Veitsenterällä
Viimeiset kuukaudet Turkissa kohuttiin viime viikonlopun vaaleista. Tulossa olivat veitsenterällä vaalit, oltiin tasavallan viimeisellä pysäkillä ja käytiin taistelua Turkin kohtalosta. Vaalit tulivat, vaalit menivät. Tulosten pöhinän laskeuduttua jatkettiin normaaleja rutiineja. Herättiin uuteen aamuun. Otettiin fillari esille, tsekattiin lämpötiloja ja otettiin esille fleecet ja tuulitakit. Imuroitiin, pissatettiin koiraa, otettiin jauhelihaa pakkasesta ja seurattiin illan telkkarisarjaa. Vaalit jännättiin sunnuntaina, tiistaina puhuttiin jo muista jutuista.
Luin viime viikolla keskusteluja facebookista. Joku oli perunut Turkin loman viime aikojen väkivaltaisuuksien vuoksi. En ihmettele, onhan kulunut vuosi pitänyt sisällään niitä huonoja uutisia ihan liikaakin. Turkin uutistarjonta on valtaisa ja niissä vilisevät poliisit, mellakat ja kyynelkaasut saavat tilanteen näyttämään kaoottiselta. Omassa arjessa asia näkyy oikeastaan vain massatapahtumien välttelynä. Uutispuuro pysähtyy ulko-ovelle. Oma mieli askartelee aktiivisesti omissa pienissä ympyröissä, tarhakuvioissa, viikonlopun suunnitelmissa ja arjen rytmityksessä. Izmirin suurimmat mielenilmaisut ja kokoontumiset pidetään keskustassa eli vastarannalla, omilla kulmillamme mökätään lähinnä vain kun tärkeä jalkapallomatsi on ratkennut.
Viime vuosien aikana on läpikäyty aika monet vaalit, joista kaikista on povattu suurta ratkaisun paikkaa. Niiden välillä on tapahtunut yhtä sun toista kulmakarvoja kohottavaa mutta yhä edelleen arki on jatkunut, jauhelihoineen ja telkkarisarjoineen. Nopeasti vaihtuvat tilanteet saavat hetkellisesti oman mielen myllerrykseen mutta vuodet ovat opettaneet ettei ihan pienistä kannata murehtia tai miettiä asuinmaan vaihtoa. Mitä painostavampi yhteiskunnallinen tilanne, sen tasaisempi kodin rytmi, sohvannurkkaa, telkkaria, koko perheen lemppariruokaa ja tasapaksuja arjen suunnitteluja. Onko pyykkiä, pitääkö mennä kauppaan, kuka vie Alexin eläinlääkäriin.
Olen varma että Suomesta käsin tilanne Turkissa vaikuttaa toisenlaiselta. Suurin osa skype-puheluista ja jutusteluista Turkin ulkopuolella asuvien kanssa alkaa kysymyksellä onko siellä kaikki hyvin tai onko turvallista? Mitkä ovat tunnelmat? Pienen lapsen vanhempina asiaa mietitään lähtökohtaisesti tytön kannalta, onko arki lapsen arkea ja tilanne niin turvattu kuin mahdollista? Tunnelmat ovat usein sen verran arkiset että kysymyksen takana pyörivä huoli ei aukene, oma arki ja lehdistön otsikot kulkevat toisinaan eri polkujaan.
Arkemme suurimmat ravistukset ovat viime vuosina liittyneet omiin juttuihin. Asuinpaikan vaihtoon, kodin etsintään, uuden karvakaverin saapumiseen perheenjäseneksi, tytön tarhanaloitukseen ja työjuttuihin. Mitä ja milloin tapahtui Turkissa samaan aikaan jää taka-alalle. Tulevilla vuosilla on tarjolla uusia rajapyykkejä ja ratkaisuja yhteiskunnassa mutta omassa arjessa tämän päivän spagettipata, kirpeä syyskeli aamulla ja tytön saamat kehut tarhasta ovat meille ainutkertaisia.
Luin viime viikolla keskusteluja facebookista. Joku oli perunut Turkin loman viime aikojen väkivaltaisuuksien vuoksi. En ihmettele, onhan kulunut vuosi pitänyt sisällään niitä huonoja uutisia ihan liikaakin. Turkin uutistarjonta on valtaisa ja niissä vilisevät poliisit, mellakat ja kyynelkaasut saavat tilanteen näyttämään kaoottiselta. Omassa arjessa asia näkyy oikeastaan vain massatapahtumien välttelynä. Uutispuuro pysähtyy ulko-ovelle. Oma mieli askartelee aktiivisesti omissa pienissä ympyröissä, tarhakuvioissa, viikonlopun suunnitelmissa ja arjen rytmityksessä. Izmirin suurimmat mielenilmaisut ja kokoontumiset pidetään keskustassa eli vastarannalla, omilla kulmillamme mökätään lähinnä vain kun tärkeä jalkapallomatsi on ratkennut.
Viime vuosien aikana on läpikäyty aika monet vaalit, joista kaikista on povattu suurta ratkaisun paikkaa. Niiden välillä on tapahtunut yhtä sun toista kulmakarvoja kohottavaa mutta yhä edelleen arki on jatkunut, jauhelihoineen ja telkkarisarjoineen. Nopeasti vaihtuvat tilanteet saavat hetkellisesti oman mielen myllerrykseen mutta vuodet ovat opettaneet ettei ihan pienistä kannata murehtia tai miettiä asuinmaan vaihtoa. Mitä painostavampi yhteiskunnallinen tilanne, sen tasaisempi kodin rytmi, sohvannurkkaa, telkkaria, koko perheen lemppariruokaa ja tasapaksuja arjen suunnitteluja. Onko pyykkiä, pitääkö mennä kauppaan, kuka vie Alexin eläinlääkäriin.
