Kun takana on 14 itsenäisyyspäivää ulkomailla

' Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, muistutan aamulla'
' Mikäs se olikaan, kysyy uninen neiti'
' Se on Suomen syntymäpäivä ja tänä vuonna Suomi täyttää 99 vuotta'.
' Onpa vanha maa!'
' Miten se itsenäisyys tuli? Oliko Joulupukki mukana? Mitä sillä itsenäisyydellä tehdään?'

Lupaan kertoa lisää myöhemmin ja valoittaa asiaa. Iltapäivällä kerron hieman itsenäisyyydestä, hieman Turkista ja hieman Suomesta, mammastani ja veteraaneista. Illalla tyttö kertoo skypepuhelun aikana ukille ja mummille kunniottavansa tänään Suomea, niin ja myös joulupukkia. Kunnioittakaa tekin! Tytölle maapallo ja maiden suvereniteetti ovat vielä häilyviä käsitteitä. Omalla kohdalla suhtautuminen suomalaisuuteen on muuttanut muotoaan vuosien aikana ulkomailla. Suomikin on muuttunut matkan varrella. Nykyinen Suomi on vieras ja samaan aikaan tutun turvallinen. Aina se on kulkenut mukana.


Kesälomalla Suomessa on hirmuinen tarve vierailla paikoissa, joissa asiat on kuin ennenkin. Uudistuneen ostarin ravintolassa ja käytävillä on ihan vieras olo, menen mieluummin sinne missä asiat eivät ole muuttuneet. Onneksi kotikaupungissa on ainakin yksi baari, jonka sisustus on vanhempi kuin minä ja torillakin kokoonnutaan saman kioskin edessä. Majurskan kahvilassa on vielä piirakat kuin ennenkin. Auton ikkunasta katsoessa puut vilisevät tuttuun tapaan ja keskelle metsiä johtaa kapeita teitä hauskannimisine kyltteineen. Entinen kotitalo on nykyisin muiden asuttama mutta onneksi ystävien. Sama omenapuu seisoo pihalla ja kadulla on yhtä rauhallinen liikenne kuin 20 vuotta sitten.


Viime viikolla tavattiin ystävien ja lastemme kanssa. Puhe kääntyi Suomeen. Yksi ystävistä muisti edelleen Suomen loman jälkeiset kuvani facebookissa. Ne talot ja se vihreys, hän melkein huusi. Olet kyllä ihan kaheli kun lähdit sieltä. Oletko koskaan käynyt ulkomailla, kysyn ystävältäni? No en, tiedäthän sinä raha, perhekuviot ja viisumit, en ole edes unelmoinut. Niinpä. Jätän kertomatta suomalaisista koulutusohjelmista ja passista, joiden turvin voi lähteä jo nuorena haistelemaan maailman tuulia jos haluaa. Osa jää sille matkalle määräämättömäksi ajaksi.

Monelta saat tyttäresi nukkumaan, kysyy tytön koulukaverin äiti väsyneesti? Kello 20 joka arki-ilta. Tebrikler, onnittelut, en saa poikaani millään nukkumaan ennen kello 23. Olen suomalaisen kauhuissani. Univaje, oppivaje, kurinpuute? Hmph huokaan ja kerron että meillä on kotona säännöt kuten nukkumaanmenoaika, televisionkatseluraja, lasitavarankierrätys, makeansyöntikiintiö, tavaroidenkorjaamispakko ja  hammaspesu aamuin illoin. Rakastan salaa sääntöjä vaikka Suomessa tekisikin mieli kävellä punaisia päin tyhjällä kyläraitilla. Haluaisin Turkkiin monenlaisia sääntöjä vaikka Suomessa ollessani pelkään jatkuvasti rikkovani sääntöjä.


Muutama viikko sitten istuimme miehen pomon kanssa rauhallisena sunnuntaina rantakuppilassa. Takana sopivan hikinen fillarilenkki ja edessä janojuomat kaikille. Tyttö näytti miehen pomolle kuinka suomeksi lasketaan, sormet apuna. Te suomalaiset laskette oikein, me turkkilaiset teemme aina kaiken väärinpäin kuten sormien laskun alkaen usein pikkurillistä, hohotti pomo. Istuin posket punaisena kuunnellesani suomihypetystä. Puhuttiin yöttömistä öistä, koulutuksesta, mökkeilystä, mustikoista ja kouluun pyöräilevistä lapsista. Miksi ette muuta Suomeen? Sama kysymys kummitteli taas edessä kuten monesti viime aikoina.

Minun Suomeni on sydämessä aina mukana. Lasken oikeinpäin sormilla, puhun joulupukista tytölle alkaen lokakuun lopusta, odotan vihreän valon vaihtumista, keittelen luumuista hilloa torttuihin ja teen makaroonilaatikkoa. Tykkään olla toisen suomalaisen kanssa hiljaa ja hieman itkua tuherran kun katson Finlandia hymnin monta vuotta vanhaa flashmobia rautatieasemalta. Suomeni on loputonta kahvipöytää, horsmaa tienpientareella ja oltermannia suoraan suuhun. Itsenäisyyspäivä on tavallisen vilkas tiistai mutta illaksi rauhoitutaan. Laitan telkkarin pauhun kiinni, kynttilät palamaan terassille ja lähetän monta ajatusta kotimaani.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!