Urla - izmiriläisten pakopaikka

Viime vuosina olemme pyrkineet tutustumaan mahdollisimman pieniin ja meille tuntemattomiin lomapaikkoihin rannikolla. Alanyan ja Kuşadasin kokoisissa lomakaupungeissa on kaikki tarvittava muttei samanlaista tunnelmaa kuin Sığacakissa, Eşki Foçassa tai Çiralissa. Olen käynyt Alanyassa ensimmäistä kertaa lomalla 1987, jolloin kaupunkia halkoi hiekkatie ja rannoilla oli beach barien sijaan pieniä kioskeja. Izmirin lähistö on pullollaan pieniä lomapaikkoja, joista monista en ollut edes kuullut ennenkuin muutimme kaupunkiin vuonna 2013. Viime viikolla kävimme Urlassa, josta povataan uutta Çesmeä, vaikka vielä jokunen vuosi sitten moni Izmirin ulkopuolella ei ollut paikasta kuullutkaan.


Urlassa on ollut asutusta jo 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Paikan nimi on ollut alunperin Klazomenai ja matkan varrella Izmiristä ajelimme ohi arkeologisten kaivausten, tällä hetkellä työn alla on vanhan oliiviöljypuristamon alue. Alueella on asunut aiemmin paljon kreikkalaisväestöä. Izmiristä on Urlaan matkaa 35km ja kylä on olikin pitkään kaupunkilaisten pakopaikka lomapäivinä. Monilla izmiriläisillä on alueelta vuosikymmeniä sitten hankittu kesäpaikka, nykyisin hinnat ovat jo sitä luokkaa, ettei kenellä tahansa ole varaa hankkia mökkiä tai maapalaa alueelta.



Viime vuosina Urlaan on tullut tyylikkäitä viinibaareja ja ravintoloita ja kesäviikonloppuisin paikan kapasiteetti on kovilla lomalaisten rynnistäessä kalaravintoloihin ja rantabaareihin. Hotelleita on melko rajallisesti ja hinnat esimerkiksi elokuun aikana katossa. Izmirin lähialueiden monissa lomapaikoissa on pyritty välttelemään ketjuravintoloiden ja -hotellien rynnistystä, mikä nostaa hintoja infrastruktuurin puuttuessa. Tämä on pitänyt isommat turistiryhmät suurissa kohteissa mutta nähtäväksi jää kuinka kauan? Çesmeen ja Eski Foçaan on jo ilmestynyt muutamia ketjuravintoloita, onneksi on vielä paikkoja, jossa niihin ei törmää. Urlassa pienet puutuolit natisevat pepun alla ja osa pöydistä tuntuu kallistuvan mereen, paikalliset viilentelevät kylän keskustan edustalla meressä, jonne laskeudutaan pitkin ruostuneita tikkaita.

Meille Urla tarjosi parastaan kesäisenä torstaina. Ei ruuhkia ja saimme rauhassa tepastella pienen kalastajakylän kaduilla. Urlan vastapäätä on useita saaria, joista yksi on ollut aiemmin tullisaari. Kaupan lisäksi saarella jäivät karanteeniin tulevat matkaajat, näin erilaisia tarttuvia tauteja pyrittiin pitämään loitolla. Urla on sopivassa suhteessa trendikäs ja unelias kalastajakylä. Kissat makoilevat kuninkaan elkein kaduilla, ravintolan pöydillä ja kalastajien verkoissa. Keskipäivän kuumuus uuvuttaa ja paikalliset nukkuvat istualteen moskeijan juurella tuoleissa ja pöydissä, on puolitehon aika ja suurin osa suuntaa läheiselle rannalle tai rantabaariin. Me valitsemme rantabaarin, johon puhaltavat viilentävät tuulet ja taustalla soi letkeä musiikki. Urlassa on helppo unohtaa suurkaupungin kiireet, valuvat valuutat ja arjen haasteet.




Urla on kylä, jossa jokainen kuja kannattaa tutkia. Pieniä putiikkeja ja pakopaikkoja helteestä tuntuu nousseen joka kulmaukseen. Paletto ravintolassa kuunnellaan illalla pianomusiikkia, juodaan Urlan omia viinejä ja syödään kiviuunipizzaa. Me käymme Palettossa siemaisemassa Urlan omat viinit. Seuraavalla reissulle Urlaan päätämme tutustua Urlan viinitila-reittiin, joka pitää sisällään useamman viinitilan. Täältä voi lukea lisää Urlan viinireitistä: http://www.hurriyetdailynews.com/urla-wine-route-perks-up-as-vineyards-unite-98301


Urlaan pääsee helposti kaupungista bussilla, Karşıyakan puolelta saapuessa matkustimme ensin puoli tuntia lautalla ja sen jälkeen autolla vanhaa rantatietä pitkin 20 minuuttia, uutta motaria pitkin olisimme päässeet nopeammin mutta jääneet vaille kauniita rantamaisemia ja kylien elämää. Urla on parhaimmillaan keväällä ja syksyllä, jolloin suurin osa vierailijoista saapuu Izmiristä ja lomalaiset ovat palanneet takaisin työn ja koulun tohinaan. Kalaa voi ostaa suoraan kalastajien kalatorilta, kissoja on rapsuteltavaksi jokaisen kuppilan tuolien alla ja tunnelma on sopivan rento, tänne ei tarvitse pohtia asusteita vaikka rantabaareissa tapaakin trendikkäitä kaupunkilaisia.


Huomenna starttaa kesän toinen loma, joka vie meidät Şeferihisarin suunnalle. Katsotaan löydämmekö paikasta toivottua uneliasta ja rauhallista Egean lomaalueen tunnelmaa, johon kuuluvat ehdottomasti pienikiviset kirkkaat rannat ja poukamat, kalastajapaatit ja kissat niiden vieressä, kevyet kesäiset mezet ja efesolut, kaskaiden siritys ja teiden varsien myyntikojut, joissa notkuu maalaismunia ja vihanneksia.

Millainen lomakohde? Rajoittuneet palvelut ja kylätunnelma vai kehittyneet palvelut ja paljon aktiviteetteja?

Kommentit

  1. Kiva päästä sun mukana katsastelemaan uusia paikkoja Turkissa. Mä haluaisin olla sellainen joka nauttii lomasta autiolla saarella ilman suurempia hälinöitä mutta ikäväkseni huomaan aina etten jaksakaan olla sellaisissa paikoissa ainakaan kovin montaa päivää. Pitää olla vilskettä. Suomen matkalla ollaan aina osa pikkupaikassa jossa ei ole juurikaan mitään ja silloin se on jotenkin ok vain nauttia hiljaisuudesta mutta jos ei olisi autoa että edes vähän pääsee huristelemaan ja katsomaan lähipaikkoja niin en tiedä kuinka kauan siellä jaksaisin olla.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä oli leppoisa tunnelma sekä kuvissasi että kertomassasi. Voin niin kuviotella kaikki ne kissat ja kaskaat ja uneliaan tunnelman päivän kuumuudessa.
    Itse en reissuissa niin välitä valmiiksi järjestetyistä aktiviteeteista. Hauskinta on vain katsella, ihmetellä ja pysähtyä aistimaan tunnelmaa. Mies kyllä tykkää niin museoista, nähtävyyksistä kuin surffauksestakin, joten matkoilla tehdään sopivasti kompromisseja. Kumpikaan ei onneksi nauti hirveästä turistiryysiksestä tai maanisesta biletyksestä, joten yhteisymmärrys lomapaikkojen valinnassa on lopulta aika helppoa.
    Kiitos Petra kivasta postauksesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit