Hyödytön mies, joka ei tee mitään

Tytön koulunpihalla kuulee usein juorun jos toisenkin, useimmiten ne liittyvät kouluun mutta joskus henkilökohtaiseen elämään. Tulen hakemaan tyttöä suoraan töistä ja takana on tunti vauhdikkaiden ja innokkaiden 5-vuotiaiden kanssa, joten monesti etsin koulun kulmalta hiljaisen kulman, jonne voin laskea työlaukkuni ja odottelen lasketellen omaa pulssiani. Kun olen sosiaalisemmalla tuulella, liityn tuttujen vanhempien porukkaan. Viikon päätteeksi ehdin paikalle juuri kun keskustelu oli kuumimmillaan, puhuttiin miehistä. Voi, mä olen niin kateellinen sulle, sanoi naapurini toiselle äidille, jonka mies asuu töiden vuoksi viikot Antalyassa. Miehistä ei ole mitään hyötyä, jatkoi naapurini ja latasi rivit syitä miksei: ne eivät auta kotitöissä, olettavat että kaikki on valmiina kun töistä kotiudutaan ja televisio-ohjelmien makukin on jäänyt viime vuosikymmenelle. Keskusteluun liittyi mukaan ranskatar, joka puolusti raivoisasti miestään joka auttaa kotitöissä sekä turkitar, joka sanoi että koti tuntuu tyhjältä, jos puoliso joutuu jostain syystä olemaan illat pois kotoa.


Kerron usein turkkilaisille kavereilleni että tapasin ensimmäistä kertaa kotiäidin kun tulin Turkkiin. En muista koskaan Suomessa kotiäitejä tavanneeni. Vuosisadan alussa syntyneet isoäitinikin olivat molemmat mukana työelämässä. Oma isäni ehti viime hetkillä mukaan synnytykseen kun tulin maailmaan vuonna -77 ja kokkasi pyttipannua kun töiltään ennätti. En koskaan nähnyt appeani keittiössä kun valmiin pöydän ääressä ja ainakin vielä joitakin vuosia sitten turkkilaisilla nettipalstoilla keskusteltiin vakavasti vaikuttaako miehen läsnäolo synnytyksessä psyykkeeseen ja kaatuuko suhde. Ajat muuttuvat mutta Turkissa naisten ja miesten valtakunnat pysyvät edelleen vahvasti omiensa hallussa ja rajanylityksiä saatetaan tietyissä asioissa ihmetellä ääneen.



Koulunpihan dramaattisen keskustelutuokion jälkeen tallasimme tytön kanssa kotiin. Puhelimeen piippasi viesti mieheltä: Alex ei tehnyt tarpeitaan puistoon koska alkoi vesisade. Pyykkikoneen ohjelma jäi jumiin, enkä ehtinyt viedä pyykkiä narulle. Raivokäyrä pomppasi hetkellisesti ja teki mieli pirauttaa miehelle kauppakassin painaessa kädessä. Miten niin ei tehnyt tarpeitaan ja miksi meni jumiin!? En pirauttanut, veimme Alexin puistoon tytön kanssa ja tihkusadekin tuntui lopulta sadetakkien alla virkistävältä. Pyykkikone kuivasi vaatekasan ja tyttö lähti naapuriin leikkimään. Viikonloppu sai tulla vaikka olisin mielelläni ottanut miehen töistä kotiin seurakseni. Kun molemmilla on ymmärrys siitä, millaista on turkkilainen työelämä, koiran pissatus kaatosateessa, pyykinpesu, lattioiden moppaus, lapsen vaipanvaihto ja sairaan kanssa panikointi, on paljon helpompaa olla pirauttamatta se turha kiukkupuhelu ja käydä vain hommiin vaikkei huvita.

Tuttavani on viimeisillään raskaana ja pohti eräänä päivänä miten helpolla miehet pääsevätkään koko vauvatouhusta. Eihän ne voi vaihtaa vaippaa ja säikähtävät joka huutoa, jolloin vauva siirtyy takaisin äidille kuin bumerangi, kertoi kaverini. Kyllä ne voi, vakuutin ja kerroin työkaverini palanneen juuri äitiyslomalta töihin kun isä jä 6kk käärön kanssa kotiin ja kyllä turkkilaisia, jouduin vahvistamaan. Mutta tiesin kyllä että eivät kaikki voi sillä sellaiseen ei ole totuttu. Toinen kaverini joutui raahaamaan koko nelihenkisen perheensä mukanaan Istanbuliin passin uusimista varten sillä isä pelkäsi lasten kanssa kotiin jäämistä, jos niille tulee joku hätä? Voi olla mutta sen takia on olemassa äidit ja isät. Itselläni alkaa usein kiristää otsassa kun kuulen tiettyjä fraaseja, joihin turkkilaiset ovat ihan liian kiintyneitä kuten en tiedä, se kuuluu naisten hommiin tai eivät miehet osaa sellaisia asioita.



