Kaksi asiaa

Vuosi 2020 on alkanut Turkissa kuoppaisesti. Heti vuoden alkuun maa on alkanut järistä. Joulukuusi ja kattolamput heiluivat useamman kerran tammikuun aikana, ja kerran mietimme onko järistysten sarja jo sitä luokkaa, että on parasta poistua talosta. Isompi maanjäristys osui kuitenkin Elaziğin alueelle, jonka pelastustöitä seurasimme mahanpohjassa kylmiä väreitä. Seuraavaksi lumivyöry surmasi kahdessa sarjassa joukon paikallisia ja avustustyöntekijöitä, samaan aikaan kun Izmirissä vesi pulppusi viemäreistä ja myrskysi nostaen merenpinnan keskustan kaduille asti. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli saatu vasta loppuun kun Izmiristä Istanbuliin matkalla ollut lentokone tipahti kiitoradalta. Sormet täristen tekstailin kyseisessä lentoyhtiössä työskenteleville kavereilleni, ja mietin että mitähän seuraavaksi?


Anu Australiasta kertoi ystävänpäivän aamuun kaksi asiaa, jotka halusi kertoa lukijoilleen. Jatkan Anun teemalla ja jaan kaksi asiaa, jotka ovat mielessäni päällimmäisenä tänään. Ystävänpäivä tai rakastavaisten päivä on meille miehen kanssa tärkeä, vaikka emme juhlistakaan sitä kovin suuresti. Korkeintaan lasillisilla viiniä ja hyvää suklaata, joka on tarpeeksi pitkän viikon päätteeksi. Ystävänpäivänä mies saapui vuosikausia sitten lomalle Thaimaahan, jossa sinä talvena työskentelin ja seuraavana kesänä muutimmekin hynttyyt yhteen. Pidän kuitenkin mieluummin ystävänpäivän suurimmaksi osaksi omistettuna ystävilleni, joista yhden kanssa aion ehtiä tänään kahville ja toisen kanssa toivottavasti huomenna viinilasin äärelle.


Tapoihini kuuluu nykyisin soittaa viikon kiireiden tauottua muutamille ystäville, ja miten kiitollinen olenkaan nykyteknologiasta, jonka ansiosta kuulumisia on niin helppo vaihtaa. Voimme pulista välittämättä kuluista, ja tehdä samalla vaikka ruokaa, ripustaa pyykkiä tai käyttää koiraa ulkona. Aina ei näin ole ollut, ja muistan puhuneeni melkoisen siivun palkastani taivaan tuuliin jumittaessani vietnamilaisessa hotellihuoneessa tai Torremolinoksen homehuoneistossa. 1990-luvun lopussa mukana kulkevasta puhelimesta ei vielä haaveiltu, joten istuskelin kerran viikossa Englantilaisen majapaikan käytävässä kolikkopuhelimen edessä odottaen sen pian pirahtavan. Siihen aikaan kuulumiset kavereilta saatiin viikon viiveellä kirjeitse, sillä elettiin aikaa ennen verkkoa. Verkon tullessa kuvioihin alkuvuodet olivat enemmin piippailun kuuntelua ja odottelua, kuin sujuvaa jutustelua. Rätisevän linjan yhdistymistä puhelinlinjan kautta sai odotella niin kauan, että kaikki sanomiset oli jo puhuttu omassa päässä läpi muutamaan kertaan.

Ilman ystäviä elämä olisi vaikeaa, harmaata ja vailla sitä, että toinen päättää lauseeni. En pystyisi tekemään kunnolla töitä, ja lapsi saisi istua tyhjentyneellä koulunpihalla monena iltapäivänä. Olisi kamalaa, ellei voisi kalkattaa whatsappissa, kahvilassa ja puistokahvilassa kaikesta, mikä juuri silloin ärsyttää ja ilostuttaa. Ensimmäinen asia olivat siis ystävät, ja toiseen päästään aasinsiltaa ystävistä ja aloituksen turbulenssinomaisesta tammikuusta Turkissa.

Viime kuukausien blogihiljaisuuteen on ollut osansa kiireellä, mutta myös ajatusmyrskyllä joka on pyörinyt kotonamme. Olemme päättäneet muuttaa Suomeen. Tarkkaa ajankohtaa, paikkakuntaa ja paljon muutakaan emme vielä tiedä, mutta sen tiedämme että turbulensseissa tarvitaan nyt tasoitusta ja moni asia vetää meitä puoleensa Suomessa. Asiaa on harkittu ja pyöritelty monelta kantilta, mutta tunteilut on jätetty vasta tulevaan. Järkisyiden pohjalta syntynyt päätös on tuonut helpotusta ainakin alussa, sillä olemme hokeneet toisillemme kaikkia muuttoon liittyviä hyviä puolia, kuten koulutusta, systeemejä, tasaista arkea ja mielenrauhaa. Tänä aamuna saatoin tytön koululle, ja katselin neitiä kulkemassa kaulakkain kavereiden kanssa sisään koulunovista. Kurkkua kuristi, ja silmään meni roska hakiessani rinkeleitä tutun papan leipomosta. Eroaminen ystävistä ja tutuista arjen kuvioista tulee olemaan raastavaa meille kaikille, eikä sitä kukaan ole vielä uskaltanut edes miettiä.


Kommentit

  1. Kaunis kirjoitus ystävyydestä ja - hui - iso yllätys lopussa. Kun katson hienoja maisemiasi, merta, vihannesasetelmia, tuon kaupungin ihanuutta, ympäri vuoden ulkona elämisen helppoutta, ymmärrän kyllä hyvin kauhun ja pelon tunteet. Toisaalta ymmärrän hyvin ratkaisunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tarvitsisi järjellä tehdä päätöstä, niin tuskin muuttaisimme mutta vaakakupissa painaa nyt tytön koulutus, omien vanhempien vanheneminen ja Turkin talouden epävakaus .

      Poista
  2. No huh huh. En osaa nyt sanoa mitään järkevää. Paitsi, että kaikkialla voi elää. Ja kaikessa todellakin on hyvät ja huonot puolensa. Paitsi Suomen marraskuun hyvät puolet ovat vielä minulta piilossa. Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en ole kauheasti ilmastosta huolissani, pimeä loska ei ainakaan ennen vaikuttanut mielialaan, katsotaan miten nyt. Sopeutuminen on osaltaan musta tahtokysymys ja se laitetaan nyt koetukselle.

      Poista
  3. Kaunis postaus, ystävyyssuhteet ovat niin tärkeitä:) Oho, olipa yllättävä uutinen, mutta kyllä sen ymmärtääkin kun ajattelee viime vuosien tapahtumia, ja tyttärenne kannalta se ehkä on paras mahdollinen ratkaisu. Minähän myös muutin täältä, poikani ollessa 5-vuotias, ja silloin ja edelleenkin se tuntui parhaalta ratkaisulta, vaikka olikin kamalaa ja sydäntäsärkevää jättää hyvästit ystäville, hyvälle työpaikalle ja tutuille paikoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät on todellakin tärkeitä ❤ Sydäntäsärkevää on jättää oma arki täällä mutta tosiaan Suomella on niin paljon tarjottavaa.

      Poista
  4. Hyvää Ystävänpäivän iltaa sinne! Kylläpä meidät yllätit. Joskus pitää vaan tehdä isoja päätöksiä ja uskoa, että elämä kantaa. Ja kantaahan se, sillä ette ole muuttamassa ventovieraaseen maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se kanna ja nyt kun päätös on tehty , tarvitaan vain asioiden järjestelyä . Paluu 20v jälkeen on samalla pelottavaa ja jännää.

      Poista
  5. Ymmärrettävää, että ajatustyötä riittää ja iso muutos arveluttaa, vaikka olisikin kaikin puolin järkevä ratkaisu. Suomeen muutonkaan ei tarvitse olla lopullinen päätös, vaan vain tällä hetkellä teille parhaalta tuntuva. Perässä tullaan ja vertaistukea on sitten ensi vuoden puolella tarjolla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Toinenkin paluumuuttaja ☺ Oletko jo facebookin paluumuuttajat ryhmässä ?

      Poista
    3. Voiko siihen liittyä jo näin paljon etukäteen? 😀

      Poista
    4. Kyllä voi, saat hyviä vinkkejä jo etukäteen!

      Poista
  6. Tervetuloa Suomeen! Ystävänpäivä on jäänyt itselleni hieman pinnalliseksi päiväksi. Jos olisi sitä edes nuoruudesta lähtien viettänyt, niin ehkä olisi toisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Tykkään enemmin ajatuksesta muistaa ystäviä kun ainakin täällä tuo rakastavaisten päivä on aikamoista kulutusjuhlaa.

      Poista
  7. Hei Petra!
    Annoit aikoinaan luvan käyttää blogitekstejäsi tutkimuksessa. Tutkimus on valmistunut ja julkaistu, lähettäisin sen sinulle, muutta työpaikan vaihdoksen vuoksi sähköpostiosoitteesi on hukassa. Laitatko minulle viestiä: minna.zechner(at)ulapland.fi Terveisin Minna

    VastaaPoista
  8. Tarvitsetko kiireellistä lainaa maksaaksesi velkojasi tai osakelainaa parantaaksesi liiketoimintaasi? Ovatko pankit ja muut rahoituslaitokset hylänneet sinut? Tarvitsetko lainojen yhdistämistä tai asuntolainaa? Älä etsi enää, sillä olemme täällä jättääksemme kaikki taloudelliset ongelmasi taaksemme. Ota yhteyttä sähköpostitse: jurgenstefanfinancialservice@gmail.com jurgenstefanfinancialservice@outlook.com Tai Whatsapp: +919654763221 +2348071917956 Nämä ovat Jurgen Stefan Financial Service. Tarjoamme lainoja kiinnostuneille kohtuullisella 3% korolla. Vaihe on 5 000,00 eurosta 350 000 000,00 euroon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit