Eka tarhavuosi pulkassa

Kesäkuun toisena perjantaina tyttö sai ekan tarhavuotensa toisen kehitysraportin eli tarhan toikkarin. Raportti on pullollaan kehuja taidoista ja vinkkejä mitä lapsen kanssa kannattaa tehdä ja harjoittaa loman aikana. Kouluvuoden päättyessä koulujen ja tarhojen edustalla on ruuhkaa, kukkakauppiaat, vanhemmat ja lapset juhlatamineissaan. Tarhan perinteiden mukaan tarhan vanha lippu lasketaan alas ja uusi nostetaan salkoon. Sen jälkeen seuraa yleistä sosialisointia ja valokuvien näpsimistä, pulinaa ja hulinaa. Käydään hieman läpi lasten portfolioita ja askarteluja. Lapsille jaetaan raportit joiden seuraksi opettaja on askarrellut pienet pokaalit, joissa lukee Sinä olet mahtava! Raportin lisäksi pääsee opettajan halaukseen ja lukuisiin valokuviin, räps räps.


Vanhempien keskuudessa on kulkenut tieto nyyttäreistä, joten jokainen on tuonut mukanaan purtavaa, börekiä, kakkua, keksejä ja mehua. Maha pullollaan on aika yhteiskuvien, niiltä ei Turkissa voi välttyä. Opettaja-lapset, opettaja, lapset-äidit-opettaja, lapset-isät-opettaja, lapset-mummot ja niin edelleen. Me vanhemmat annamme opettajalle pienen lahjan, siron riipuksen, joka saa Aydan rouvan varsin tunteelliseksi. Tässä vaiheessa lapsia huvittaa eniten juosta, hillua ja kikattaa ja niin tehdään. Vanhempia kiinnostaa tuleva tarhavuosi, säilyykö sama opettaja, kuka haluaa jatkaa aamupäiväläisenä ja kuka taas siirtyy iltapäiväläiseksi, osa siirtyy eri tarhaan kun valikoima lisääntyy 4 ikävuoden jälkeen.

Seuraavaa tarhavuotta varten tiedän asioista huomattavasti enemmin kuin viime syksynä. Erilaista kierrätystavaraa kannattaa laittaa toisinaan talteen tulevia askarteluja varten, aluspaitoja hankkia valmiiksi syksyä varten ja muistaa aina kysellä ja kuunnella tarhan aulassa. Turkissa tiedotus toimii parhaiten ihmiseltä toiselle, vaikka suurin osa tiedoista kulkee netin kautta, niin on parasta aina varmistaa ja kysellä, eräs turkkilainen äiti otti tavakseen hihkaista joka iltapäivä aulassa haluavansa päivän tiedot ja juorut. Yritän muistaa ostaa opettajalle kukkia kansallisena opettajanpäivänä ja tietoon ongittuna synttäripäivänä.



Luulin tarhan loppumisen olevan vaikeaa tytölle mutta on se vähän vaikeaa vanhemmillekin. Kahdesta syystä. Rutiini rikkoutuu ja tytöllä on tylsää. Huomaan, että muutamasta tarhakaverin äidistä on tullut osa viikkoa, olemme hieman pökerryksissä että mitäs nyt? Oljenkortena tehdään vielä yhdet kahvilatreffit ja samalla viedään ilmoittautumiset seuraavalle tarhavuodelle. Sitten pusut ja lomalle. Tyttö on kysellyt joka aamu milloin tarha alkaa. Ei kai opettaja ole nyt yksin tarhassa? Osa lapsista menee kesällä jumppa- tai uimakouluun, osa kesätarhaan, toiset sukuloivat tai suuntaavat kesämökeille.

Tarha on ollut hieno juttu, kotona on selvästi tylsää, varsinkin jos baba nukkuu työn univelkoja ja äiti naputtaa töitä tietokoneella. Ekan viikon saldona tyttö ja koiruus hajottavat tietokoneen, sinne menevät tiedostot ja valokuvat. Onneksi ukki ja mummi tulee ihan pian. Sadepäivänä ja paastokuukauden alettua tehdään perheen kanssa ostosreissu ostariin, kenkiä, uikkareita, koiran tarvikkeita ja kesävaatteita. Metroasemalla tyttö asettelee vanhemmat tuoleille, baba siniselle, koska se on poikien väri ja äiti punaiselle tyttöjen penkille. Selitämme miehen kanssa ettei ole poikien ja tyttöjen värejä, tässä siis puhdetta kesäksi eli avartaa turkkilaisen koulumaailman värioppia suhteessa sukupuoliin.

Kesäkuu on sujunut ihanissa tunnelmissa, sää on nyt parhaimmillaan ja luonto kauniin vehreä. Muutto on ovella, asunto on maalattu ja pian myös myrkytetty, huomenna aamulla saapuvat muuttomiehet, joita me lähdemme tytön kanssa pakoon kaverin luo. Iltapäivällä uudelle asunnolle tavaroiden järjestelyyn. Muuttaminen on aina hieman stressaavaa mutta onneksi se on tehty Turkissa helpoksi edullisilla palveluilla, siitä ja uudesta asunnosta lisää ensi viikolla.