maanantai 6. tammikuuta 2014

Puistot on pop

Pienen lapsen kotiäidille on ihanaa kun on kivoja puistoja lähellä, sellaisia joissa viihtyy molemmat, sekä villi nappula että äiti. Ankarassa puistotarjota kotikulmillamme oli ihan hyvä mutta uusilla kulmillamme puistoja on vielä enemmin ja on varaa valita erilaisten alueiden väliltä, vaihtelu virkistää.


Tyttö on ihan muutaman päivän päästä 2,5-vuotias. Vauhti ei ole hidastunut, päinvastoin, ja vauhdin kaveriksi on tullut itsepäisyys. Mies on sitä mieltä että kun tapaus tulevaisuudessa laitetaan tarhaan, soitetaan sieltä jo ensimmäisenä päivänä, että tulkaa hakemaan pois. Sisäpäivät ovat meille vaikeita mutta onneksi näillä leveysasteilla sellaisia ei ole juuri pidetty, joka päivä on päästävä puistoon purkamaan energiaa ja tapaamaan muita pakkauksia. Tyttö on yltiösosiaalinen ja menee kaikkien leikkeihin, mieluiten niiden isompien poikien, joiden touhut on ihan liian villejä. Yritän nykyisin ottaa ihan rauhallisesti kun neiti seisoo kiipeilypaikkojen huipulla, mistä voisi huiskutella äidille vasta vähän isompana.


Viime talven toppatakki alkaa olla auttamattomasti pieni mutta täksi talveksi ei onneksi hankittu uutta, lämpötilat ovat pysytelleet korkealla ja ulkona on pärjätty hyvin sadetakilla tai syystakilla ja toppaliivillä, Suomessa saaduissa kurahousuissa tyttö on harvinaisuus sillä samanlaisia ei ole tullut vastaan. Ei tarvitse muiden äitien lailla kulkea perässä varoitellen märästä hiekasta, liukumäkeen kertyneestä vedestä tai liasta siellä ja täällä, on aika tylsää tulla puistoon energialatauksella varustettuna ellei saa tehdä mitään muuta kun varoa sukkahousuja ja nipsien tippumista tukasta. Tyttö saa rauhassa pomppia lammikoissa, usein jonkun toisen äidin suusta lipsahtaa ei saa. Onneksi voin sanoa aina suomeksi että antaa mennä, senkun loiskutat.


Karşıyakan alueen puistot ansaitsevat kyllä kiitosta, on hiekkapuistoja joihin mennään sankojen kera ja ihan aina kurahousuissa, sateiden jälkeen taas on kivempi leikkiä puistossa, joka ei ole muuttunut kuravelliksi. Rannan tuntumassa olevissa puistoissa saa samalla ihastella merta ja tehtyä lenkin rantatiellä. Rannan tuntumassa on itselleni mieluisin puisto Güzel Sanatları parkı, se on kokonaan aidattu ja vartioitu alue hyvinhoidettuine istutuksineen ja mikä kivointa, alueella on ulkoilmamuseo, tytön saa sinne huijattua alueella majailevien kissojen perään. Puistossa on lähes aina lapsia, joten seuraa piisaa ja vieressä puistoravintola, jossa voi nauttia vaikka kupin kahvia, tosin meidän raikuli-Riitan kanssa sellaisesta on turha haaveilla. Puistossa on myös pieni taidekeskus, jossa on vaihtuvia näyttelyitä ja naistenkeskus, joka tarjoaa ryhmätoimintaa ja apua naisille kinkkisissä elämäntilanteissa.


Melko lähelle kotiamme avattiin vuoden lopussa uusi puistoalue Girne kültürparkı, jossa kävimme ekaa kertaa viime viikolla, ei tainnut jäädä viimeiseksi kerraksi sillä tyttö ei olisi lähtenyt sieltä ollenkaan. Uudet härvelit ja paikat oli tutkittava moneen kertaan, jokainen uusi liukumäki ja keinu testattava. Aluetta kiertää aidattu lenkkirata, joten täältäkään ei vauhdikas tenava pääse helpolla karkuun. Aikuisia ajatellen puistoalueella on tietenkin kahvila ja urheilulaitteet, uutuuttaan hohtava jalkapallokenttä ja vieressä marketti ja rivi ravintoloita. Nurkassa kökötti hauska elefantinmuotoinen kerhohuone ja vielä iskemätön tenavien juna, katsotaan milloin ne tulevat käyttöön.



Vaalit ovat tulossa ja kotiimme jaettiin alueemme aluehallituksen julkaisu, jossa kerrotaan kaikesta mahtavasta mitä alueen kaupunginjohtaja on tehnyt ja mitä on luvassa, puistoja, uimahalleja, urheilupuistoja, koiratarhoja, uusia teitä ja mitä kaikkea lupailtiinkaan, samaisesta julkaisusta selvisi että alueellamme on eläinambulanssi ja että viereisessä puistossa kokoontumisalue katastrofien varalle. Risuja antaisin leikkipuistoista sen suhteen ettei huolto tahdo toimia, monissa paikoissa keinujen ketjut natisevat niin että korvissa soi ja hajonneita välineitä korjataan hitaasti.


Sunnuntaikävelyllä tiemme käy usein merenrantaan, kauniilla säällä saman tekee suuri osa muistakin asukkaista. Leikkipuistot ovat täynnä, reitin varrelle on noussut tee- ja kastanjakojuja ja viereen aseteltu muutama muovituoli ja pöytä, pyörällä kulkevasta kärrystä saa ostaa kikhernepilahvia tai rinkeleitä. Rannalle tullaan piknikille, leijaa lennättämään, tapaamaan ystäviä, koiria ulkoiluttamaan ja lenkkeilemään. Turkkilaiset ovat puistokansaa, ne ovat tapaamispaikkoja ja rentoutumisalueita, puistoon saavutaan taitettavien tuolien, sanomalehtien ja termospullojen kanssa, täällä ei kukaan hätkähdä vaikka naapurituolilla sihautetaan olutpullo auki, humalaisia ei puistoissa kuitenkaan pyöri. Turkkilaiset nauttivat seurasta ja kerääntyvät mielellään ruuhkaksi asti samoille kulmille, ei haittaa vaikka alkaa olla jo tungoksen tuntua. Nälässä ei Turkissa tarvitse olla juuri missään, siellä missä on turkkilaisia, on taatusti tarjolla myös ruokaa. Puistot on pop!

12 kommenttia:

  1. merenrantakävelyä kaipaan! muuten täälläkin on kivoja puistoja, tosin automatkan päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma niin nautin tasta, etta kavellen paasee joka paikkaan ja juurikin sinne merenrantaan!

      Poista
  2. Eipä kyllä ole koskaan käynyt mielessä, että Turkissa on noin hyvin ja laadukkailta näyttäviä leikkipuistoja lapsille (siis ennen kuin luin sinun blogiasi). Hyvät leikkipuistot on kyllä äidin mielenterveyden kannalta tärkeää :) Englannissa leikkipuistoja oli, mutta heti lämpötilan laskettua ne olivat melkein autioita (paitsi me pojan kanssa, mutta harvapa sitä jaksaa yksin leikkiä pitkään). Onko siellä muuten huonojen säiden varalle niitä sisäleikkipeikkoja (softplay - Suomessa taitaa olla monopolina Hoplop)? Englannissa niitä oli melkein joka kulmalla ja todellinen pelastus sadepäiviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin huonoilla sailla siella puistoissa on paaasiassa ulkomaalaisia aiteja lapsineen mutta tana talvena saat ovat olleet niin loistavia etta puistoissa on porukkaa, taalla on tosi kivoja ja hyvinhoidettuja puistoja, ja niita on paljon! Taalla on ostareissa sisaleikkipaikkoja, ollaan pari kertaa kayty mutta osaan paikoista tyttö on viela vahan pieni silla meno on aika villia. Musta on tullut oikea puistohai, en ennen ehka ollut niin innoissani lahdössa sinne pyörimaan mutta nykyisin se on kivaa!

      Poista
  3. Puistot on tosiaan pop. Ja merenrannat kahviloilla kanssa:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ihan paivien pelastus, taalla on hieno puistokulttuuri.

      Poista
  4. Puistot ovat todellakin must. Meilläkään ei selvittäisi energiamäärästä ilman puistoja ja kävelylenkkejä. Vanhimman piti saada purkaa liikaenergiaa tarhapäivän jälkeen juoksemalla sen etupihalla n.5min ennen kotiinlähtöä. Ulkoilivat tarhassa talvella melko vähän. Softplay and tiedemuseo ovat sadekausien pelastajia ja 2,5v. menee meillä hyvin isomman mukana. Yksin on minustakin vielä liian pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla yksi sisapaiva saa jo aikaan sellaista patoutunutta energianpurkua etta seuraavana paivana on paastava ulos ja nopeasti, raittiissa ilmassa tuulettuu molempien paa, seka aidin etta tytön.

      Poista
  5. Minä tässä taas lueskelen mielenkiinnolla blogiasi, ihastelen kauniita kuvia ja kehittelen kysymyksiä. Mietin tuossa aamusella tänään, millaiset kauneusihanteet siellä vallitsevat? Ja alkaako sielläkin näin vuodenvaihteessa mediasta tulvia laihdutusvinkkejä toisensa perään? Esiintyykö siellä ylipäätään paino-ongelmaa?

    Tälläisin miettein tänään Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla taalla on paino-ongelmia ja lisaantymaan pain, turkkilaiset rakastavat börek-piirakoita ja rasvan kayttö on usein aika runsasta, lounastunneilla syödaan monesti turhan raskaasti, toisaalta turkkilaisen makumaailma rakentuu vahvasti kotiruuan ymparille eivatka pikaruuat voita aidin patojen kutsua edelleenkaan. Taalla mainostetaan paljon laihdutusvalmisteita, samaan aikaan niista myös varoitellaan, varakkaammat hyppaavat selluliittihoidoissa mutta liikuntasaleilla ei kylla nay samanlaista ruuhkaa kun Suomessa. Turkkilaisen miehen kauneusihanne ei ole kasitykseni mukaan mikaan langanlaiha malli vaan naisellinen pitkahiuksinen nainen. Mina voin jotain raapustaa viela noista ruokailujutuista ja ruuasta vahan muutenkin lahiaikoina, kivoja mietteita Venla! Mukavaa alkanutta vuotta!

      Poista
  6. Puistot ja ulkoilmailu ON pop, seka lapsille etta aikuisille! Terasseille kahvittelu ja katuruokailu on myos mukavaa, muttei se kuitenkaan ole sama kuin plazojen ja puistojen rentous. Tykkaan myos siita, etta paikkoihin voi kavella, eika kaikkea ole mitoitettu moottoriajoneuvoilla mentavaksi. Hyva, etta turkkilaiset nauttivat kauniista luonnontiloistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina olen kavelyihminen, olen ihan omillani kun paaseen joka paikkaan helposti kavellen tai julkisilla, joita on helppo kayttaa, niin etta voi lahtea hetken mielijohteesta mihin vaan, kahvilaan tai kauppaan, puistoon tai vaihtaa suunnitelmaa ovesta ulos mennessa. Terassit ja katuruoka on myös aika pop ja parasta jos ne on yhdistetty jotenkin puistoihin ja vaikka merenrantaan...

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!