sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Foça - hyvin säilynyt salaisuus

Foça on yksi massaturismin ulottumattomista olevista kohteista Turkissa. Foça ei kuulu turkkilaisten kaupunkilaisten vakiokohteisiin eikä sinne kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi eksy paljon ulkomaalaisiakaan. Meidän onneksi. Olin kyllä kuullut kalastajakylän viehätyksestä mutta ihan näin autenttista ja kaunista paikkaa en osannut odottaa. Foça on kuin postikortti, hyvin säilynyt salaisuus ilman täyden palvelun keitaita, disconjumputusta ja eri kielillä samanlaisiin ravintoloihin huutelevia sisäänheittäjiä. Foçassa ei tönötetä trendikahviloissa kärpäslaseissa vaan juodaan rehellisesti rakıa puupenkeillä, kaikki on hyvää mutta vaatimatonta, kala maistuu kalalta ja arki rullaa huolimatta meistä lomalaisista. Kaupungin ala-aste on historiallisessa rakennuksessa, papat pulisevat kuppiloissa, kiireestä ei ainakaan tässä vaiheessa kesää ole tietoakaan.


Foça jakautuu kahteen alueeseen, eski Foçaan ja yeni Foçaan, alueiden välinen etäisyys on 23 km, ensimmäinen on kuhiseva kalastajakylä ja jälkimmäinen ranta-alue, jossa on paljon huoneistoja vuokrattavaksi kesälomailujen aikaan. Asukkaita kaupungissa on noin 30 000 ja kesäaikaan tuplaten kun kesäasukkaat ja lomalaiset saapuvat kaupunkiin. Foçassa on aistittavissa Kreikan läheisyys niin rakennusten kuin tunnelmankin muodossa. Upean luonnon ja eläinkunnan takia alueella on useita suojelukohteita, joka on rajoittanut Foçan muuttumista todelliseksi lomakohteeksi, rakennuslupia on vaikea saada. Alueella pesii sukupuuttoon kuolemassa oleva munkkihylje, joka on yksi alkeellisista hyljelajeista ja sen vuoksi vesistöt ovat suojeltuja. Yksilöitä on enää 400-500 ja lajin tulevaisuus hyvin epävarma. Foçassa toimii myös yksi maan tärkeimmistä laivastotukikohdista, jonka myötä maan osto-oikeus ja rakennusluvat ovat tarkan kontrollin alla. Meidän onneksi.


Izmiristä on Foçaan 69 km, maantieosuuden jälkeen tultiin kiemuraiselle pikkutielle, joka vei heti lomatunnelmiin, oltiin tultu kyläseudulle, jossa istuskellaan tienvarsikuppiloissa ja elämänmeno on verkkaista, lehmiä ja lampaita valuu pieniä mäkiä ylös ja alas, bussikuski tuntee nimeltä jokaisen tienvarresta kyytiin tulijan. Eski Foçassa kaikki on kävelymatkan päässä, bussiasemalta kävellen pensionaattiin, jonka ovesta ulos tultaessa ollaan kalastajakylän ytimessä.


Kalastajan rytmi siivittää parhaiten päivän aikatauluja, aamuyöllä unen läpi kuuluu tasainen putputput, aamupalalle mentäessä merikarhut perkaavat saalistaan ja selvittävät verkkojaan. Sen jälkeen antimet asetellaan myyntiin, perkausjätteet jaetaan lukuisille kissoille. Ravintoloihin kannetaan tuoreita mereneläviä ja kaupunkilaiset tinkaavat kalakiloistaan. Illalla laivankansilla kokoontuvat kalamiehet rakılasillisille, soittavat sitraa ja valmistautuvat taas lähtöön. Suora näkymä pensionaatin ja ravintoloiden puolesta kalastajien elämään oli parasta antia, lahden touhujen katsomiseen ei väsy. Ennen nukkumaanmenoa ja aamiaiselle lähtöä istutaan avoinaisen ikkunan äärellä ja katsellaan kalasataman menoa. Voi elämisen sietämätön keveys.


Kolmantena päivänä miehet suuntaavat kalaan ja me lasten kanssa rannalle, vesi on kylmää ja paikalliset nauravat takki päällä hulluille ulkomaalaisille, jotka uivat. Iltapäivällä suuntaamme ystävän kanssa ottomaanihautausmaalle, ystävällinen kioskipitäjä kertoo historiallisen alueen olevan kiinni joten kurkimme porttien välistä, hautakiviä koristavat erilaiset luontoon liittyvät symboolit, hautausmaa on ollut käytössä ottomaanien vuosisatojen aikana. Auringonpaisteelta suuntaamme viininlehtikatoksisille takakujille, joiden kivitalot, ovet ja ikkunanpielet saavat kameran laulamaan ja haaveilemaan eläkepäivistä, istahdamme viinille pieneen ravintolaan,  jossa seurataan kebaprullan valmistusta kun perheen äiti ja lapset hoitavat ravintolan muita juoksevia askareita. Syömme kalaleipiä, simpukoita, mustekalaa, grillattua mulloa ja hamsia, ihan joka ilta sillä kala on niin tuoretta kuin se vain voi olla. Tuoreiden merenelävien lisäksi Foçan ravintolat ovat kuuluisia herkullisista oliiviöljyruuistaan.


Kuvittelimme aluksi muutaman päivän olevan tarpeeksi pienessä paikassa, reissua pidennetään ja 4 päivän jälkeen olo on haikea, ketään ei huvita paluu kaupunkiin, voisiko tänne jäädä? Ehdimme testata paikan hammaslääkärin kun ystävän paikka tippuu, nuori lääkäri kehottaa saapumaan Foçaan syyskuussa, kesähulinat ovat ohi mutta illat samettisen pehmeitä ja päivät lämpimiä, tulkaa viikolla sillä viikonloppuina pienillä kujilla käy kuhina. Foçassa kaikki on hyvin, ruoka on tuoretta ja hinnat huokeita, kaikki on vieressä eikä mitään olla vailla. Leikkipuistoja on tasan yksi rutku mutta lapsista on paljon kivempaa leikkiä kaupungin rannalla, uida, seurata kalastajien kissoja ja meren kaloja, parasta antia on pappojen elävän musiikin pumppu iltaravintolassa. Lasten jamit on pakko jossain vaiheessa lopettaa kun uni tulee jo isoillekin.


Pienuudesta huolimatta Foçassa on riittäisi tekemistä, kalasataman vieressä on goulet-veneitä, joiden kyydissä voi lähteä meriretkelle, alueella on lukuisia koskemattomia poukamia, kauniin kirkkaat ja puhtaat vedet, Izmiriläiset suuntaavatkin tänne kalaan ja vapaan viettoon. Alueen historia juontaa pitkälle ja täällä ovat liikkuneet persialaiset, makedonialaiset, genovalaiset, ottomaanit ja kreikkalaiset, keskustan ottomaanilinnoitus ja athenan temppeli kiinnostavat varmasti historian ystäviä. Alueen asuttivat aikoinaan joonialaiset ja Foça tunnettiin nimellä Phokaia sen aikaisessa kaupunkiliitossa, asukkaita pidettiin taitavina purjehtijoina ja kauppiaina. Homeros on maininnut kaupungin Seireenit teoksessaan, lukuisten pienten saarien viuhuvat tuulet muistuttavat kuulemma edelleen kalastajia seireenien kutsusta.



Miehen ystävä on paljasjalkainen foçalainen ja antoi vinkit majoituksen ja ravintoloiden suhteen, ennen lomaa hän nauroi että vaikka olette nähneet Bodrumin, Antalyan, Kuşadasin, Çesmen, Kaşin ja monta muuta rantapaikkaa, ei mikään niistä ole verrattavissa Foçan taikaan. Ei ollut ollenkaan väärässä, istuisin mielelläni edelleen Foçan satamassa tuijottelemassa merelle. Tänne palaamme.

Toisessa postauksessa reissun kuluista, yhteyksistä kaupunkiin ja majoituksesta tarkemmin.

19 kommenttia:

  1. Aivan ihana paikka! Vaan mitenköhän tuo kalastajakylä tulee mahdollisesti tulevaisuudessa muuttumaan - löytävätkö sinne tiensä massaturismi ja sen tuovat lieveilmiöt? Toivottavasti eivät, jos kerran rakennusluvatkin ovat kiven alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ettei mene pilalle, jospa nuo rajoitukset alueella ainakin hillitsisivat sita. Aivan ihana paikka, voisin hyvin kuvitella viettavani tuollaisessa paikassa elakepaiviaa, vai tarvitseeko sita odottaa sinne asti :)?

      Poista
  2. Kuulostaa ja näyttääkin aivan ihanalta paikalta! Just sellainen mihin tekisi mieli hetkeksi paeta muuta maailmaa ja nauttia kaupungin omasta tunnelmasta.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan ihana paikka, mina en olisi halunnut talta pakomatkalta pois ollenkaan vaan olisin voinut jaada tuonne istumaan ja kuluttamaan aikaa.

      Poista
  3. Toivottavasti Foca säilyy tämmöisenä aitona paikkana. Olen joskus siellä käynyt ja ihastunut. Marmaris oli samantapainen pikkukaupunki noin 40 vuotta sitten, kun ensimmäiset suomalaiset lennätettiin sinne. Minulla oli onni olla yhdessä ensimmäisistä lennoista mukana ja silloin syttyi tämä pysyvä rakkaus pieniä turkkilaiskyliä ja kaupunkeja kohtaan. Nykyäänhän Marmaris on valitettavasti aivan pilalle mennyt turistirysä, mutta pakko käydä välillä sielläkin, koska tyttäreni isä asuu siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, oli kerrassaan sympaattinen paikka. Olen kuullut monia tarinoita millainen Marmaris tosiaan oli silloin alkuaikoina, minakin rakastan pienia turkkilaisia kylia, niissa on sita jotain ja ihmiset ovat ihania! Marmaris on onneksi edelleen kauniilla alueella Turkissa vaikka tosiaan aikamoinen rysa se kokonaisuudessaan onkin, harmi.

      Poista
  4. No huoh, mikä paratiisi... Ihania kuvia, niistä välittyy hyvin paikan leppoisa tunnelma. Ja mitkä veikeät kissat odottamassa perkuujäteherkkuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kissoilla kissanpaivat ja isot mahat :) Todellinen maanpaallinen paratiisi!

      Poista
  5. Ihan meidän unelmalomakohde!! Voi hitsi..koskahan pääsis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin Leila, lippuja varaamaan tanne pain! :)

      Poista
  6. näyttää idylliseltä. hyvät kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli todella idyllinen, aika monta Turkin rantapaikkaa nahneena tama sykahdytti todella.

      Poista
  7. Ihastuttavalta paikalta vaikuttaa Soca kuvissasi. Toivottavasti pysyy tuollaisena eikä mene pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormet ja varpaat ristiin etta Foça sailyisi tallaisena idyllisena kylana.

      Poista
  8. Tuonne kun pääsisi pian, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  9. OLipas viehättävä. Tuolla emme ole koskaan käyneet emmekä nyt enää taida ehtiäkään:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella, no ensi kerralla sitten kun tulette!

      Poista
  10. Foca on todella kaunis. Nuo pienet veneet ovat todella viehättäviä. Foca oli muuten ensimmäinen kokemukseni Tukissa lomailusta. En ole vieläkään kokenut etelärannikon turistikohteita vaan suuntaan paljon mieluummin Focan, Sirincen ja Cundan kaltaisiin tunnelmallisiin pikku kyliin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!