Kun takana on 14 itsenäisyyspäivää ulkomailla
' Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, muistutan aamulla'
' Mikäs se olikaan, kysyy uninen neiti'
' Se on Suomen syntymäpäivä ja tänä vuonna Suomi täyttää 99 vuotta'.
' Onpa vanha maa!'
' Miten se itsenäisyys tuli? Oliko Joulupukki mukana? Mitä sillä itsenäisyydellä tehdään?'
Lupaan kertoa lisää myöhemmin ja valoittaa asiaa. Iltapäivällä kerron hieman itsenäisyyydestä, hieman Turkista ja hieman Suomesta, mammastani ja veteraaneista. Illalla tyttö kertoo skypepuhelun aikana ukille ja mummille kunniottavansa tänään Suomea, niin ja myös joulupukkia. Kunnioittakaa tekin! Tytölle maapallo ja maiden suvereniteetti ovat vielä häilyviä käsitteitä. Omalla kohdalla suhtautuminen suomalaisuuteen on muuttanut muotoaan vuosien aikana ulkomailla. Suomikin on muuttunut matkan varrella. Nykyinen Suomi on vieras ja samaan aikaan tutun turvallinen. Aina se on kulkenut mukana.
Kesälomalla Suomessa on hirmuinen tarve vierailla paikoissa, joissa asiat on kuin ennenkin. Uudistuneen ostarin ravintolassa ja käytävillä on ihan vieras olo, menen mieluummin sinne missä asiat eivät ole muuttuneet. Onneksi kotikaupungissa on ainakin yksi baari, jonka sisustus on vanhempi kuin minä ja torillakin kokoonnutaan saman kioskin edessä. Majurskan kahvilassa on vielä piirakat kuin ennenkin. Auton ikkunasta katsoessa puut vilisevät tuttuun tapaan ja keskelle metsiä johtaa kapeita teitä hauskannimisine kyltteineen. Entinen kotitalo on nykyisin muiden asuttama mutta onneksi ystävien. Sama omenapuu seisoo pihalla ja kadulla on yhtä rauhallinen liikenne kuin 20 vuotta sitten.
Viime viikolla tavattiin ystävien ja lastemme kanssa. Puhe kääntyi Suomeen. Yksi ystävistä muisti edelleen Suomen loman jälkeiset kuvani facebookissa. Ne talot ja se vihreys, hän melkein huusi. Olet kyllä ihan kaheli kun lähdit sieltä. Oletko koskaan käynyt ulkomailla, kysyn ystävältäni? No en, tiedäthän sinä raha, perhekuviot ja viisumit, en ole edes unelmoinut. Niinpä. Jätän kertomatta suomalaisista koulutusohjelmista ja passista, joiden turvin voi lähteä jo nuorena haistelemaan maailman tuulia jos haluaa. Osa jää sille matkalle määräämättömäksi ajaksi.
Monelta saat tyttäresi nukkumaan, kysyy tytön koulukaverin äiti väsyneesti? Kello 20 joka arki-ilta. Tebrikler, onnittelut, en saa poikaani millään nukkumaan ennen kello 23. Olen suomalaisen kauhuissani. Univaje, oppivaje, kurinpuute? Hmph huokaan ja kerron että meillä on kotona säännöt kuten nukkumaanmenoaika, televisionkatseluraja, lasitavarankierrätys, makeansyöntikiintiö, tavaroidenkorjaamispakko ja hammaspesu aamuin illoin. Rakastan salaa sääntöjä vaikka Suomessa tekisikin mieli kävellä punaisia päin tyhjällä kyläraitilla. Haluaisin Turkkiin monenlaisia sääntöjä vaikka Suomessa ollessani pelkään jatkuvasti rikkovani sääntöjä.
