Muslimien keskellä

Appiukkoni menehtyi pitkään sairastamisen jälkeen viime keväänä. Poismeno oli järkytys kaikille, suurin tietysti suremaan jääneelle anopilleni. Appi ja anoppi elivät yhdessä 50 vuotta, anoppi ei muista että olisi ollut apesta erossa yhtään yötä. Ensi töikseen mieheni ja tämän veli pistivät vanhempien sängyn palasiksi ja se lahjoitettiin alakertaan muuttaneelle syyrialaiselle perheelle. Vaatteet paketoitiin ja monet muut apesta muistuttavat tavarat laitettin piiloon.


Anoppi on vieraillut joka viikko miehensä haudalla, toisinaan useita kertoja. Anoppini on hyvin perinteinen anatolialainen kotirouva, jolle mies ja lapset ovat muodostaneet koko elämän. Koti ja elämä on tuntunut entistäkin tyhjemmältä kun elämän kumppani on poistunut. Anoppi rukoilee haudalla, kaataa sinne vettä ja uskoo vahvasti voivansa olla yhteydessä mieheensä rukousten kautta. Kuoleman jälkeen rukouksista on tullut aiempaa tärkeämpi osa arkea.

Kesällä anoppi lomaili luonamme. Kiertelimme ympäri Izmiriä ja anopin nuoruuden maisemia. Nautimme vilvoittavista merituulista iltaisin, söimme mezeitä, kävelimme rannalla ja litkimme iltaisin teetä pihalla. Facebookiin lisätyt kuvat onnellisesta anopista levisivät myös sukulaisille, joista muutama paheksui anopin iloista olemusta ja avonaisia kaula-aukkoja. Leskirouva ja nauttii elostaan kun nuori tyttö! Suurin osa suvusta ja erityisesti perheestä viittasi kommenteille kintailla ja oli onnellinen että anoppi oli onnellinen. Ainahan anoppi oli pukeutunut niin ja ollut oma välitön itsensä.


Pariisin iskujen jälkeen netissä levisi useita kannanottoja ja suruvalituksia. Monissa keskusteluissa uskonnot ja uskovaiset toivotettiin niin pitkälle kuin tietä riittää ja toivottiin uskonto vapaata maailmaa, jotta maailma pelastuisi. Anopin pelasti surusta osittain oma usko. Oma islaminuskoinen sukuni Turkissa ei ole koskaan kyseenalaistanut vääräuskoista miniää ja tämän ajatuksia, päinvastoin sille mihin uskon tai olen uskomatta on annettu syvä kunnioitus. Olen elänyt 13 vuotta muslimeiden ympäröimänä enkä ole ajatellut asiaa aktiivisesti arjessani.

Monessa mielessä paikallisten uskonto ja sen luoma koodisto ylläpitää järjestyksen säilymistä monissa tilanteissa. Suurien elintasoerojen ja historiasta juontuvien ongelmien takia miljoonakaupungissa liikkuminen ja eläminen voisi olla huomattavasti vaarallisempaa. Turkkikin on muuttunut mutta tietynlainen yhteisön valvova silmä suojelee edelleen. Pariisin iskut veivät taas pohjan pois joltain, niin oli käynyt päivää aiemmin Beirutissa ja kuluneen vuoden aikana kahdesti Turkissa. Elämän on taas jatkuttava, pelolle ei voi antaa valtaa. Tiukassa paikassa punnitaan uskovien, uskonnottomien ja eri kulttuurien välinen yhteistyö. Peace.