Naisten kesken
Tytön tarhan alku tarkoitti tytön tarhakavereiden äitien tapaamista. Kesän aikana oli ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Erään perheessä vietettiin suruaikaa, kuka taas toinen oli tullut raskaaksi, kenen mies oli joutunut työttömäksi, kuka muuttanut ja kuka aloittanut työnhaun. Kolme ensimmäistä tarhapäivää vietimme melko tarkasti tarhan nurkilla, sillä tutustumisjakson aikana vanhemmista toinen oli porrastetusti mukana päivän touhuissa. Tarhan viereiset kahvilan penkit tulivat tauon jälkeen taas tutuiksi ja aamupäivän aikana kaadoimme sisuksiimme hurjat määrät kahvia ja teetä, teetä ja kahvia, perään börekiä ja poğaçaa.
Oli aikaa lörpötellä muutakin kuin lapsen flunssia, kehitystä ja kesän aikana kohdattuja uusia kasvukipuja. Keskusteluissa sivuttiin maan sisäpolitiikkaa, koulumatkojen järkkäilyä, vaihdettiin lääkärien suosituksia mutta eniten pohdittiin töitä ja sen mahdollisuutta omassa arjessa. Neljä vuotta kotona, puuskahti yksi äiti kun taas toinen laskeskeli puhelimen laskimella mahdollisen palkan ja menojen suhdetta, onko järkeä tehdä töitä? Useimmiten ei.
Lähes kaikkien töitä hakevien tai töissä olevien naisten apuna on joku tai useampi isovanhemmista. Palkan tulisi olla hyvä, jotta siitä jäisi jotain käteen päiväkodin, kuljetusmaksujen ja mahdollisen hoitajan kulujen lisäksi.. Suurin osa valtion tarhoista on puolipäiväisiä, kaupungin ylläpitämiin tarhoihin valtion työntekijöillä on etulyöntiasema ja edullisemmat hinnat. Kalliimmat yksityisetkin ovat ongelmallisia sillä lapsi on haettava usein viimeistään kello 17.30 mutta työpäivä monella sektorilla työmatkoineen venyy seitsemään. Kun siihen lisätään monissa paikoissa vaadittavat lauantaiduunit tai ylitöihin venymiset, ei itku ole kaukana työnhakijalla, varsinkaan jos sattuu olemaan äiti.
Eräs äitikavereista osoitti kahvilan ovessa killuvaa lappua bayan eleman arariyor, naistyöntekijä saa paikan. Menisin heti vaikka tuonne tai kaupan kassalle jos se olisi rahallisesti mahdollista tai löytyisi sukulainen, joka katsoisi poikaa. Tavallisiin töihin, joista Turkissa maksetaan minimipalkkaa tai jonkun verran parempaa ei siis kannata mennä ilman ilmaista hoitovastaavaa. Perheen elintason nostaminen on siis yhtälö, johon tarvitaan isovanhempia tai koulutusta/suhteita, jotka vievät hyvä palkkaisille aloille.
Naisten työllistyminen tyssää Turkissa vielä vanhoillisiin arvoihin, koulutuksen puutteeseen mutta myös yhä useammin siihen, ettei töihin kannata mennä. Ongelmallisen päivähoitotilanteen lisäksi lapsen sairastuminen ja puutteelliset työntekijöiden oikeudet mietityttävät monia työmarkkinoille lähtijöitä. Työmaailma on kova eikä se kohtele perheellisiä sen hellemmin kuin muitakaan. Nuoruus on valttia palvelualoilla. Kahden lapsen 25-vuotias äiti mietti, että kahden vuoden päästä moniin paikkoihin sulkeutuvat ovet ja toinen muistutti ettei pankkeihin oteta yli 30-vuotiaita, edustustehtäviin vain toisinaan 35-vuotiaaksi asti. Sääliviä katseita suuntaani.