Olen varma että Suomesta käsin tilanne Turkissa vaikuttaa toisenlaiselta. Suurin osa skype-puheluista ja jutusteluista Turkin ulkopuolella asuvien kanssa alkaa kysymyksellä onko siellä kaikki hyvin tai onko turvallista? Mitkä ovat tunnelmat? Pienen lapsen vanhempina asiaa mietitään lähtökohtaisesti tytön kannalta, onko arki lapsen arkea ja tilanne niin turvattu kuin mahdollista? Tunnelmat ovat usein sen verran arkiset että kysymyksen takana pyörivä huoli ei aukene, oma arki ja lehdistön otsikot kulkevat toisinaan eri polkujaan.
Arkemme suurimmat ravistukset ovat viime vuosina liittyneet omiin juttuihin. Asuinpaikan vaihtoon, kodin etsintään, uuden karvakaverin saapumiseen perheenjäseneksi, tytön tarhanaloitukseen ja työjuttuihin. Mitä ja milloin tapahtui Turkissa samaan aikaan jää taka-alalle. Tulevilla vuosilla on tarjolla uusia rajapyykkejä ja ratkaisuja yhteiskunnassa mutta omassa arjessa tämän päivän spagettipata, kirpeä syyskeli aamulla ja tytön saamat kehut tarhasta ovat meille ainutkertaisia.
Tuo on niin totta, välillä sitä menee ihan hämilleen kun joku kaveri Suomesta tai äiti lähettelee viestejä kysellen onko kaikki hyvin. Usein en silloin ole itse vielä kuullutkaan jostain Turkissa tapahtuneesta asiasta, toisaalta sitä onkin ihan mielellään välillä uutispimennossa.
VastaaPoistaViivi
Niin se on etta toisinaan tekee ihan hyvaa irtautua tasta uutisvirrasta, silla sehan on loputonta. Joskus kay myös niin etta joku tietty uutinen pomppaa ylös kun se on uutisoitu Suomeen ja siita kuulee sita kautta, muuten se olisi mennyt muun puuron mukana.
PoistaVarmaankin tunteet ovat siellä vähän kuin täällä oli viime keväänä vaalien jälkeen.Vaalien tulos oli lähes järkytys,yllätys....mutta elämä jatkuu.
VastaaPoistaJuurii nain, mutta ihan kuten sanoit elama jatkuu ja tulevaisuus tuo tullessaan uusia juttuja.
PoistaOnneksi on arki. Se pitää asiat aina mittasuhteissa. Ja sitten kun arki alkaa olla hankalaa, on maassakin asiat pahasti pilalla.
VastaaPoistaOnneksi on ja juuri se tasaisen tavallinen arki :)
PoistaHyvä, että kirjoitit tästä. Samalta tuntui Charlie Hebdon jälkimainingeissa. Muualta katsottuna Ranska näytti ilmeisesti melko pelottavalta, kun taas täällä arki jatkui samaan malliin.
VastaaPoistaNiin se on etta maan asukkaana tilanteet nayttavat aika erilaisilta kuin vaikkapa turistin nakökulmasta. Moni turisti on perunut viime kk aikana lomansa Turkkiin mutta toisaalta arjessa itse ei tule niin aktiivisesti pyörittya jatkuvasti nahtavyyksilla jne.
PoistaTotta, vaikka meilläkin tiukasti seurattiin vaaleja, niin silti elämä pyörii muuton merkeissä ja arki jatkuu tuloksesta huolimatta. Toki meillä on sukulaiset idässä, joten takaraivossa on ainainen huoli siellä tapahtuvasta. Joidenkin turistien paniikki kuulostaa minusta aika hullulta, mutta kaipa siellä kaukana ollessa asiat on erilaisissa mittasuhteissa ja näyttää pahemmilta mitä oikeasti on, ja jokainen tekee lopulta itse ratkaisunsa lomansa suhteen. Itse oon vähentänyt uutisten seuraamista, tekee välillä ihan hyvää, usein asioista kuuleekin vasta Suomen mediasta, niin kuin yllä sanoit.
VastaaPoistaMeillakin istuttiin kuin tatit tvn aaressa aanestamisen jalkeen ja jannitettiin. Maanantaina oli kuitenkin arkinen aherrus edessa. Idassa kaikki asiat ovat varmasti ihan toisessa mittasuhteessa, se mika meille on uutisvyörya ja haviaa kun telkkarin sammuttaa, on monelle siella todellista. Toivotaan etta tilanne rauhottuisi jonakin paivana idassa, muuta ei voi kun toivoa. Tsemppia muuttoon!
PoistaOlen itsekin pohtinut Turkin tilannetta lähiaikoina ja sitä miltä arki siellä näyttäytyy. Ja niinhän sen täytyikin olla, että teidän tavallista arkea se ei hirveästi hetkauta, onneksi. Meillä täällä Samuillakin oli vaikka mitä ampumisia ja autopommeja viime keväänä, mutta silti kaikki pyöri ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja onneksi tosiaan on näin. Toivottavasti rauha jatkuu ja voi tosiaan keskittyä jatkossakin niihin kaikkein tärkeimpiin ja arkisiin juttuihin.
VastaaPoistaOnneksi ei hetkauta vaikka uutisia on viime aikoina seurattu erilaisella otteella. Toivo elaa etta tilanne rauhoittuisi taalla monella rintamalla, viime ajat ovat olleet aikamoisia. Arki on ihanaa, itseasiassa tata tasaista tallausta oppii ehka arvostamaan parhaiten kun ymparilla paukkuu ja ratisee. Mukavaa viikonloppua Samuille!
Poista