Izmiriläisen iltarakı
Olin viime viikolla apteekissa. Edellä vanhempi rouva odotti lääkkeitään. Saatuaan purkit, apteekkari kävi ne rouvan kanssa läpi. Näitä aamuin ja illoin ennen ruokailua, tämä kuten ennenkin kerran päivässä ruokailun jälkeen jne. Rouva pyöritteli purkkejaan ja kysyi apteekkarilta, entä kuinkas se ilta rakı? Mihin kohtaan ajoitan lääkkeeni sen kanssa? Mieheni ottaa sydänlääkkeensä illallisen ja rakın jälkeen. Apteekkari neuvoi rouvaa ottamaan lääkkeen puoli tuntia ilta rakın jälkeen. Kiitos ja näkemiin.
On vaalipäivä, jolloin alkoholinmyynti on kielletty kaikissa anniskelupisteissä ja kaupoissa. Läheisen pikkumarketin oluthyllyllä käy kuhina. Omistaja nauraa, vai että sunnuntaina pitäisi ihmisiä kiusata vielä olutkaappien lukitsemisella. Typerää, puhisee omistaja ja laskee naapurin miehen kaljakassin hintaa laskimella. Sunnuntai on yleisin vapaa, jolloin markettin viinihyllyillä kolisee tyhjää ja rakı kuuluu ostosrepertuaariin, monikaan ei tunnu olevan kipeä tai köyhä sunnuntaina.
Muutama viikko sitten leipäkaupan myyjätär valisti läheisen isomman marketin viinialeista, muistahan käydä, useat viinit ovat nyt 50% alessa! Viinihyllyllä olin aikeissa valita tutun paikallisen, hyväksi havaitun pullon kun viereen asteli herrasmies valistamaan toisen merkin puolesta. Nyt kannattaa ostaa, tuo loppuu jo iltaan mennessä, tiedän sillä olen seurannut. Tämä viini on palkittu ja paras paikallinen viini hinta-laatusuhteeltaan. Pian paikalle oli kerääntynyt useampi ihmettelijä, marssin useamman papan ja rouvan perässä kassalle pullo kädessä. Yhteisöllisyyden huipentuma, ostimme kaikki samaa viiniä! Pappa oli asiantuntija, sillä viini ei ollut pöllömpää.
Monissa turistipaikoissa suhtautuminen alkoholiin oli kummallista, rantabaareissa bailattiin villisti viikon jokaisena päivänä, tanssittiin pöydillä ja oksenneltiin kukkaruukkuihin. Pienistä kylistä saapuneet työntekijät nieleskelivät ja tottuivat alun ihmetyksen jälkeen. Ankarassa olutta myytiin mustissa muovikasseissa ja lähikaupan omistaja tiesi tilata oikeaa viiniä niille, jotka sitä ostivat. Mieheni kotikaupungissa Konyassa alkoholia taas tarjoillaan harvoissa paikoissa ja olutpulloa lähdetään hakemaan monen korttelin päähän. Jokaisessa kaupungissa on kuitenkin mahdollista tilata mitä tahansa merkkiä vuorokauden ympäri kotiin skootterilla pikkukaupoista. Izmirissä oluen voi sihauttaa ranta-alueen penkillä istuva pukumies ja rantakatujen ravintoloissa monen ruokajuoma on viini tai olut, illalla usein rakı.
Lapsiperheiden saapuessa Suomesta lomalle olen joutunut miettimään voiko perheitä viedä alkuillasta Alşançakin rantakadulle ravintolaan. Pöytiin kannetaan olutta, viiniä ja rakıa, monessa paikassa sauhutellaan myös tupakkaa tai vesipiippua, se missä saa polttaa on veteen piirretty viiva ja Izmirin alueella poliisit tunnetusti katsovat näitä rikkeitä läpi sormien. Turkissa juomia ei juoda kaksin käsin, oluen kanssa minimi tarjottava on pähkinät, hedelmät, suolakurkut ja juustotikut, toisinaan kurkku- ja porkkanapalat sitruuna-suolaliemessä. Viini ja rakı kaipaavat vierelle jo alkupaloja ja mielellään illallista. Olut voi olla janojuoma kun taas jälkimmäiset ruokajuomia.Tuntuu hullulta että maassa, joka on jossain asioissa hyvin tiukka, joudunkin miettimään onko se jossain asioissa liian löyhä moraaliltaan suomalaisille?