Lauantaina kokoonnuimme aamiaistreffeille. Aluksi päivitettiin tarhan viikon tapahtumat niille, jotka ovat jo työmaailmassa eivätkä tarhalla ehdi juttelemaan opettajan kanssa tai nuuskimaan tunnelmia vastapäisissä kahviloissa. Sen jälkeen päivitettiin työtilanne. Erään perheen arki ehti muuttua nopeasti, viikko sitten molemmat olivat työttöminä, tulevalla viikolla molemmat ovatkin töissä. Kotiin on muuttanut uusi asukas, mummo! Yksi kertoo ettei ole koskaan työskennelyt ja saa pöydässä aikaan kohahduksen kun toinen taas kertoo ettei muista aikaa jolloin ei olisi ollut töissä. Omaa palkkaa ja vakuutusta pidetään naisten kesken keskeisinä asioina ja äiti, joka kertoo olleensa aina muiden palkkapussien varassa, saa lukuisia neuvoja ja lopuksi vielä kasan kauhutarinoita, kuinka voi käydä ellei ole omaa rahastoa pahan päivän varalle.
Perheiden elo on aikamoista aikataulujen sovittelua, jos molemmat työskentelevät. Kuka hoitaa sairasta lasta tai kuka hakee tarhasta kun mummokin sairastuu. Vanhempien vapaat eivät aina täsmää sillä yksityissektorilla viikonloppuvapaat ovat haave ja vuorotyöt yleisiä. Asuntolainat on maksettava että katto pysyy päällä, ruokaakin ostettava ja talvi on taas tulossa nousujohteisilla lämmityskuluilla. Kotiin muuttava mummo tai aavistuksen verran raskaskin anoppi saattaa olla monelle pelastus eikä taakka.
Lähes kaikkien töitä hakevien tai töissä olevien naisten apuna on joku tai useampi isovanhemmista. Palkan tulisi olla hyvä, jotta siitä jäisi jotain käteen päiväkodin, kuljetusmaksujen ja mahdollisen hoitajan kulujen lisäksi.. Suurin osa valtion tarhoista on puolipäiväisiä, kaupungin ylläpitämiin tarhoihin valtion työntekijöillä on etulyöntiasema ja edullisemmat hinnat. Kalliimmat yksityisetkin ovat ongelmallisia sillä lapsi on haettava usein viimeistään kello 17.30 mutta työpäivä monella sektorilla työmatkoineen venyy seitsemään. Kun siihen lisätään monissa paikoissa vaadittavat lauantaiduunit tai ylitöihin venymiset, ei itku ole kaukana työnhakijalla, varsinkaan jos sattuu olemaan äiti.
Eräs äitikavereista osoitti kahvilan ovessa killuvaa lappua bayan eleman arariyor, naistyöntekijä saa paikan. Menisin heti vaikka tuonne tai kaupan kassalle jos se olisi rahallisesti mahdollista tai löytyisi sukulainen, joka katsoisi poikaa. Tavallisiin töihin, joista Turkissa maksetaan minimipalkkaa tai jonkun verran parempaa ei siis kannata mennä ilman ilmaista hoitovastaavaa. Perheen elintason nostaminen on siis yhtälö, johon tarvitaan isovanhempia tai koulutusta/suhteita, jotka vievät hyvä palkkaisille aloille.
Naisten työllistyminen tyssää Turkissa vielä vanhoillisiin arvoihin, koulutuksen puutteeseen mutta myös yhä useammin siihen, ettei töihin kannata mennä. Ongelmallisen päivähoitotilanteen lisäksi lapsen sairastuminen ja puutteelliset työntekijöiden oikeudet mietityttävät monia työmarkkinoille lähtijöitä. Työmaailma on kova eikä se kohtele perheellisiä sen hellemmin kuin muitakaan. Nuoruus on valttia palvelualoilla. Kahden lapsen 25-vuotias äiti mietti, että kahden vuoden päästä moniin paikkoihin sulkeutuvat ovet ja toinen muistutti ettei pankkeihin oteta yli 30-vuotiaita, edustustehtäviin vain toisinaan 35-vuotiaaksi asti. Sääliviä katseita suuntaani.
Lauantaina kokoonnuimme aamiaistreffeille. Aluksi päivitettiin tarhan viikon tapahtumat niille, jotka ovat jo työmaailmassa eivätkä tarhalla ehdi juttelemaan opettajan kanssa tai nuuskimaan tunnelmia vastapäisissä kahviloissa. Sen jälkeen päivitettiin työtilanne. Erään perheen arki ehti muuttua nopeasti, viikko sitten molemmat olivat työttöminä, tulevalla viikolla molemmat ovatkin töissä. Kotiin on muuttanut uusi asukas, mummo! Yksi kertoo ettei ole koskaan työskennelyt ja saa pöydässä aikaan kohahduksen kun toinen taas kertoo ettei muista aikaa jolloin ei olisi ollut töissä. Omaa palkkaa ja vakuutusta pidetään naisten kesken keskeisinä asioina ja äiti, joka kertoo olleensa aina muiden palkkapussien varassa, saa lukuisia neuvoja ja lopuksi vielä kasan kauhutarinoita, kuinka voi käydä ellei ole omaa rahastoa pahan päivän varalle.
Perheiden elo on aikamoista aikataulujen sovittelua, jos molemmat työskentelevät. Kuka hoitaa sairasta lasta tai kuka hakee tarhasta kun mummokin sairastuu. Vanhempien vapaat eivät aina täsmää sillä yksityissektorilla viikonloppuvapaat ovat haave ja vuorotyöt yleisiä. Asuntolainat on maksettava että katto pysyy päällä, ruokaakin ostettava ja talvi on taas tulossa nousujohteisilla lämmityskuluilla. Kotiin muuttava mummo tai aavistuksen verran raskaskin anoppi saattaa olla monelle pelastus eikä taakka.
Huh, siellä työn ja perheen yhdistäminen kuulostaa kyllä melkoisen mahdottomalta tehtävältä naiselle. Kuinka suuri osa naisista Turkissa käy töissä?
VastaaPoistaMutta aamiaistreffit sen sijaan taas kuulostavat oikein mainiolle.
Venla
Turkissa työssakayvia naisia on noin kolmannes naisista, yksi suuri este työllistymiselle lapsen saamisen jalkeen on paivahoidon ja työelaman sovittaminen yhteen, sukulaisapu on monessa tapauksessa valttamatön tai muuten palkasta ei jaa mitaan jaljelle, monissa tapauksissa mennaan jopa miinukselle kulujen jalkeen. Mukavaa viikonlopun alkua Venla!
PoistaKiitos samoin :)
PoistaKyllä se on täälläkin pienituloisissa ammateissa laskemista, että kannattaako lähteä töihin, kun tuet lakkaa ja tulee lasten päivähoitomaksut. Siinä saisi päättäjät tehdä parannuksia. Kyllä työn pitäisi kannattaa AINA.
VastaaPoistaNiin se on etta työn pitaisi kannattaa, koska se on työta. Taalla homma on siina mielessa yksinkertainen etta tukia ei juuri ole mutta paivahoitomaksut ovat suhteessa korkeita, Suomessa ne ovat kuitenkin aika jarjellisia. Kokopaivatarhamaksut pyörivat noin 350 € tietamissa ja Turkin minimipalkka on hieman vahemmin. Taalla ne maksetut verorahat etsiytyvat kylla usein ihan muihin rahareikiin mita itse toivoisin...
PoistaNuo ovat asioita mitä monikaan ei ota huomioon. On helppo hieman naljailla muualla asuvana miksei naiset Turkissa käy töissä. Tietysti osa miehestä haluaa itse elättää perheen, eikä halua vaimonsa joutua tekemään töitä, osalla taloudellinen tilanne mahdollistaa sen ettei naisen tarvitse tehdä töitä, mutta suurella osalla asia on varmasti juurikin näin. Töihin ei yksinkertaisesti voi mennä, ei ole tukiverkkoa ympärillä, ei sukulaisia auttamassa, lähellä ei ole hoitopaikkaa tai sitten se mikä on kaikkein hulluinta naisen palkasta ei jää käteen juuri mitään, se ei siis kata edes hoitokuluja. Mikä on muuten tällä hetkellä keskimääräinen naisten palkka? Joskus kuulin n 1000 liirasta.
VastaaPoistaNiin juuri. Kaupungeissa kulttuuri on monissa piireissa sellainen etta naiset voivat halutessaan työskennella, vanhoilliset arvot eivat ( onneksi) enaa tassa niin nay mutta tuo epasuhta paivahoitomaksujen ja palkan valilla on alytön. Turkissakin muutetaan nykyisin töiden, koulutuksen ja puolison perassa aiempaa enemmin joten se suvun tukiverkko on yha useammalla kaukana. Turkin minimipalkka on talla hetkella noin 1000 tl eli se pitaa sisallaan aika paljon, jos oikein muistan niin jokunen vuosi sitten arvioitiin noin 40% turkkilaisista työskentelevan minimipalkalla, toki se ei kerro koko totuutta koska monelle maksetaan pimeasti osa palkasta muiden maksujen kiertamisen takia. Toivottavasti tahan asiaan tulee muutos ja naisten on helpompi työllistya.
PoistaHei, laitoin sinulle haasteen. Hae blogistani, jos kaipaat haastetta elämääsi tällä hetkellä.
VastaaPoistaKiitos, ainahan sita haasteita tarvitaan :)
Poistahei, tekstiä lukiessa nousi mieleeni kysymys, miten työpaikalla suhtaudutaan työntekijään joka on kipeenä? kuinka helposti jäädään sairaslomalle ja miten palkka siltä ajalta?
VastaaPoistaen ole kova kommentoimaan, mutta sinun tekstisi ovat kyllä aina olleet mielenkiintoista luettavaa ja on mahtavaa, että käsittelet niin monia aiheita... omaa elämää ja arkea, paikallista kulttuuria ja meneillään olevia asioita, hyviä asioita huonoja salaamatta. kiitos mahtavasta blogista! :)
Tama riippuu aika paljon työpaikasta. Yksityisella sektorilla varsinkin kaytantö vaihtelee ja omassa tuttavapiirissa ja oman kokemuksen mukaan, aika pitkalti johdon mukaan. Työnantajan ei tarvitse hyvaksya kuin valtion puolen laakarin antama raportti silla vaarana on etta yksityiselta sektorilta saa sairaslomaa vaarin perustein. Toisaalta jatkuva sairastelu tai pitkat sairaslomat ovat helppo syy potkuihin, harva lahtee siita oikeuteen silla prosessi on saattaa kestaa ja tulos on yleensa etta on työtön joka tapauksessa. Toisaalta hyvassa työpaikassa työkaverit ja pomo ovat inhimmillisia, mulla on tastakin kokemusta. Jos ollaan sairaana, tarjotaan apua ja soitellaan kuulumisia, samoin jos perheenjasen sairastuu vakavasti tai menehtyy, ei yleensa ole ongelmaa ottaa pidempaa lomaa asioiden jarjestelyjen takia. Työmaailma on kuitenkin kova ja uusia nuoria työnekijöita on jonossa hyvien työpaikkojen ovella joten paikata auringossa joutuu usein taistelemaan. Sairaslomalla olevan palkkauksesta en ihan tarkkaan tieda mutta muistelisin etta lyhyen sairasloman aikana palkan maksu jatkuu normaalisti mutta tietyn ajan ylitettya palkkaa haetaan suoraan paikallisesta sosiaalivakuutustoimistosta SGK:sta.
PoistaKiitos palautteesta Janni ja kiva kun tykkaat lukea blogiani :)