Opettajan stressipiikki

Turkissa opettajan ammatti ei ole yhtä arvostettu kuin Suomessa. Moni hakeutuu alalle sillä toiveissa siintävät monia muita työpaikkoja pidemmät lomat ja viikonloppuvapaat. Palkat eivät huimaa päätä mutta alalla on toki isoja eroja koulujen tason sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Olen sinkoillut kuluvan vuoden näiden kahden maailman välillä kun tyttö on viettänyt puolipäivää julkisen puolen koulussa ja itse taas olen työskennellyt yksityisen leivissä. Lähtiessäni puolen päivän jälkeen oman työpaikkani kaoottisen lounashetken jaloista hakemaan tyttöä rauhallisesta valtion esikoulusta olen ehtinyt pohtia monenlaista kahden koulumaailman kohtaamisesta.


Olin ympyröinyt kalenteriin 16.6 perjantain jo monta kuukautta sitten. Kyseinen päivä oli oman kouluni päätösjuhlapäivä, johon on valmistauduttu jo maaliskuusta asti. Naureskelin alussa muiden opettajien huokailulle tulevasta koitoksesta, hei sehän on vain päätösjuhla? Päivä on stressaava meille kaikille erikoisaineiden opettajille mutta myös itse ryhmien vetäjille, tarhan johdolle ja ainakin omasta mielestäni myös lapsille. Liikunnan, draaman ja englannin esityksiä on harjoiteltu pari kuukautta pieni paniikki takaraivossa, meneehän kaikki hyvin? Jokaisen lapsen tulee näkyä ja kuulua tasa-arvoisesti sillä kyseessä on koulun maine, joka taas  poikii tulevana vuotena uusia ja vanhoja oppilaita kun ilmoittautumiset alkavat. Nyt näytetään miten hienosti on opittu enkkua, liikuntaa ja draamantaitoja, unohtamatta tietenkään kuvaamataidon näyttelyä teatterin aulassa. Viimeisinä viikkoina päiviin kuuluu kenraaliharjoituksia, viime hetken muutoksia, paniikkia esiintymisasuista ja koristeluista. Pinna kireällä olevia opettajia ja samoihin renkutuksiin tympiintyneitä lapsia. Ja meillä kaikilla oli niin muuukaaavaaa!


Oma työpaikkani on pieni ja samaan yritykseen kuuluu toinen hieman isompi tarha. Toiminnassa on paljon hyvää mutta myös monia asioita, joiden takia tytön julkisen sektorin esikoulu on parempi. Yksityisen puolen kilpailu ja alaa vaivaava työttömyys aiheuttaa sen, että huolimatta pitkistä työpäivistä tavallisen ryhmän opettajan palkka on huono, sen sijaan valtionpuolella tyttäreni opettaja tekee puolet lyhyempää työpäivää, pienemmissä ryhmissä ja ansaitsee huomattavasti paremmin. Tästä johtunee se, että omalla koulullani komento on kovempi ja opettajan hymy usein väsyneen väkinäinen. Jotain alasta kertonee myös se, että koulumme kuudesta erikoisaineen opettajasta vain yksi on oikeasti kouluttautunut alalle, me muut olemme ajautuneet. Tytön koululla päätösjuhla kesti puolisen tuntia, joka sisälsi kehitysraporttien jaon ja vapaata keskustelua ja halailua, itse taas tein perjantaina reilun 12 t työpäivän päätösjuhlassa, josta viimeiset hetket pakoilin vanhempia juhlakengät kainalossa esiripun takana ja toivoin olevani jo kotona.


Kun spotit porottivat kuumina lavalle ja tupaten täydessä salissa näkyi vain valtava kännykkämeri, tuli ikävä suomalaista kevätjuhlaa. Ainakaan omassa pikkukaupungin koulussani ei aikoinaan tarvittu DJ:tä, valomestaria ja ammattikuvaajaa myyntipisteineen, ei kolmia eri asuja lapsille eikä lavaa täyteen tarroja, jotta oppilaat ovat esityksissä taatusti oikeilla paikoillaan. Laulaa luikautettiin käyn ahon laitaa ja pokattiin todistukset kesämekoissa. Kun kello löi jo illalla yhdeksän, vilkaisi oppilaani Can kolmen esityksen väsyttämänä että pääseeköhän pian jo äidin luo? Ihan kohta, nyökyttelin yhtä väsyneenä. Puoli yhdeltätoista huokaisimme muiden opettajien kanssa helpotuksesta kun kävelimme rakot jaloissa hakemaan omia lapsiamme kukin mistäkin hoitopaikasta, ensi vuonna uudestaan?



Kommentit

  1. Huh, no johan oli pitkä päätösjuhlapäivä verrattuna meidän kotimaassa opettavien juhliin (tänä vuonna meillä kolmen vartin päätöspäivä viimeisenä aamuna, mutta samanmittainen iltajuhla edellisellä viikolla!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ohjelma katsojille kesti kahdessa osassa kello 17-18 ja 19-21.30, kenraaliharkat alkoivat kolmen maissa iltapaivalla ja sita ennen koristeltiin ja valmisteltiin etta hieman pienempikin olisi kylla riittanyt :D

      Poista
  2. Voin kuvitella:). Tosin aika tyhjät takit näyttää olevan suomalaisillakin opeilla, sillä viimeiset viikot on aikamoista rutistusta näköjään täälläkin. Ansaittu loma siis ainakin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, sita lomaa odotellessa kunhan sen aikataulut saisi viela muokattua mieleiseksi...

      Poista
  3. Mielenkiintoista kuulla kaikesta päiväkotiin ja kouluun liittyvästä Turkissa. Meillä lapset ovat aloittaneet päiväkodin, pikkuhiljaa alkaa asiat tulla tutuiksi ja tähän saakka on ollut positiivisia kokemuksia :) Hyvää kesää!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Viivi ja hyvaa kesaa myös sinulle!

      Poista
  4. Oh no, stressaavalta tosiaankin kuulostaa. :-( Miten pitkä loma siellä muuten on lapsilla? Ja opettajilla. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtion kouluista opettajat ja lapset ovat jo lomilla ja loma kestaa tuonne syyskuun puolivaliin eli ihan mukavat lomat, yksityisissa kouluissa on useimmissa ns. kesaohjelma, jolloin ohjelma sisaltaa enemmin aktiviteetteja kuten uintia ja tennista, koulut pyörivat tuolloin minimivoimilla eli osa opettajista lomailee koko kesan ja osa pitaa lyhyempia lomia.

      Poista
  5. Hohhoijaa, voin kuvitella stressin määrän.Ja olipa juhlalla pituutta. Joskus lapseni kevätjuhla kesti 2h40 min ja sekin oli jo melkoisen pitkä seurata. Minuakin kiinnostaa tuo miten pitkä loma on, ja olikos siellä jotain kesätoimintaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satulle jo vastasinkin tuohon ylle lomien pituudesta, kesatoiminta muokkautuu monesti sen mukaan mika on tulijoiden ikajakauma ja kiinnostuksen aihe, vanhemmat voivat toivoa aktiviteetteja ja ilmoittaa haluamilleen kursseille, joilla on usein ulkopuolisia vetajia osittain.

      Poista
  6. Huh, ei kuulosta kovinkaan rentouttavalta. Toivottavasti teillä kaikilla on mukavan pitkä ja rentouttava loma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitka tuskin mutta rentouttava toivottavati kunhan nuo lomat nyt selviaisivat, mikaan ei ole niin varmaa kuin epavarma, ainakin Turkissa.

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoinen juttu! Joka kouluvuoden päätteeksi huomaan täällä pähkäileväni, jatkaisivatko lapset sittenkin ensi vuonna pidemmästä koulumatkasta huolimatta yksityisessä koulussa ja ainakin toistaiseksi olen aina päätynyt näissä pohdinnoissani valtion kouluun. Rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, olen pohtinut itsekin valilla yksityista mutta se olisi valtava rahareika enka oikein nae sita sen arvoisena ainakaan alakoulun kohdalla.

      Poista
  8. Mielenkiintoista lukea Turkin päiväkoti- ja koulumaailmasta. Tuollainen koko päivän juhla ei kyllä kuulosta mitenkään mukavalta tavalta päättää vuosi, eiköhän vähempikin riittäisi. Täällä Saksassa ei kouluissa ole kevätjuhlia, eikä mitään isoja joulujuhliakaan sen puoleen. Vapaamuotoisia koko koulun juhlia on kyllä useita vuoden mittaan ja pienempiä luokan kesken pidettäviä voi olla myös, mutta näissä aina pääpaino suht vapaalle yhdessäololle ja lapset esittää korkeintaan pienen näytelmän/muutaman laulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytön valtionkoulussa meno on hyvin yksinkertaista eli tallaista alytönta juhlahumua ei ole, onneksi!

      Poista
  9. Blogissani on sinulle haaste :) http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2017/06/20/10-1-kysymysta-ulkosuomalaisille/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit