lauantai 26. elokuuta 2017

Kesäkoulu

Kesä on vilahtanut nopeasti töitä tehden. Toisaalta kesäkoulussa työskentely toi päiviin rauhallisempaa tempoa mutta kahden koulun enkuntuntien hoitaminen oli toisaalta myös työlästä ja paluu syksyllä normaaliin rytmiin kuulostaa jo aika mukavalta. Kesäkoulu on Turkissa yksityisten tarhojen ja koulujen järjestämää normaalia aktiviteettia johon tuovat oman lisänsä uimakoulu ja esimerkiksi tennis. Osa lapsista on kesäkoulussa vanhempien lomien mukaan vain osan kesää mutta osalle lomailu voi muodostua mahdottomaksi ja kesäkoulussa ollaan samoin aamusta iltaan kuin talvellakin. Olen ollut helpottunut että tyttö sai lomailla koko kesän eikä hänen tarvinnut olla mukanani kesäkoululla, syksyllä eka luokan aloittamisessa riittää taatusti tarpeeksi puuhaa.


Syksyllä tulee vuosi täyteen tarhalla. Vuosi on ollut tavallaan raskas sillä olen oppinut monet asiat tekemällä ja kokeilemalla, onneksi lapsilta saa palautteen melko nopeasti joko kyllästymisen tai suorana kritiikkinä. Suhtauduin alussa hieman huvittuneesti englannin opettamiseen niinkin pienille kuin alle kaksivuotiaille mutta vuosi on näyttänyt että pienien ryhmässä tulokset näkyvät vasta hieman myöhemmin ja vieras kieli tuntuu uppoavan herkässä vaiheessa oleviin hyvin. Into oppia laulujen ja leikkien avulla on suuri silloin kun lapsi ei tylsisty istumisen pakosta.


Oppituntien suhteen pyrimme siihen ettei enkunopiskelu tarkoita videoiden tuijottelua, pääpaino erityisesti alle 4-vuotiailla on laulamisessa, leikkimisessä ja esineiden, ilmiöiden ja kuvakorttien avulla oppimisessa. Esikouluryhmän kohdalla kiinnostusta alkaa riittää jo helpoimpiin kielioppitehtäviin ja harjoituksiin. En olisi koskaan kuvitellut viihtyväni töissä tarhassa mutta lasten kanssa työskentely on toisaalta palkitsevaa. Maanantai aamukin tuntuu lopulta ihan kivalta kun syliin juoksee juuri puhumaan oppinut käkkäräpää hihkuen good morning ja pussaa poskelle. Lapsille enkunope on jännempi kuin oma tarhatäti, varsinkin kun se on ulkomaalainen.


Kritiikin aiheitakin olen vuoden aikana löytänyt kasan. Pienen tarhayksikön johtajilla on vähän ymmärrystä kielen opetuksesta ja mitä siihen tarvitaan, puolen tunnin session muuttuessa lennosta tunniksi enkunope on ihmeessä. Omistajien ajatuksena on ollut lisätä enkun tuntien määrää sillä vanhempien palaute on innostanut panostamaan asiaan. Idea ei kuitenkaan käytännössä ole niin yksinkertainen sillä kyseessä ei ole kielikylpypäiväkoti vaan yksi aktiviteetti muiden erikoistuntien joukossa. Materiaali on osoittautunut tietyn ikäisien kohdalla rajalliseksi ja vaikka toistaminen pienempien kohdalla on osa oppia, niin isompien kohdalla se alkaa nopeasti kyllästyttämään niin opettajaa kuin myös lapsia.

Vuoden aikana olen ehtinyt kiintymään erityisesti oman tarhani lapsiin ja moniin työkavereihinkin. On kiva olla työpaikalla jossa tuntee olonsa aamuisin tervetulleeksi ja tärkeäksi. Pienet asiat tekevät päivistä hyviä, työkaverin kiikuttama kuppi turkkilaista vahvaa kahvia oppitunnin lomassa, pomon tuomat jätskit ja herkut perjantaisin sekä vanhemmilta saatu iso kiitos. Olen pohtinut kuluneen vuoden aikana uskallusta hakea kokopäivä työtä isomman yksityiskoulun puolelta jossa materiaalit ja säännöt olisivat selkeämpiä ja palkat paremmat. Se tarkoittaisi kuitenkin suurempaa vastuuta, toisen työni hylkäämistä ja pitkiä työpäiviä joten ainakin vielä tulevan vuoden viihdyn mieluummin tytön ekaluokan aloituksenkin takia tutussa paikassa, jossa on mahdollisuus joustoon eikä stressi paina.

Millaisia kokemuksia sinulla on lasten varhaisesta kielten opiskelusta? Hyviä vai huonoja?