Muutama viikko sitten istuimme miehen pomon kanssa rauhallisena sunnuntaina rantakuppilassa. Takana sopivan hikinen fillarilenkki ja edessä janojuomat kaikille. Tyttö näytti miehen pomolle kuinka suomeksi lasketaan, sormet apuna. Te suomalaiset laskette oikein, me turkkilaiset teemme aina kaiken väärinpäin kuten sormien laskun alkaen usein pikkurillistä, hohotti pomo. Istuin posket punaisena kuunnellesani suomihypetystä. Puhuttiin yöttömistä öistä, koulutuksesta, mökkeilystä, mustikoista ja kouluun pyöräilevistä lapsista. Miksi ette muuta Suomeen? Sama kysymys kummitteli taas edessä kuten monesti viime aikoina.
Minun Suomeni on sydämessä aina mukana. Lasken oikeinpäin sormilla, puhun joulupukista tytölle alkaen lokakuun lopusta, odotan vihreän valon vaihtumista, keittelen luumuista hilloa torttuihin ja teen makaroonilaatikkoa. Tykkään olla toisen suomalaisen kanssa hiljaa ja hieman itkua tuherran kun katson Finlandia hymnin monta vuotta vanhaa flashmobia rautatieasemalta. Suomeni on loputonta kahvipöytää, horsmaa tienpientareella ja oltermannia suoraan suuhun. Itsenäisyyspäivä on tavallisen vilkas tiistai mutta illaksi rauhoitutaan. Laitan telkkarin pauhun kiinni, kynttilät palamaan terassille ja lähetän monta ajatusta kotimaani.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
' Mikäs se olikaan, kysyy uninen neiti'
' Se on Suomen syntymäpäivä ja tänä vuonna Suomi täyttää 99 vuotta'.
' Onpa vanha maa!'
' Miten se itsenäisyys tuli? Oliko Joulupukki mukana? Mitä sillä itsenäisyydellä tehdään?'
Lupaan kertoa lisää myöhemmin ja valoittaa asiaa. Iltapäivällä kerron hieman itsenäisyyydestä, hieman Turkista ja hieman Suomesta, mammastani ja veteraaneista. Illalla tyttö kertoo skypepuhelun aikana ukille ja mummille kunniottavansa tänään Suomea, niin ja myös joulupukkia. Kunnioittakaa tekin! Tytölle maapallo ja maiden suvereniteetti ovat vielä häilyviä käsitteitä. Omalla kohdalla suhtautuminen suomalaisuuteen on muuttanut muotoaan vuosien aikana ulkomailla. Suomikin on muuttunut matkan varrella. Nykyinen Suomi on vieras ja samaan aikaan tutun turvallinen. Aina se on kulkenut mukana.
Kesälomalla Suomessa on hirmuinen tarve vierailla paikoissa, joissa asiat on kuin ennenkin. Uudistuneen ostarin ravintolassa ja käytävillä on ihan vieras olo, menen mieluummin sinne missä asiat eivät ole muuttuneet. Onneksi kotikaupungissa on ainakin yksi baari, jonka sisustus on vanhempi kuin minä ja torillakin kokoonnutaan saman kioskin edessä. Majurskan kahvilassa on vielä piirakat kuin ennenkin. Auton ikkunasta katsoessa puut vilisevät tuttuun tapaan ja keskelle metsiä johtaa kapeita teitä hauskannimisine kyltteineen. Entinen kotitalo on nykyisin muiden asuttama mutta onneksi ystävien. Sama omenapuu seisoo pihalla ja kadulla on yhtä rauhallinen liikenne kuin 20 vuotta sitten.
Viime viikolla tavattiin ystävien ja lastemme kanssa. Puhe kääntyi Suomeen. Yksi ystävistä muisti edelleen Suomen loman jälkeiset kuvani facebookissa. Ne talot ja se vihreys, hän melkein huusi. Olet kyllä ihan kaheli kun lähdit sieltä. Oletko koskaan käynyt ulkomailla, kysyn ystävältäni? No en, tiedäthän sinä raha, perhekuviot ja viisumit, en ole edes unelmoinut. Niinpä. Jätän kertomatta suomalaisista koulutusohjelmista ja passista, joiden turvin voi lähteä jo nuorena haistelemaan maailman tuulia jos haluaa. Osa jää sille matkalle määräämättömäksi ajaksi.
