Normiperjantai perheemme tapaan

06.45

Kello soi kuten joka arkiaamu. Pirteänä ylös, onneksi olen aamuihminen sillä arki aamut sisältävät menoa ja meininkiä. Herätän tytön ja laitan lastenohjelmat auki, maitoa tytölle ja koiranmuonaa Alexille. Alex syö nykyisin terassilla, voi katsella maisemia kuten kissoja eikä keittiön ja olkkarin lattia ole enää ruokailun jälkeen täynnä vesilammikoita. Pesut, pisut ja fillari esiin, tarkistan mimmin tarharepun, oho puhtaat aluspaidat ovat lopussa, toivottavasti ei tarvitse vaihtaa vaatteita tarhassa.

07.30

Kohti tarhaa. Fillaroin jalkakäytävillä ja tiellä vaihdellen sillä tähän aikaan liikenne on rauhallista. Pirauttelen fillarin kelloa, reippaasti väistelevät. Rannan kautta pääsen pyörätietä mutta suoraa reittiä on kiva mennä aamusella. Viime vuonna tytön tarhalla oli itseni lisäksi yksi isä, joka toi poikaansa pyörällä tarhaan. Olemme kai innostaneet sillä tarhalla tuntuu olevan oikein buumi fillarin kanssa, tytön kaverin vanhemmat etsivät lastenistuimia edullisesti netistä ja tarhan liepeillä törmää usein muihin fillarilla saapuviin. Matka taittuu noin vartissa, tytön opettaja on vartijan kanssa ovella vastassa. Vaihdan sisäkengät ja tyttö juoksee jo kaverinsa perässä kohti luokkaa. Takaisin kohti kotia, matkalla pysähdyn simitkauppiaan kohdalla ostamaan seesamirinkilät. Kotona laitan pyykkikoneen laulamaan.

08.10

Alexin kanssa rannalle, ilma on mitä parhain! Aurinko paistaa ja taivas on selkeä. Rannassa odottaa koko jengi, koirat irti! Reilu puolituntia kuluu kuulumisia vaihdellen tuttujen koiranomistajien kanssa, höpistään koirista, töistä ja politiikasta, kehutaan Karşıyakaa ja toivotaan parasta, tulevilta vaaleilta. Koirat ottavat mittaa toisistaan, Alexin paras kaveri on Boncuk, jonka kanssa peuhataan energiat pois. Kotia tallustelee melko väsynyt koiruus, joka on valmis levolle. Nostelen pyykistä kamat narulle.

09.30


Suihkuun ja aamupalaa, makkarista kuuluu tasainen kuorsaus joten annan miehen nukkua univelkoja. Loppuviikosta yötyöt venähtävät enkä raaski herättää. Keitän teetä ja syön simitiä lampaanmaitojuuston, tomaatin ja persiljan kera, kyytipojiksi vähän jogurttia ja banaania sekä hunajaa. Kyllä jaksaa. Surffaan netissä, uutiset, blogit ja katson onko tullut töitä, tyhjää kolisee eli ei. Laitan eteenpäin projektia, jonka toivon vielä näkevän päivänvalon.

10.30

Koko viikon olen kulkenut sporttikuteissa mutta nyt puen hameen ja suunnistan kävellen Karşıyakan kävelykadulle ostoksille. Ihana perjaintafiilis! Käyn saksalaisessa Rossmannissa ostamassa shampoita, pesuaineita, vitamiineja ja matkaan eksyy myös seinälle laitettava valokuvakollaasisysteemi. Kävelykadulla vastaan tulee turisteja, liikkeellä on isompi ryhmä, liikkeissä kuuluu turkin kielen lisäksi saksaa ja italiaa. Karşıyakan kävelykatu on ihanaa alueta, sorinaa, hulinaa ja aina jotain uutta. Tsekkaan muutaman liikkeen loppualet ja juon appelsiinimehun mehubaarissa. Käyn pähkinäkaupassa ostoksilla. Pyörähdän vielä sellaisen kaupan kautta, jossa on kaikkea mahdollista viidessä kerroksessa mutta ei kuitenkaan mitään tarvittavaa. Verhojakin pyörittelen ja tinkaan mutta mitään en osta.  Sitten kirjakauppaan, kirjakaupan nimi on punainen kissa ja sattuvasti omistajan kissa nokosilla ikkunassa. Matkalla tytön tarhalle käyn Alaybeyn mummojen luona ja ostan turpotua, katsotaan mitä siitä tehdään mummon neuvojen perusteella, syön silmillä mummojen kojujen tarjontaa. Ennen tarhaa ostan tytölle niitä kaivattuja aluspaitoja, 3 tl kipale.

12.40

Tasan tytön tarhanhakuaikaan olen koululla, onpa hiljaista ihmettelen. Perjantaina lapset on haettu hyvissä ajoin joten tyttö istuu omasta ryhmästään ainokaisena vartijan seurana, onneksi iloisena sillä vartija on tosi kiva. Perjantain kunniaksi menemme syömään jotain-ei-niin-terveellistä, tilaan ayvalik tostin ja tyttö hampparin mutta päädymme vaihtamaan ne, sillä tytölle iskee ruokakateus. Aiomme ottaa metron kotiin mutta päädymme kävelemään, parin puiston kautta tosin.