13 kommenttia:

  1. Varmaan jo turhaakin kertoa, että nämä ovat aina niin äärettömän mielenkiintoisia. Tuo kesäkoulu on kyllä mielenkiintoinen juttu, ehkä Suomessakin voisi olla jotain vastaavaa, kun moni todella painii sen asian kanssa, että mihin laittaa lapset vanhemman työpäivän ajaksi. No on nykyään kyllä monenlaisia päiväleirejä.Onko kesäkoulu miten kallis?

    Ihana kuulla, että nautit työstäsi ja tiedät sen tärkeyden. Ihanasti kuvattu tuo kuinka lapset osoittavat sen miten sinusta pitävät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesakoulu on perushinnaltaan sama kuin tarha muutenkin ja lisamaksua tulee sitten kursseista, jos ei halua ei ole pakko osallistua esim. uimakouluun. Kokopaivan hinta pyörii siella noin 800 tl paikkeilla eli noin 200 e kk. Ihana Venla kun tykkasit, olit mielessa kun tata kirjoitin :)

      Poista
  2. Opetin itse Suomessa pitkään suomea maahanmuuttajataustaisille päiväkoti-ikäisille lapsille ja juurikin noin - pääasiassa leikkien, laulujen ja muun mielenkiintoisen tekemisen kautta. Toisinaan vain vanhempien toiveet tuntuivat hieman turhauttivilta, kun vanhemmat olisivat toivoneet, että jo hyvin nuorille lapsille olisi annettu luku- ja kirjoitustehtäviä leikkien ja laulamisen sijaan. Toisaalta vanhemmatkin kyllä huomasivat, miten nopeasti erilaisten laulujen sanat jäivät lasten päähän ja kuinka lapset rallattelivat näitä lauluja myös kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, taallakin on samoin etta osa vanhemmista haluaisi enemmin tehtavia tms. mutta onneksi tassa asiassa mulla on vahvasti myös pomot puolellani. Meilla myös sama etta lapset toistelevat kotona enkkua ja laulavat lauluja mita monet vanhemmat eivat ymmarra :)

      Poista
  3. Meidän esikoinenhan meni ihan vain tarhaan mukaan 3-vuotiaana oppiakseen turkkia. Ja kaikki neljä ummikkona englanninkieliseen kouluun. Ja kappas, oppivat:). Kiva, että olet tykännyt työstäsi. Ja iloa opintielle ekaluokkalaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kielikylpy on kylla parasta, niin se kieli omaksutaan lapsena kuin itsestaan!

      Poista
  4. Lapsethan oppii kyllä kaikenlaista hyvinkin pienestä alkaen mutta itse en oikein ymmärrä mikä hätä oppimisen kanssa on - myöhemminkin ehtii ja vähän vanhempi lapsi osaa itse myös paremmin ilmaista mikä häntä itseään todella kiinnostaa eikä mennä vain vanhempien kiinnostuksenkohteiden ehdoilla.

    Meillä pienimmän vanhempainillassa juuri yksi vanhempi kyseli missä vaiheessa vuotta lapset alkavat opetella lukemaan. Kyse on kolmevuotiaiden ryhmästä missä lukeminen ei todellakaan - onneksi - ole tämän vuoden tavoitteiden joukossa. Toinen vanhempi etsi nelivuotiaalleen ranskan kielen yksityisopettajaa. Molemmissa tapauksissa lapset ovat monikielisiä ja asuvat ensimmäistä tai toista vuotta ihan uudessa maassa. Luulisi, että ihan tavallisessa arjessakin olisi sellaisessa tilanteessa pienelle ihmiselle ihan tarpeeksi uutta opittavaa...

    Onnea teille ekan luokan alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen ajatellut etta on hullua opettaa mitaan nuorella ialla mutta nythan asiasta on paljon puhuttu etta kielen oppimisen suhteen voisi aikaistaa myös Suomessa. Kun seuraan lasten pitkia paivia tarhassa niin toisaalta se jatkuva vapaa-aikakin on heille tylsaa pidemman paalle. Minua surettaa lapset jotka joutuvat vanhempien töiden takia olemaan jatkuvasti pitkia paivia tarhassa mutta monella ei ole muuta mahdollisuutta, kolme vuotiaana lukemaan opettaminen kuulostaa kylla aika kasittamattömalta!

      Poista
  5. Pienet lapset tuntuvan oppivan yllättävän nopeasti. Meidän lapset ovat juuri tuollaisessa kesäkoulussa josta on hyviä kokemuksia. Onnea tulevalle ekaluokkalaiselle!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva etta lapset ovat viihtyneet!

      Poista
  6. Iloa ekaluokkalaisen koulupolulle ja tsemppiä sinulle työvuoteen!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!