Kesä saapui myöhässä tänä vuonna, tuulettimet kaivettiin vasta nyt esille ja terassillekin on ehditty. Kesä toi tullessaan tarhan päättäjäiset, ekan lomaviikon saldona hajonnut tietokone ja kasvava muuttostressi johtuen siitä, ettei muuttopäivä ole varmistunut. Muutama lomareissu on suunnitteilla ja vieraitakin tulossa. Huomenna alkaa Ramazan paastokuukausi, jolloin osa turkkilaisista paastoaa. Hyvää alkavaa paastokuukautta sitä noudattaville!
On vaalipäivä, jolloin alkoholinmyynti on kielletty kaikissa anniskelupisteissä ja kaupoissa. Läheisen pikkumarketin oluthyllyllä käy kuhina. Omistaja nauraa, vai että sunnuntaina pitäisi ihmisiä kiusata vielä olutkaappien lukitsemisella. Typerää, puhisee omistaja ja laskee naapurin miehen kaljakassin hintaa laskimella. Sunnuntai on yleisin vapaa, jolloin markettin viinihyllyillä kolisee tyhjää ja rakı kuuluu ostosrepertuaariin, monikaan ei tunnu olevan kipeä tai köyhä sunnuntaina.
Muutama viikko sitten leipäkaupan myyjätär valisti läheisen isomman marketin viinialeista, muistahan käydä, useat viinit ovat nyt 50% alessa! Viinihyllyllä olin aikeissa valita tutun paikallisen, hyväksi havaitun pullon kun viereen asteli herrasmies valistamaan toisen merkin puolesta. Nyt kannattaa ostaa, tuo loppuu jo iltaan mennessä, tiedän sillä olen seurannut. Tämä viini on palkittu ja paras paikallinen viini hinta-laatusuhteeltaan. Pian paikalle oli kerääntynyt useampi ihmettelijä, marssin useamman papan ja rouvan perässä kassalle pullo kädessä. Yhteisöllisyyden huipentuma, ostimme kaikki samaa viiniä! Pappa oli asiantuntija, sillä viini ei ollut pöllömpää.
Monissa turistipaikoissa suhtautuminen alkoholiin oli kummallista, rantabaareissa bailattiin villisti viikon jokaisena päivänä, tanssittiin pöydillä ja oksenneltiin kukkaruukkuihin. Pienistä kylistä saapuneet työntekijät nieleskelivät ja tottuivat alun ihmetyksen jälkeen. Ankarassa olutta myytiin mustissa muovikasseissa ja lähikaupan omistaja tiesi tilata oikeaa viiniä niille, jotka sitä ostivat. Mieheni kotikaupungissa Konyassa alkoholia taas tarjoillaan harvoissa paikoissa ja olutpulloa lähdetään hakemaan monen korttelin päähän. Jokaisessa kaupungissa on kuitenkin mahdollista tilata mitä tahansa merkkiä vuorokauden ympäri kotiin skootterilla pikkukaupoista. Izmirissä oluen voi sihauttaa ranta-alueen penkillä istuva pukumies ja rantakatujen ravintoloissa monen ruokajuoma on viini tai olut, illalla usein rakı.
Lapsiperheiden saapuessa Suomesta lomalle olen joutunut miettimään voiko perheitä viedä alkuillasta Alşançakin rantakadulle ravintolaan. Pöytiin kannetaan olutta, viiniä ja rakıa, monessa paikassa sauhutellaan myös tupakkaa tai vesipiippua, se missä saa polttaa on veteen piirretty viiva ja Izmirin alueella poliisit tunnetusti katsovat näitä rikkeitä läpi sormien. Turkissa juomia ei juoda kaksin käsin, oluen kanssa minimi tarjottava on pähkinät, hedelmät, suolakurkut ja juustotikut, toisinaan kurkku- ja porkkanapalat sitruuna-suolaliemessä. Viini ja rakı kaipaavat vierelle jo alkupaloja ja mielellään illallista. Olut voi olla janojuoma kun taas jälkimmäiset ruokajuomia.Tuntuu hullulta että maassa, joka on jossain asioissa hyvin tiukka, joudunkin miettimään onko se jossain asioissa liian löyhä moraaliltaan suomalaisille?
Kesä saapui myöhässä tänä vuonna, tuulettimet kaivettiin vasta nyt esille ja terassillekin on ehditty. Kesä toi tullessaan tarhan päättäjäiset, ekan lomaviikon saldona hajonnut tietokone ja kasvava muuttostressi johtuen siitä, ettei muuttopäivä ole varmistunut. Muutama lomareissu on suunnitteilla ja vieraitakin tulossa. Huomenna alkaa Ramazan paastokuukausi, jolloin osa turkkilaisista paastoaa. Hyvää alkavaa paastokuukautta sitä noudattaville!
