maanantai 14. elokuuta 2017

Kun tarvitaan hidastusta kiireeseen

Olemme asuneet miljoonakaupungissa vuodesta 2008 asti, ensin Ankarassa ja nyt Izmirissä. Asuinalueellamme voi toisinaan unohtaa olevansa lähes 4 miljoonan muun asukkaan seassa mutta useimmiten ei. Liikenteen taukoamaton taustahäly ja ihmisvirrat pitävät siitä huolen. Izmirin veroisessa suurkaupungissa asuminen on monessa mielessä ihanaa mutta ison kaupungin meno vie myös veronsa, loman jälkeen olenkin kaivannut yhä useammin rauhallisempaan ympäristöön. Viimeiset viikonloput on vietetty rantapaikoissa, joissa kovat helteet on helpompi hengittää, ensin Kuşadasissa ja viime lauantaina Seferihisarin Sığacıkissa.




Viime lauantaina halusimme pois helteisestä kaupungista, jota olivat jo viikon piinanneet 40 asteen helteet joten otimme suunnaksi Seferihisarin kaupungin. Poukkoilimme hetken etsien sopivaa rantaa sillä mukaan oli pakattu pikniktarpeet. Lopulta löysimme sattumalta pienen rannan ja leiriytymisalueen, jossa oli piknikpöydät sekä ravintola. Vesi oli puhdasta ja raikastavaa, ranta rauhallinen ja aamupala maistui mitä parhaimmalle ulkona. Ihmeeksemme olimme löytäneet rauhallisen poukaman vaikka viime viikonloppuna suurin osa Egen alueen rantapaikoista on ollut pullollaan muitakin kaupunkia ja kuumuutta pakenevia.



Seferihisar kuuluu Italiasta 90-luvulla alkunsa saaneeseen Cittaslow liikkeeseen. Ketjuun kuuluu useita pikkukaupunkeja ympäri maailmaa, jotka pyrkivät kiireisen elämänmenon vastapainoksi vaalimaan slow food, slow life -arvomaailmaa. Suurkaupungin menoon kyllästyneelle mitä loistavinta terapiaa. Cittaslow liikkeeseen kuuluvat kaupungit pyrkivät ylläpitämään alueen omaa kulttuuria, tukemaan paikallista ruokakulttuuria ja taistelevat pikkukaupunkien ainutkertaisuuden puolesta. Cittaslow ketjuun kuuluville kaupungeille on ominaista vahva me-henki ja käsityöläisyys. Vierailimme viikonloppuna Seferihisarin Sığacıkın alueella, joka nousi ehdottomasti heti ensi visiitillä Turkin lempikohteiden joukkoon.


Sığaçıkin pienet kujat ovat hankala paikka jos meneillään on ruokaremontti. Jokaisessa kulmassa on myyntipiste, josta leijuvat herkulliset börekien ja alueelle ominaisten oliiviöljyruokien tuoksut, moni paikallinen on pistänyt myyntipisteen pystyyn oman kotinsa edustalle tai koti on muutettu osittain kahvilaksi. Kiirettä ei näy eikä tunnu olevan. Börek pöydän takaa kuuluu iloinen pulina ja valitsemamme kuppila tuntuu olleen jonkun entinen olohuone. Tarjolla on alueen yrteistä tehtyjä ruokia ja piiraita kuten villiyrttibörekiä ja täytettyjä kesäkurpitsan kukkia, hilloja ja pikkuleipiä. Kujilla vallitsee rauhallinen tunnelma, ei mökämusaa tai kaupittelua ellei herttaisen papan ja mummon myyntipöydästä kuulunutta tarjolla isoäidin pikkuleipiä myyntilausetta sellaiseksi lasketa.


Kotimatkalla pysähdymme ostamaan tienvarresta tomaatteja, paikallisen rouvan myyntipöydässä olisi myös oman tilan oliiviöljyä, persikoita, kurkkuja, meloneita sekä viikunoita. Olemme liikkeellä päivää liian aikaisin sillä sunnuntaina Sığacıkın vanhan linnoituksen alueella pidetään markkinat, joille saavutaan Izmiristä asti ostoksille. Hyvä syy saapua mahdollisimman pian uudestaan. Izmirin kokoisessa kaupungissa asumisessa on omat rasitteensa mutta yksi positiivisista puolista ovat lähellä sijaitsevat pienet kylät ja rantapaikat, joita ei ole pilattu liialla rakentamisella ja massaturismilla.



Minne sinä pakenet kaupungin hälinää vai asutko pienessä idyllisessä kylässä? Kaupunki vai kylä? Ison kaupungin palvelut vai pikkukaupungin tunnelma?

13 kommenttia:

  1. Onpa ihastuttava paikka:)Itse tykkään asua isossa kaupungissa, olen lähes aina asunut ,ja tottunut.KUn asuin tänne takaisin tullessa vuoden 50 000 asukkaan pikkukaupungissa, kaipasin kovasti suuren kaupungin ääniä ja mahdollisuuksia,minkä vuoksi en sinne jäänytkään,vaikka oli tosi mukava paikka,ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Mutta kyllä joskus kaipaan jotain hiljaista paikkaa ,ja näen unta suomalaisesta järvimaisemasta;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla omallakin kohdallani etta olen aika tottunut naihin suurkaupungin palveluihin ja hyviin puoliin, tykkaan ihmisvirroista ja siita tunteesta etta on vain yksi kaikkien keskella. Sita rauhaa sitten valilla kylla tarvitsee.....

      Poista
  2. Minä olen alkujani ihan kaupunkilaistyttö mutta vuodet Belizen pääkaupunkikylässä Belmopanissa tekivät minusta ihan kyläihmisen. Hiljaisempi ympäristö ja elämänrytmi ovat nykyään minulle paljon enemmän mieleen kuin suurkaupungin humu. Mutta täällä sitä nyt taas ollaan, 8 miljoonan asukkaan Khartumissa... Suurkaupunkielämä ei todellakaan ole minun juttuni: hermoni ovat täällä aina vähän kireällä ja tunteet herkästi pinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipaan kylarauhaa mutten tieda olisiko minusta siihen oikeasti, palvelut puuttuisivat ja moni paikka onkin sitetn tiettyyn aikaan vuodesta ehka liiankin rauhallinen. Parasta olisi saada viettaa kesat kylassa ja talvet kaupungin humussa.

      Poista
  3. Näyttää tosi idylliselle kylälle. Minä rakastin Istanbulia ja nään isojen kaupunkien edut ja haitat. Sydämeltäni olen pikkukaupungin tyttöjä ja Kotka on juuri passelin kokoinen kaupunki ihmisen olla ja elää. Kaikkea on, mitään ei puutu. Ja jos tulee isoa kaupunkia ikävä, pääsee tunnissa Helsinkiin. Täytyy tunnustaa, että ikävää ei ole ollut, mutta silti siellä tulee joskus käytyä. En siis ihmettele jos joskus kaupunki ja se jatkuva meno siellä ahdistaa. Täälläkin kiire tosin vie mennessään, vaikka en haluaisi. Olisi ihanaa edes hetken elää hitaasti. Sen vuoksikin kaipaan purjehdusta. Merellä ei voi kiirehtiä. Siellä on pakko vain tyytyä tuulen vauhtiin ja vietäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla tama kaupungin meno toisinaan vasyttaa mutta toisaalta taas nautin sen hyvista palveluista ja niista positiivisista puolista, jos olisi ylimaaraista niin hankkisin heti mökkipaikan jostain kylasta johon paeta silloin kun kiire ahdistaa.

      Poista
  4. Voin hyvin kuvitella, miten ihanalta tuommoinen rauhallinen pikkukaupunki tuntuu suurkaupungin vilinän jälkeen! Siellä Turkissa tuntuu muuten olevan idyllisiä käyntipaikkoja ihan loputtomasti. :-)

    Minä tykkään vähän kaikesta, suurkaupungeista ja soista - ja kaikesta niiden väliltä. :-) Mutta jos pitäisi valita, niin asuisin mieluummin sellaisessa paikassa, jossa on mahdolllisimman paljon palveluja ja valinnanvaraa. Tuskin kestäisin mitään kylämeininkiä kovin pitkään (siis esim. sitä, että kylällä juorutaan kaikkien asiat :-D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naita pikkupaikkoja on todella paljon, kun vain aika riittaisi niiden kiertamiseen paremmin. Niinpa, itsekin olen aika tottunut hyviin palveluihin ja voin kuvitella etta kylassa alkaisi pian seinat kaatua niskaan.

      Poista
  5. Oi että, kuinka ihania kuvia ja mikä paikka! Mä olin Kuşadasıssa viime viikonloppuna ja oikein hyvin ymmärrän halun päästä pois ihan tästä kaupungin ytimestä! Teittekö ihan päiväreissun? Pääseekö julkisilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paivareissu tehtiin, matkaa on muistaakseni joku 90 km, sinne menee kylla jotain busseja eli varmaan paasee niinkin Izmirista, suosittelen, aivan ihana paikka!

      Poista
  6. Me asutaan aika kaukana kaupungin hälinästä. Kaupungissa, mutta tavallaan kylässä jossa ihmiset tuntee toisensa.

    Meren rantaan, sumuiselle rannalle virkistävään tuuleen pakenen kahdesti vuodessa pyykkivuoria ja tekemättömiä töitä. Sinne missä karkkikaupasta voi ostaa joka päivä ja aamiainen maistuu paremmalta kuin missään muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaupungin laidalla asuminen on hyva idea, paasee nopeasti palveluiden aarelle kun on tarvis. Tana kesana on ollut tarve paeta kiiretta ja tama helle varmasti on lisannyt sita fiilista etta pakko paasta pois hiidenkattilasta.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!