Monelta saat tyttäresi nukkumaan, kysyy tytön koulukaverin äiti väsyneesti? Kello 20 joka arki-ilta. Tebrikler, onnittelut, en saa poikaani millään nukkumaan ennen kello 23. Olen suomalaisen kauhuissani. Univaje, oppivaje, kurinpuute? Hmph huokaan ja kerron että meillä on kotona säännöt kuten nukkumaanmenoaika, televisionkatseluraja, lasitavarankierrätys, makeansyöntikiintiö, tavaroidenkorjaamispakko ja hammaspesu aamuin illoin. Rakastan salaa sääntöjä vaikka Suomessa tekisikin mieli kävellä punaisia päin tyhjällä kyläraitilla. Haluaisin Turkkiin monenlaisia sääntöjä vaikka Suomessa ollessani pelkään jatkuvasti rikkovani sääntöjä.
Muutama viikko sitten istuimme miehen pomon kanssa rauhallisena sunnuntaina rantakuppilassa. Takana sopivan hikinen fillarilenkki ja edessä janojuomat kaikille. Tyttö näytti miehen pomolle kuinka suomeksi lasketaan, sormet apuna. Te suomalaiset laskette oikein, me turkkilaiset teemme aina kaiken väärinpäin kuten sormien laskun alkaen usein pikkurillistä, hohotti pomo. Istuin posket punaisena kuunnellesani suomihypetystä. Puhuttiin yöttömistä öistä, koulutuksesta, mökkeilystä, mustikoista ja kouluun pyöräilevistä lapsista. Miksi ette muuta Suomeen? Sama kysymys kummitteli taas edessä kuten monesti viime aikoina.
Minun Suomeni on sydämessä aina mukana. Lasken oikeinpäin sormilla, puhun joulupukista tytölle alkaen lokakuun lopusta, odotan vihreän valon vaihtumista, keittelen luumuista hilloa torttuihin ja teen makaroonilaatikkoa. Tykkään olla toisen suomalaisen kanssa hiljaa ja hieman itkua tuherran kun katson Finlandia hymnin monta vuotta vanhaa flashmobia rautatieasemalta. Suomeni on loputonta kahvipöytää, horsmaa tienpientareella ja oltermannia suoraan suuhun. Itsenäisyyspäivä on tavallisen vilkas tiistai mutta illaksi rauhoitutaan. Laitan telkkarin pauhun kiinni, kynttilät palamaan terassille ja lähetän monta ajatusta kotimaani.
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Karsiyakaankin!
VastaaPoistaKiitos paljon Tuija, toivottavasti teidan itsenaisyyspaiva sujui mukavasti.
PoistaHyvää itsenäisyyspäiväniltaa sinne kauas. Ihailen tapaasi sopusoinnussa yhdistää turkkilaista elämää ja suomalaisia juuriasi.
VastaaPoistaKiitos paljon kauniista sanoistasi Venla <3
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää :)
VastaaPoistaKiitos paljon ja myöhastyneesti myös sinulle hyvaa itsenaisyyspaivaa!
PoistaRautatieaseman flashmob on minunkin Suomi-hymnini! Sen verran juhlin itsenäisyyttä minäkin, että sen katselin taas kerran YouTubesta ja pyyhin silmäkulmia. Muuten en oikein osannutkaan juhlistaa päivää, enkä itse asiassa edes lapsille siitä maininnut. He kyllä ovat oikein ylpeitä Suomestaan, mutta minua mietityttää tällä hetkellä aika paljonkin se kuinka Suomi heidät näkee, ja kuinka ylipäänsä suhtautua Suomeen sellaisena jona se tästä nykynäkökulmastani näyttäytyy.
VastaaPoistaSe onkin aivan ihana! Mulla on ulkomailla takana aika erilaisia itsenaisyyspaivia, monena vuotena oltiin lahetystön juhlissa ja nyt taas parina vuotena on vain sytytetty kynttilat, linnanjuhlia en ole katsonut vuosiin. Suomi sailyy matkassa mukana mutta ulkomailla sita kuitenkin muuttuu myös enemmin maailmankansalaiseksi ja toivoisi yleisesti sita kantavaa globaalia kehitysta.
PoistaMeille Turkissa asuessa oli hyvin tärkeä juhlistaa Suomen itsenäisyyttä. Siitä pidettiin kiinni ja joka vuosi oli kodin omat itsenäisyyspäiväkekkerit. Nyt Suomessa ollessa on tapa löpsähtänyt ja eilinen menikin sitten töissä. Siellä toki pidettiin tanssiaiset ja seurattiin porukalla linnan juhlia, mutta kotiväeltä jäi nyt pukujuhlat väliin. Silti, rakastan tätä maata.
VastaaPoistaOlin useana vuotena lahetystön juhlissa mutta omia juhlia meilla ei ole ikina jarjestetty, ei kylla sen kummemmin Turkinkaan juhlapaivina. Olisi kylla hienoa jos suomalaiset jarjestaisivat enemmin itsenaisyyspaivana yhteisia juhlia sen sijaan etta katsoisivat vaan telkkarista kun muut juhlivat.
PoistaKauniisti kirjoitit ja ihailtavasti kuljetat sopusoinnussa Suomea ja Turkkia mukanasi. Meillä oli tytön koulun joulujuhla itsenäisyyspäivänä ja vasta myöhemmin havahduin katsomaan pari otetta linnanjuhlista ja sen myötä miettimään Suomi-juttuja. Täältä kaukaa näkee hyviä ja huonoja puolia, sieltä sitä on tähän maailmaan tullut ja suomalaisuus kulkee mukana uusien kerroksien ohella. Tuosta Finlandia Flashmobista en ollut kuullut ja piti ihan googlata se ja katsoa; hieno!
VastaaPoistaNiin se kulkee tosiaan, uusien kerroksien alla. Finlandia Flashmob on kylla tosi ihana!
PoistaKiitos blogistasi, olen seuraillut jo jonkin aikaa. Nyt on pakko kommentoida, kun on niin ihanan suomalaisen näköinen kahvipöytäkuva tuossa! :) Tekisi mieli haukata karjalanpiirakkaa. Terveiset Saksasta ja kaikkea hyvää Turkkiin!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon ja terkut sinulle Saksaan!
PoistaOlipa kauniisti kirjoitettu. Osaat hienosti siirtää Suomi-tietouden lapsillesikin, kuin kukkasille lannoitetta kasvumaalleen (sori en keksinyt hienompaa sanaa kuin lannoite tuolle :)
VastaaPoistaMe katsomme itsenäisyyspäivän juhlat tyttären kanssa joka vuosi, minä Areenasta ja hän Suomen telkusta ja keskustelemme skypessä, siitä on jo tullut perinne.
Olipa ihana kielikuva <3 ja lannoite oli oikein sattuva. Toi on muuten hieno perinne etta katsotte eri maissa mutta yhdessa samaa ohjelmaa!
PoistaKiitos ajatuksistasi, jotka kirjoitit. Isänmaa on sydämessä syvällä. Pienoisliput mukana mekin pyöräretkellä olimme. On lupa tunteilla tällöin, edes tällöin. Ali
VastaaPoistaKylla on lupa tunteilla ja kiitos sinulle <3
PoistaKirjoitat niin kauniisti, on ilo lukea postauksiasi.
VastaaPoistaKiitos Taika ja mihin sun blogi onkaan kadonnut mun lukuistalta? :O
PoistaJuuri tuolta minustakin tuntuu! Nuo säännöt...Chilessä tiukkis ja Suomessa löysä. Miksi lähdin pois maailman hienoimmasta maasta? En minä tiedä vieläkään. Välillä pidän itseäni hulluna, mutta välillä ymmärrän itseäni täydellisesti :D
VastaaPoista