Täällä kesää vielä odotellaan. Terassille ei tee mieli rakille eikä milleen muullekaan. Mutta onhan meillä sauna! ja juhannus nurkan takana:).
VastaaPoistaToivotaan lampenevaa juhannusta, kesa ilman terassia on kuin....mikahan se olisi :)?
PoistaNämä eri maiden alkoholikäytännöt ja juomakulttuurit ovat kyllä mielenkiintoisia. Onko meillä suomalaisilla vaan niin omituinen juomakulttuuri, että "kaikkien muiden maiden" tavat tuntuvat oudoilta? Suomessa tuntuu edelleen olevan kaikki tai ei mitään -ajattelu ja samaa juurrutetaan myös lapsiin. On tietysti hyvä että alkoholia ei kuluteta lasten nähden / seurassa, mutta en panisi pahakseni yhtä olutta tai lasillista viiniä, vaikka lapset istuisivatkin samassa ruokapöydässä. Eikö lastenkin kannattaisi oppia, että alkoholia voi käyttää myös ihan sivistyneenä aikuisten juomana? (Suomessa vissiin ei...)
VastaaPoistaSuomessa kirjoitetaan paljon mediassa alkoholista, se on kuin punainen vaate ja musta tuntuu etta suomalaiset ovat itse ainoita, jotka yllapitavat myyttia siita, etta suomalaiset ovat kovia juomaan. Izmir on tietysti poikkeus siina mielessa, etta se kuuluu Turkin vapaamielisimpiin alueisiin mutta myös minulle on vierasta tuo ettei lasten seurassa voi ottaa sivistyneesti.
PoistaNiin, taitaa olla totta että tilastollisesti suomalaiset eivät juo alkoholia ainakaan kovin paljon enempää kuin monet muutkaan kansallisuudet, mutta Suomessa kyllä ällistyttävää on se rankka humalahakuisuus. Monissa niissä maissa joissa alkoholijuomat ostetaan samaan kauppakassiin maitotölkkien kanssa selkeä humaltuminen on todella noloa, vaikka olisi millaisesta tilaisuudesta kyse. Siksi lapset näkevät sivistynyttä juomista pienestä pitäen täysin normaalina asiana. Aamulla ei todellakaan töissä kehtaisi selittää että on vähän huono olo kun on niin kova krapula päällä - Suomessa olen tähän kyllä törmännyt.
PoistaVarmasti naulankantaan, osa ei kaikki hakevat sita humalaa, juominen ei ole siis osatekija illanvietossa vaan se paaasia. Kannatan vahvasti alkoholijuomien tuontia Suomessakin kauppoihin, sivistynyt juominen on normaalia, ei tarvitse keskustella koko iltaa siita miksei joku juo tai miksi joku juo, sehan on vain juoma. Kiitti kommentistasi!
PoistaMielenkiintoista. Katselen facesta kuvia, kun naapuri on sielläpäin maailmaan ja joka kuvassa on tuoppi kädessä:) Meidän lähellä on kiva terassi-kahvila (täällä Espoossa siis) ja siellä on niin kova kieltolaki, että juomia ei saa juoda kahvilan laiturilla...vain jalat maassa ja saa olutta hörppiä
VastaaPoistaNaapuri on siis lomalla ja olisiko efes olut kadessa :) No onpa taas kielto, josta puuttuu kai jarki?
PoistaMinä nautin kirjoituksissasi ehkä eniten niistä virkistymisen tunteista joita koen kun kerrot miten siellä käyttäydytään jollain tavalla aivan toisin kuin täällä. Nyt tässäkin oli oikein hauska lukea kun viranomaistaho suhtautuu iltaviinasten juontiin täysin normaalina, luontevana asiana.
VastaaPoistaKannatan ehdottomasti ajattelutapaa jossa alkoholi otetaan osaksi arkiajattelua siinä mielessä että se todellakin on vain juoma. Suomessa sillä on ihmeellinen myyttinen, korotettu ja mystinen asema, pelättykin.
Kiitos Taika kommentista. Mulle itselle henk.kohtaisesti sen nakeminen, etta asiat voi tehda ihan eri tavalla kuin Suomessa on totuttu on myös jotenkin aina avartavaa. Tuo alkoholin ihmeellinen, myyttinen asema on tosiaan Suomessa ihan kummallinen, sehan on vain juoma.
Poista