Koulunpihan keskustelutuokio päättyi lopulta yhteisymmärrykseen. Olen vuosien aikana oppinut pitämään suuni kiinni enkä ala ladella tarinoita suomalaisesta tasa-arvosta, osallistuin keskusteluun vain sanomalla kaiken olevan kiinni tottumuksesta. Naapurini, jonka mies ei tee mitään, aikoo pitää huolta siitä, että tyttäriensä miehet ovat eri maata, aion ihan itse tarkistaa että ruuanlaittaminen ja auttaminen toteutuu, hän täsmensi. Poikien äideillä siinä onkin enemmin tekemistä, muuttaa kulttuurin hitaasti kääntyvää suuntaa.

Tunnetteko miehiä, jotka eivät tee mitään ja osataanko teillä naisten hommia?



Kommentit

  1. En osaa niin sanoa täkäläisista miehistä kuin omien täkäläisten eksieni kautta: molemmat ovat auttaneet aika tasapuolisesti askareiden kanssa, Rakkaamman eksän eli viimeisen kanssa meni niin että minä tein ruuan, siivosimme yhdessä ,kävimme ruokaostoksilla yhdessä ennen viikonloppua , hän silitti vaatteet, järjesti vaatekaapit, ym. missä oli parempi kuin minä;D Varmaan täälläkin on miehiä jotka eivät tee mitään,mutta luulen että se kuuluu vanhempaan sukupolveen; näen niin paljon isiä pienten lastensa kanssa puistossa ym. niin että asiat ovat tänään paremmin kuin ennen siinä mielessä. Mutta ei täällä pysty lyhyellä äitiyslomalla ja lähes olemattomalla isyyslomalla tehdä samaa kuin Suomessa: kun miniäni palaa työelämään äitiyslomalta syksyllä, jää poikani puoleksi vuodeksi pienokaisen kanssa kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin tuo kova työmaailma ja lyhyet lomat asettavat omat ongelmansa kotihommien hoitoon. Jos mies tekee 10 t päivää yhdellä vapaapäivällä, ajatellaan kotona olevan kotiäidin tekevän työtä kotona. Nuorilla alkaa olla rajat alhaalla naisten- ja miestenhommien suhteen mutta varsinkin vanhemmassa sukupolvessa sukupuoliroolit ovat hyvin selkeät.

      Poista
  2. Jaa, meillä on aika tasa-arvoista periaatteessa! Mä yleensä teen kyllä ruuan, koska mä oon siinä niin hyvä! Ei silti kuolla nälkään, jos mies siihen ryhtyy. Mies siivoaa, pesee pyykkiä, hoiti lapsia, hoitaa kissoja, tekee puutarhatöitä jne. Yhdessä teemme ruokaostokset. Mun isäni ei ihan hirveästi osallistunut ns. naisten hommiin! Sensijaan hänen isänsä, mun pappa kyllä teki ruokaa, siivosi jne. Onneksi on niin, mä en kestäisi kovin tarkkoja kotityörajoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että viime aikoina meillä ei ole ehditty hoitaa kotihommia oikein kumpikaan kun työhommat ovat vieneet ajan, meillä mies hoitaa puutarhan ja ruokaa tehdään molemmat mielellään, samoin pyykätään ja silitetään. Turkissa tälläiseen kahden työssäolevan arkeen tarvitsisi siivoojan sillä aikamoista tuskaa on toisinaan kun ei ole aikaa.

      Poista
  3. Minulta löytyy ihan kotoa tämmöinen mies, eikä mulle ole koskaan tullut mieleenkään vaatia, että miehen pitäisi tehdä kotona jotain. Minä teen kaikki kotityöt alusta loppuun ihan mielelläni itse, ja tämä systeemi on ollut meillä käytössä jo kohta 20 vuotta. Mies on niin kiinni töissään, etten edes kehtaisi vaatia miestä tekemään vielä kotitöitäkin. Teen kotityöt siksikin mieluummin itse, että niin ne tulee tehtyä ainakin varmasti kunnolla. :-D Sama systeemi pelasi silloinkin, kun tein töitä ja opiskelin samaan aikaan. Päivä alkoi tuolloin aamulla seitsemältä ja päättyi vasta joskus puoli kymmeneltä illalla. Aina sitä aikaa vain jostain löytyi kotitöillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa aika monella on tilanne että ei se työssäkäyvä mies ehtisi kotona tehdä mitään. Työmatkoineen päivä on usein 12t joten kotihommat hoitaa kotiäiti tai siivooja. Meillä mennään sillä että kuka ehtii, nykyisin ei ole kauheasti edes mahdollisuutta tehdä mitä haluaa kun kuvioihin on tullut vielä tytön koululäksyt, joissa menee joka ilta oma aikansa.

      Poista
  4. Viimeistään Turkissa minä sen tajusin, että suomalaiset feministit on aivopesijöitä. Jokaisella perheellä on oikeus itse päättää millainen systeemi on heille hyvä. Meille on se, että perheeseen jokainen tuo sen osa-alueen, jolla voi palvella perhettä parhaiten. Minä kannan päävastuun perheen ruokahuollosta ja siivouksesta. Mies huoltaa auton, siivoaa varaston, tilaa öljyt ja huoltaa öljykattilan. Meillä saa tehdä sitä minkä parhaiten osaa. Vaipat mies on vaihtanut vauvoille. Ollut se vanhempi, joka jaksaa leikkiä lasten kanssa. Joka vamistautuu kokeeseen ja on enemmän läsnä lasten arjessa. Minä olen osaltani jättäytynyt huoltojoukkoihin. Pessyt pyykkiä ja laittanut ruokaa. En koskaan ole moittinut miestä eikä mies minua. Molemmat tiedämme rakastavamme tätä perhettä ja tekevämme kumpikin parhaamme sen ja toistemme eteen. Olevamme parhaimmillamme olemalla se joka olemme, eikä olemalla se joka ympäröivä yhteiskunta meidän olettaa olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se paras onkin kun jokainen saa toteuttaa omia mieltymyksiään. Meillä on nykyisin kyllä vain tehtävä hommat silloin kun jommallakummalla on aikaa, oli se sitten lattioiden pesu tai pyykki. Luulisin että joissakin turkkilaisissa perheissä ollaan kyllä autuaan tietämättömiä siitä mitä toinen tekee kun siihen ei ole minkäänlaista kosketuspintaa.

      Poista
  5. Paljon riippuu siitä mihin on tottunut, mutta hyvin paljon on minusta kyse myös omasta asenteesta siinä, että miten kukin näkee oman puolisonsa työpanoksen. Jos kovasti keskittyy vain siihen mitä kaikkea itse tekee saattaa hyvin jäädä huomaamatta kaikki se mitä toinen pöytään oikein tuokaan.

    Kuten paluumuuttajattaren taloudessa meillä ei perhe-elämän velvollisuuksia ole jaettu tarkkaan tasan vaan ennemminkin mahdollisimman pitkälti sen mukaan, että kukin tekee sen minkä parhaiten osaa ja mihin on orientoitunut. Minä hoidan suurimman osan kotitöistä mutta en mitenkään silti ajattele tekeväni meidän perheessä kaikkea. Mies tekee töissä pitkiä päiviä ja hoitaa samalla valtaosan taloutemme paperityöstä ja virallisesta puolesta. Toisaalta tarvittaessa minäkin otan toki paperitöitä hoidettavaksi ja mies puolestaan esimerkiksi tekee ruokaa. Arvostamme toinen toistamme eikä kummankaan panos ole toista arvokkaampi, vaan yhdessä mennään kohti samaa tavoitetta: toimivaa perhe-elämää.

    Minun lapsuudenkodissani isä teki kaiken ruuan ja yhtä lailla muita kotitöitä kuin äitinikin. Ajattelen, että se on omalla tavallaan vapauttanut minut elämään omannäköistäni arkea. Minun elämässäni ei koskaan ole ollut naistentöitä tai miestentöitä vaan ihan vain hommia jotka täytyy kotitaloudessa hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että juuri se toisen touhujen arvostus jää helposti kertomatta ja huomaamatta jos ei tiedä yhtään mitä kuuluu kodin hoitoon tai vaikkapa työmaailmaan, toisille se ei varmaan ole ongelma mutta ainakin omalla naapurillani oli tainnut unohtua että vaikka mies on mielestään hyödytön niin hän tuo perheen leivän pöytään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit