Reeta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla -Elämää Turkissa ja Kyproksella

Tietokirjailija ja toimittaja Reeta jatkaa uudessa kirjassaan edeltäjänsä, Kotona Istanbulissa, tavoin Turkin ja turkkilaisuuden tarkastelua maassa pitkään asuneen silmin. Kirja koostuu eri tarinoista, joissa valotetaan tarkasti turkkilaista työpaikkakulttuuria ja perhekäsitystä, paikallisen sosiaaalisen kanssakäymisen sääntöjä ja arjen koukeroita turkkilaisittain. Kirjan tähtihetket löytyvät Kyproksen kysymyksen ja Kyproksen turkkilaisen puolen tarkastelusta sekä pakolaisasiaa käsittelevistä osuuksista. Edellisessä kirjassa alkanut Kyproksen tarkastelu siirtyy seuraavalle asteelle. Näistä osioista ei meinaa saada tarpeekseen ja silmäkulma kostuu useita kertoja.

Olin 15 metrin päässä Vihreästä linjasta saaren turkkilaisella puolella, Kyproksen jaon aitiopaikalla. Koko saaren halkaiseva Vihreä linja on jakanut pääkaupungin kreikkalaisten ja turkkilaisten asuinalueisiin talven 1963-64 väkivaltaisuuksista asti. Kyproksen jako on ollut osa tädin arkea aina siitä lähtien, kun hän avioitui ja muutti saaren eteläpuolen kylästä sen pääkaupunkiin. Hänen parvekkeellensa kuuluivat keskustan kauppakatujen ammuskelut 1950-luvun lopulla, jolloin saaren kreikkalaisten äärinationalistinen vastarintaliike Eoka pyrki pääsemään eroon brittien siirtomaavallasta ja liittämään koko saaren Kreikkaan hyökkällein sekä brittejä että turkkilaisia vastaan.

Kirja on vuoristorataa, jossa liikutaan yhteiskunnan eri laidoilla ja aikakausissa. Kirjailijan kiinnostus Bysanttiin vie lukijat tarkastelemaan nykyisen Istanbulin alapuolella sijaitsevaa vanhaa maailmaa kun taas kesän 2013 Gezi-mielenosoituksista kertova osuus avaa yhteiskunnan nykytilaa. Ottomaanien aikaan sukelletaan nykyisen saippuasarja-maailman kautta ja mieleen palautellaan myös Keskiyön Pikajuna -elokuvaa. Reeta pysyy tiukasti faktassa mutta tekee asioista mielenkiintoisia lukuisin esimerkein, kirjassa kirjailijan haastattelemat turkkilaiset, suomalaiset rauhanturvaajat, sukulaiset ja tutut elävöittävät kulttuurin ja menneisyyden. Turkista on helppo olla puolesta tai vastaan, Paakkinen pysyy kuitenkin loppuun asti kertojan roolissaan ilman fanaattisuutta. Esimerkit, tilastot ja maan tuntemus työelämän ja oman perheen kautta puhuvat puolestaan.

Irtisanouduin mediatalosta samana päivänä kun, jona pääministeri Erdoğanin äiti Tenzile Erdoğan kuoli. Palasin kotiin autonkuljettajan kyydissä...ilmapiiri autossa oli haikea sillä me kummatkin tiesimme että ikävöisin uutismaailman pulssia ja kollegoitani. 

Pohjois-Kypros on kirjailijalle tuttu paikka ja siihen liittyvät osiot äärettömän mielenkiintoisia. Kirjan kuvaukset aavekaupungista, turkkilaisten enklaaveista ja nykyisestä arjesta ovat hyvin eläväisiä, kerronnasta huokuu oma kiinnostus ja paneutuminen aiheeseen. Paakkinen pureutuu Kyproksen kysymyksessä syvälle molempien puolien tavallisten ihmisten kokemuksiin ja valottaa tapahtumia, jotka johtivat lopulliseen kahtijakoon vuonna 1974. Millaisia olivat olot ennen jakoa ja millaiset ne ovat nykyisin. Pitkään jatkuneeseen pattitilanteeseen johtaneet tapahtumat Paakkinen punoo hienosti yhteen kahdesta langasta, historiasta ja ihmisten muistoista. Saaren molempien puolien asukkaiden koettelemukset puhutelevat vahvasti rivien takaa.

Eräs kyproksenturkkilainen mies muistaa kierrelleensä lapsena äitinsä kanssa valitsemassa tälle uutta kotia....Näin ainakin kolme asuntoa, joihin äitini pisteet riittivät. Ne olivat kaikki juuri hylättyjä. Yhdessä niistä avasin jääkaapin, ja siellä oli edelleen ruokaa ja annos vaaleanpunaista hyytelöä, joka oli 1970-luvulla tyypillinen kyproslainen jälkiruoka.

Kirjan yksi kantavista teemoista on pakolaisuus. Maan sisäinen pakolaisuus, pakkosiirrot Turkin ja Kreikan välillä, Turkin ja lähialueiden pakolaisleirit sekä Kyproksen kahtiajaon jälkeinen uudelleenasutus saarella. Naapurissa riehuva Syyrian sisällissota tuodaan esille rajanpinnan taistelujen ja pakolaisten näkökulmasta. Puheenvuoronsa saavat myös Turkin juutalaiset, Reeta tekee kierroksen Izmirin synagoogissa ja kertoo juutalaisyhteisöjen arjesta Istanbulissa ja Izmirissä. Kirjassa mennään asian ytimeen, miltä omasta kodista lähteminen tuntuu ja vieraaseen kulttuurin joutuminen, entä seuraavien sukupolvien paluu juurille vuosikymmenien jälkeen.

Seisoin Urlan rannassa sanattomana ja tuijotin merta, josta isompi laiva oli poiminut isoisäni, tämän kaksi veljeä, kolme serkkua, äidin ja lastenhoitajatytön. Isoisä puhui aina ihailevasti siitä, kuinka hallitusti hänen äitinsä oli toiminut kaiken kaaoksen ja paniikin keskellä...katsoessani mereltä taaksepäin isoisän kotia kohti minun oli pakko kyykistyä ja itkeä. Tämä oli se maisema, jota olin vuosia miettinyt ja mielessäni hakenut.

Paakkisen paketti on tällä kertaa äärettömän laaja, lukemisen jälkeen pureskelu  jatkuu hetkisen. Isänsä haudalle multaa hakemaan tullut aikamies saaren toisella puolella kotitalonsa pihalla, Izmirin juutalaiset ja perheensä kotipaikalle palaava Irini pyörivät mielessä pitkään. Päätän suunnistaa jo ensi viikolla tarkastelemaan kotikaupunkini synagogia ja vilkaisen seuraavalla lauttamatkalla Izmirin satama-aluetta toisenlaisin silmin, mitä kaikkea se on ankaan nähnyt historian saatossa. Paksu lukupaketti toimii oivallisena oppaana Turkkiin saapuvalle, sen avulla on helpompi ymmärtää turkkilaisen työpaikan voimasuhteita, pojan ympärileikkauksen tärkeyttä, myyttistä turkkilaista äitihahmoa ja äideille suotua valtaa. Miten paikallisittain hoidetaan suhteita suurien eroavaisuuksien maassa Turkissa.

Turkissa äidin rooli on sekä vaativa että arvostettu. Kotirouvina on kaksi kolmasosaa työikäisistä naisista. Heidän elämäänsä ei yleensä vähätellä ilmaisulla ' hän on vain kotona' koska kaikkien tiedossa on, että jos kotiäiti hoitaa ne kaikki kotiin liittyvät asiat, mitä häneltä Turkissa odotetaan, työ vie paljon enemmän aikaa kuin työ kodin ulkopuolella. 

Kirja pureutuu myös Turkin nykytilaan ja menneisyyteen, viime vuosien sisäpoliittisille myrskyillekin annetaan lukunsa. Turkki ja Kypros ovat ajankohtaisia pakolaiskriisin ja Kyproksen neuvotteluiden takia. Euroopan laidalla sijaitseva Turkki ja sen tapahtumat vaikuttavat myös Eurooppaan. Tunnetasolla kirja ravistelee ihmiskohtaloiden kautta ja antaa uutta näkökulmaa ja tietoa myös Turkin tuntijalle. Toivoisin Reetan vievän lukijoitansa jatkossa yhä syvemmälle Kyproksen elämään ja menneisyyteen, ammennettavaa riittäisi taatusti lisää.

Laskeutuessani vuoristosta kohti Kyreniaa ja Välimerta radiossa alkoi soida Anna Vissin, kyproksenkreikkalaisen pop-diivan, jo iäkkäämpi hitti Parelthon, tulevaisuus. Kaikkien toteutuneiden painajaisten jälkeen uskoa tulevaisuuteen tällä saarella tarvittiinkin.

Reeta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla -Elämää Turkissa ja Kyprosella
Atena kustannus Oy