Ankara nyt

Eilinen ilta ja yö taisi olla Ankara rauhattomin, poliisi ja mielenosoittajat ottivat pahasti yhteen ja Kızılayn alue on aiempaakin pahemman näköinen. Illalla alkanut kattilamielenosoitus oli myös pitkä ja äänekäs, aaltoili keskustan eri kortteleissa ja otti taas uutta pontta naapurustosta, osa väestä siirtyi kadulle paukuttelemaan ja huutelemaan iskulauseita. Meidän korttelissa?! Täällä liikkuu päiväsaikaan eläkkeellä olevia virkamiehiä,  tavallisia duunareita, nuoria ja kotiäitejä, osa istuu pihalla pavun palkoja puhdistamassa kukkahuivi päässä, nekö siellä kilkattaa illalla ja huutelevat.

Tytön nukuttaminen otti illalla takapakkia kun naapurin rouva alkoi kilkatella kattiloita, hetken ihmettelyn jälkeen tytölle kuitenkin uni voitti kilkattelun säestämänä. Tänä aamu valkeni taas rauhallisena, kaupungin siivoojat olivat jo työn touhussa kun suunnistin salille, roskat ja spreijailut kertoivat yön aikana alueella liikkuneista mielenosoittajista. Eilen illalla kuuntelimme miehen kanssa väkijoukon pauhua, joka läheni kortteleitamme, satunnaisia huutoja ja iskulauseiden sointuja.

Tänään aamupäivällä joukko lukiolaisia mielenosoittajia kulki katuamme pitkin kohti keskustaan, rytmikkäät huudot ja laulu ottivat kiviseinistä kaikua. Lopun luimme uutisista, satoja lukiolaisia poliisin hallussa, osa sairaalassa. Ankara on opiskelijakaupunki ja he ovatkin olleet hyvin edustettuina eilen ja tänään mielenilmauksissa. Ankaran keskustan yksi baareista oli muutettu viime yönä sairaalaksi, josssa vapaaehtoiset lääkärit työskentelivät, viime yönä kaupungissa pidätettiin 500 kansalaista, tänään päiväsaikaan satoja lisää, joukossa myös näitä lääkäreitä.

Mies kävi virastoasioissa kaupungin toisella laidalla, dolmukseen oli tunkenut pistävä kyynelkaasun tuoksu keskustan lähellä, tuuli toi hajuja kotiimme asti eilen illalla. Muuten ydinkeskustan ulkopuolella elämä oli miehen mukaan vaikuttanut normaalilta, dolmuksessa oli jokainen jakanut tarinansa kyynelkaasuista, näkemästää ja kuulemastaan. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan hämmennyksen vallassa kun savu on hieman laskeutunut. Kun katsoo uutiskuvaa muutamien kilometrien päässä riehuvista poliiseista ja barrikadeista, mielenosoittajista ja valkeana sakeasta ilmasta, tuntuu kuin seuraisi elokuvaa tai kaukaisia tapahtumia. Vieläkin on vaikea uskoa että se tapahtuu täällä, nyt ja ehkä huomennakin, meidän tutuille ja naapureille, meille. Täällä ollaan, odotamme mitä ilta tuo tullessaan, onko naapureilla kattilat valmiina vai otetaanko välillä lukua?