Lokantassa kaikki on parempaa

Lempi lokantassani aika on pysähtynyt. Juomalaseihin on taiteltu vaaleanpunaiset servetit. Tarjoilijoilla on mustat suorat housut ja harmaa slipoveri. Lähes jokaisen ryhti on kumara ja työvuosia takana varmasti rutkasti. Seinällä roikkuu kellastunut kalenteri, nurkassa pauhaa pieni matkatelevisio. Kokin nurkkauksessa käy kolina, yksi nostelee kiviuunista tulikuumia pide-leipiä ja toinen annostelee keittoja isoista kattiloista lautasille.


Näin joulukuun puoliväliä lähestyessä vaeltaa kylmyys ja kosteus luihin ja ytimiin Izmirissä. Mikään ei maistu paremmalta kuin lokantan lämpölamppujen alla nautittu keitto kera juustolla kuorrutetun pide-leivän. Päälle lasillinen höyryävää teetä, samalla voi tihrustaa pienen telkkarin uutisia ja kuvitella olevansa sisustuksesta päätellen aikamatkaillut jonnekin 80-luvun tienoille. Yksinkertaiset rautatuolit ja pöydät eivät tiedä niin mitään ikeasta. Lokantassa tietää aina kuinka homma etenee. Etikka, öljy, suola ja chilirouhe nököttävät pöydän nurkassa, lista on aina sama, vedestä maksetaan kulutuksen mukaan, pieni salaatti ja joku höyste kuten tulinen ezme kuuluvat asiaan, samoin leipä. Jos on kova soppanälkä voi heilutella tyhjentynyttä soppakulhoa ja pyytää vielä puolikkaan annoksen.

80% ulkoruokailu valinnoistamme osuu lokantaan sillä se on konstailematonta, hyvää ja edullista. Tunnelma on jotain oman keittiön, huoltoaseman ja mummon muussien risteyksestä. Turkkilaisella twistillä tietenkin. Lokantassa ei tarvitse pohtia että mihin takki laitetaan ja kuinka käyttäytyä, listoja ei tarvitse pohtia sen kummemmin eikä lasku kauhistuta etukäteen. Rehellistä kotiruokailua ulkona kun ylimääräiset on riisuttu pois. Palvelu on napakkaa ja nopeaa. Pöytiä pyyhitään tehokkaasti, soppa tulee nopeasti eteen, leipä on tulikuumaa ja papumuhennos höyryää. Pilahvi on juuri niin ilmavan unelmaista kun pitääkin. Tee on tuoretta ja salaatti raikasta. 


Kotimme yksi talven kestosuosikkeja on linssikeitto ja mieluusti ezogelin çorba eli morsiamen keitto, joka on ihanan tomaattinen, täyteläinen muunnos perussetistä. Keitto on esitelty joskus aiemminkin blogissani kauan aikaa sitten mutta silloin keitosta puuttui se jokin. Se jokin, mikä maistuu aina lokantan keitossa. Käynti tutun lokantan keittiössä, puhelu anopille ja surffailu netissä auttoi pääsemään jäljille. Kannattaa kokeilla sillä tämä on muuten hyvää!


Ezogelin çorbası melkein kuin lokantassa

2 dl punaisia linssejä
1.5 rkl bulguria
1.5 rkl riisiä
1 sipuli pieneksi silputtuna
3 valkosipulinkynttä silputtuna pieneksi
5 rkl öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
1.5 l kanalientä
reilusti minttua
hieman suolaa, chilirouhetta, mustapippuria ja oreganoa
puolikkaan sitruunan mehu


1. Kumoa bulgurit ja riisit kattilaan ja kaada päälle noin 4 dl vettä, anna kiehua alhaisella lämmöllä kunnes sekä bulgurit että riisit ovat lähes kypsiä. Kaada vesi pois ja laita hetkeksi sivuun odottamaan.

2. Kaada öljy kattilaan lämpiämään, lisää pieneksi pilkotut sipulit ja valkosipulit, kun sipulit ovat hieman pehmentyneet, lisää tomaattipyree ja sekoita se sipuleiden ja öljyn sekaan. Kaada lämmin kanaliemi sekaan. Kun seos kiehuu, lisää huuhdellut linssit ja sekoita kevyesti. Lisää hetken päästä mausteet.

3. Kun seos on kiehunut alhaisella lämmöllä hetken aikaa, lisää bulgurit ja riisit. Tarkista maku ja lisää mausteita sen mukaan. Keitto saa kiehua tämän jälkeen noin 20-30 minuuttia eli niin kauan että linssit ovat hajonneet pehmeiksi. Kun keitto on valmis, sammuta liesi ja lisää sitruunanliemi. Sekoittele keittoa keittämisen aikana ja tarkista että lientä on tarpeeksi. Hyvää ruokahalua!

Talvi on innostanut kokkaamaan joten tulevilla viikoilla on luvassa muutama villiyrttijuttu, okrakeitto ja varmasti jotain muutakin. Jos mielessäsi on joku Turkin matkalla nautittu herkku, jota haluaisit kokata kotona, laita kommenttiboksiin viestiä, kokataan se täällä blogissa. Mukavaa viikonloppua ja lämpöä sisuksiin!