15.15

Tytölle iskee vessahätä, stoppaamme kodin viereisessä puistossa, jossa on kahviloita ja ravintoloita. Selaan muistivihkoa ja yritän selvittää mitä olen kirjottanut ostoslistaan. Tyttö temuaa puistossa ja käymme ravintolan vessassa sillä puiston yleiset vessat ja jaliskenttä ovat remontissa. Onneksi Turkissa pääsee aina hädälle sen enempiä kyselemättä. Seuraavaksi viereiseen Kipa-markettiin, maitoa, jauhelihaa, viinipullo, tytölle lastenlehti ja banaania. Vihdoin kotona, reppu painaa jo selkää ja tekee mieli kahvia. Kotona odottaa huippuylläri, posti on tuonut lukemista, jota olen odottanut! Nyt jää Jens Lapiduksen Tukholma trilogian kolmasosan huipennuskin kesken.

Mies on käynyt Alexin kanssa kahdesti onneksi ulkona ja Alex on päässyt leikkimään viereiseen koirapuistoon kavereiden kanssa ja pelaamaan pallon kanssa. Keitämme kahvit ja hengähdämme hetken kaksin terassilla, tyttö katsoo lastenohjelmia ja syö omppua sekä pähkinöitä. Päivitetään kuulumiset ja suunnitellaan viikonloppua.

17.00

Mies lähtee töihin, teen tytölle tomaatti-jauhelikastiketta ja makaroonia ja annan Alexille herkkuluun. Pesen terassinlattian ja huomaan että viemäri vetää huonosti, puhistan sen Alexin karvoista. Moppaan myös kodin lattiat, Alex on suljettava lopulta terassille sillä moppi kiehtoo jahtaamaan sitä. Otetaan tytön kanssa esille puhallettavat tussit ja sabloonat, jotka ystävä toi Ukrainasta lomalta. Telkkarista alkaa My Little Pony, jonka tyttö katsoo, surffaan netissä etsien tietoa ostamastani heinästä turpotusta. Haen pyykit narulta Alexin kanssa, pyörimme hetken pihalla ja juttelen naapurin kanssa.

18.30

Tytön kanssa suihkuun ja Alexille iltaruoka. Sitten iltapalaa, syön itse eilisen jämiä eli parsakaalikeittoa ja tyttö syö banaania ja jogurttia. Sitten valitaan iltalukemista tytölle. Tyttö sanoo itse seiskalta että nyt nukuttaa, luetaan Richard Scaryn Sanakirjaa ja uni tulee nopeasti.

19.40

Talo on hiljaa. Vien Alexin pihalle iltapisuille ja kuuntelen kaupungin ääniä, juttelen Alexille että granaattiomenapuuta on harvennettava ja pian. Naapuri vastaa parvekkeelta että voi tulla avuksi. Avaan netin ja surffaan facebookin ja blogin läpi, viestittelen ystävän kanssa Suomeen. Juttelen paikallisen ystävän kanssa puhelimessa, olemme menossa aamulla tytön tarhakaverin luo aamiaistreffeille hyvän porukan kanssa. Tiedossa on siis loistava aamunaloitus sekä tytölle että minulle. Turkkilaiseen tyyliin sähläys alkaa nyt, kuka tuo ja mitä, kuka tulee ja monelta. Vajaassa tunnissa kaikki on selvitetty ja treffit sovittu. 

21.00

Vilkuilen toisella silmällä Filinta-sarjaa telkkarista, lataan kuvia koneelle, otan lasin punkkua ja heitän jalat ylös. Mies soittaa ja kertoo että töissä on tulossa kiireinen ilta. Jatkan ikuisuusurakkaa eli laitan sekavaa valokuvalaatikkoa ojennukseen. Uppoudun muistohin eikä valokuvien sekavuuteen juurikaan tule selkoa. Tekee mieli jotain, otan pakkasesta jätskiä. Viiniä ja jäätelöä nam!

22.40

Olen valmis sänkyyn. Laitan hälytyksen päälle, tarkistan ikkunat ja ovet, laitan tiskikoneen päälle ja Alexille raikasta vettä, sammutan tytön yövalon ja otan postin tuoman kirjan kainaloon. Uni saapuu ennen puoltayötä. Ennen unta ollaan Kyproksella ja kirjan maisemissa.  Hyvää yötä!

Tänään:
Samaan aikaan kun nautin hyvästä seurasta, aamiaisesta ja kuuntelin lasten iloisia ääniä toisaalla kaikki muuttui. Ankarassa oli alkamassa rauhanmarssi kun pamahti. Viimeisten tietojen mukaan kuolleita on noin 90 ja loukkaantuneita runsaasti. Iloinen aamupäivä ystävien kanssa vaihtui tyrmistykseen ja seuraavaksi huoleen. Iltapäivä kului soitellessa Ankaran tutuille ja ystäville, onhan kaikki ok ja tallessa? Meillä on mutta kaikilla ei. Arkemme on tarhaa, ystäviä, töitä ja harrastuksia mutta monen arki on mennyttä. Parempia aikoja odotellessa.