin kentsel dönüsüm nimellä löytyy tietoa kaupunkien sivuilta mutta parasta olisi olla tietoinen alueen tilanteesta. Näitä taloja menee ihan viikottain projektiin mukaan ja se on ihan kiinni asukkaista. Jos asunto saa cürük raportin, riittää yhden asunnon halukkuus purkutuomioon, ellei niin on oltava enemmistö. Projekti ei liity talon järjestyssääntöihin vaan se on ihan valtion alainen projekti ja säännöt sen mukaiset. Yksi asukas voi varmasti estää projektin ellei talon ikä ja maanjäristyskunto riitä mutta muuten ei.
PoistaOi mikä viherkeidas ja yhteisöllisyys siellä teillä on. Vanhat ja isot puut on kyllä sellainen aarre, jota pitäisi varjella. Niissä on jotain sellaista tunnelmaa, jota ei muuten saa, eikä niiden kasvamista uusille alueille juuri voi nopeuttaa. Voin myös hyvin kuvitella pienet mielenpiteidenvaihdot pihapiirissä. Tsemppiä sinne keskusteluihin ja päätöksiin!
PoistaTuo on jo aikaa iso nousu! Täytyypä rueta katsomaan tuota tarkemmin ja laittaa nenä kiinni asuntoilmoituksiin josko Karsiyakasta löytyisi mitään mitä ehtisi käydä İzmirin läpi huristaessa katsomassa.
Poista