Vastustus jatkuu

Ennen lomaa meillä oli asioita keskustaan joten lähdimme liikkeelle aamuvarhain, ilma on edelleen raikas ja joka puolelle vehreää, yöt ovat viileitä ja ruusut kukkivat joka paikassa. Kotikulmilla huomasimme jo uusia mielenosoittajien spreijauksia ja naapureiden ikkunoihin ilmestyneitä uusia kannustuskylttejä. Uutisointi maailmalla on ehkä jo ylittänyt tietyn tylsistymiskynnyksen mutta Turkissa tilanne on päällä ja vastustus jatkuu.

Mielenosoitus on myös kaikkien huulilla, on saavutettu piste, jonka jälkeen siitä kuuluu puhuttavan kassajonoissa, tuntemattomille kadunkulmissa ja kahviloissa. Eilen päivälenkillä, vastaan saapasteli nainen, joka kyseli neidiltä mitä kuuluu çapulcu? Pääministeri kutsui mielenosoittajia nimellä çapulcu eli rosvo, joka jäi elämään kansanpariin, nyt moni julkisuuden henkilö ja mielenosoittajien kannattaja onkin alkanut kutsua itseään ja tovereitaan samalla nimellä, illan kokoontumiset on nimetty rosvojuhliksi. Me kai sitten profiloiduimme naisen mielestä mielenosoittajiin; ulkomaalainen, koira ja lapsi ja miehellä täysmustat vaatteet, joista on myös tullut viime päivinä kaupungissa mielenosoittajien tunnustama väri. Kuntosalilla toissa aamuna käytiin kiivas sanaharkka, jossa osa parjasi mielenosoittajien hajottaneen kauppiaiden omaisuutta ja toinen puoli taas syytti kaiken alkaneen poliisin kovista otteista. Tänään vanhempi rouva hermoistui ohi kiitävälle virkamiehelle, joka sadatteli keskustaan kerääntyneitä vastustajia, mies sai niskaansa melkoisen haukkumaryöpyn.

Tänä aamuna kuljimme Tunalia pitkin Kuğulupuistoon, josta on tullut yksi mielenosoitusten pääpaikoista, osa väsyneistä nukkui vielä yöllisen päivystyksen ja mellakoinnin uuvutusta pois, puistossa oli telttanurkkaus ja ilmaisen ruuan ja juoman jakopiste. Matkalla keskustaan vastaan ajoi useampi autolastillinen naamareihin pukeutuneita vastustajien porukkaa, kadunvarsilla myytiin naamareita, pillejä ja kasvosuojia. Puisto oli ripusteltu täyteen kylttejä ja banderolleja, jotka paukuttivat rauhaa ja rakkautta sekä toivottivat pääministerin puolueineen tiedätte kyllä minne. Muurit olivat saaneet ihan uudet värit ja kirjoitukset sitten viime näkemän. Tunnelma oli leppoisa, mummelit tapansa mukaan teellä, lapset leikkipuistossa ja hienompi väki cappucinolla puiston kahvilassa, vain puiston joutsenet ja linnut puuttuivat sillä ne vietiin jo mielenosoitusten alkupäivinä kyynelkaasujen tieltä evakkoon, kuinka kauan ne evakossa joutuvat olemaan on vielä arvoitus?

Kuğulupuiston telttakylä on poliisin toimesta tyhjennetty ainakin jo kahdesti mutta aina sinne on porukka julisteineen palannut takaisin. Eilisiltana kattiloiden kolina jatkui jo 14. päivää, lähistölle kokoontui pauhun perusteella kansanjoukko kuten muinakin iltoina ja viime yönä Ankarassa otettiin taas yhteen poliisin ja mielenosoittajien välillä. Elämme jonkunlaisessa odottavassa välitilassa, kaikki pohtivat mitä tapahtuu seuraavaksi, mikä on pääministerin seuraava siirto? Tuleeko yhteenottoja eri puolille asettuneiden ihmisten välille? Miten tämä päättyy, kuivuen kokoon vai suureen räjähdykseen?

Ulkomailla uutisointi keskittyy poliisin koviin otteisiin ja pääministerin letkautuksiin, objektiivista puheenvuoroa on vaikea löytää enää mistään. Olimme sitten itse mitä mieltä tahansa, on muistettava että nykyinen valtapuolue on valittu demokraattisilla vaaleilla, sen aikana bruttokansantuote on yli kaksinkertaistunut ja pitkästä aikaa maassa on tehty uudistuksia tavallisen kansan hyväksi, sen joka tunsi ettei vuosikymmeniin kukaan kuunnellut tai kiinnostunut.

Kun palkka on noussut tuntuvasti, sosiaaliturva ja terveydenhuolto noussut uudelle tasolle ja monelle tullut tunne, että mekin olemme tärkeitä, on pääministeri puolueineen tälle osalle kansaa pelastus. Toinen puoli haluaa vapauksia ja oikeudenmukaisuutta, se haluaa toisellaisen tulevaisuuden Turkille mitä vallanpitäjät nyt suunnittelevat. Puistossa huomasi että mielenosoitusten kannattajia oli joka lähtöön, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, lapsiperheitä ja opiskelijoita. Nyt odotetaan miten nämä toiveet ja erilaiset elämäntyylit yhdistetään, Turkin monimuotoisuus on suuri rikkaus mutta se on samalla sen suurin taakka.