Kaksoiskansalaisuus -uhka vai mahdollisuus?

Kaksoiskansalaisuus on ollut viime aikoina uutisissa. Se on aiheuttanut ongelmia työpaikan saannissa ja pohdintaa siitä, onko oikein että kaksoiskansalainen äänestää molempien maiden vaaleissa vaikka asuu pysyvästi toisessa maassa. Olen itse ollut kaksoiskansalainen vuodesta 2013 asti. Syyt Turkin kansalaisuuden hakemiseen olivat puhtaasti käytännölliset, sillä työpaikan hankkiminen ilman kansalaisuutta on kymmenkertaisesti hankalampaa ja pankkiasioiden hoitaminen mutkikkaampaa. Ennen kansalaisuuden saamista asunnon ostaminen omiin nimiini oli kalliimpaa ja tietyillä alueilla jopa mahdotonta kun taas paikallisella henkilönumerolla moni asia onnistuu ilman lisäselvittelyjä.


Asuin alkuvuosina Turkissa ulkomaalaisena oleskeluluvalla ja osan aikaa työn puolesta paikallisen sisäministeriön luvalla. Omasta oleskeluluvasta joutui maksamaan vaihtelevan summan rahaa ja ravaaminen ulkomaalaispoliisissa oli rasittavaa. Muistan törmänneeni hankaluuksiin monissa paikoissa ja viimeistään ongelma työpaikan saamisen suhteen alkoi käydä ylivoimaiseksi. Turkin kansalaisuuden saaminen ei ollut läpihuutojuttu, vaan pitkä prosessi, jonka aikana usko oli loppua varsinkin alkumetrillä pariin otteeseen.


Osa suomalaisista Turkissa ei halua kaksoiskansalaisuutta vuosikausien asumisen jälkeenkään. Niille, joille työpaikka on järjestynyt ulkomalaisessa yrityksessä tai valtion tehtävissä, asialla ei ole niin merkitystä. Joillekin toisen kansalaisuuden hankkiminen sotii omia arvoja vastaan ja meille kaikille varmasti oman lisänsä kansalaisuuden hankkimiseen on tuonut pohdinta sen tuomista velvollisuuksista. Turkin myllerryksissä moni on passannut kansalaisuuden hakemista ja odotellut rauhallisempia aikoja. Työpaikan saaminen olisi omalla kohdalla karannut hamaan tulevaisuuteen odotellessa seesteisiä aikoja. Kaksoiskansalaisuuden eduista ja velvollisuusksista voi lukea viime viikon Hesarista: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005805621.html


Kaksoiskansalaisuutta haetaan Turkista kansalaisuusasioita hoitavasta virastosta, joka laittaa prosessin käyntiin. Kun kansalaisuutta haetaan avioliiton perusteella, tarkastetaan virastossa puolisoiden haastattelun perusteella ettei kyseessä ole valeliitto. Sen jälkeen homma etenee poliisille, joka kuulustelee hakijaa ja tutkii taustoja. Toisinaan poliisit käyvät kotona tarkastuskierroksella ja lopulta prosessi huipentuu haastattelutilaisuuteen, johon on kutsuttu useampia ulkomaalaisia hakijoita puolisoiden kanssa. Arvovaltaisen juryn edessä puolisot haastatellaan vielä erikseen ja sen jälkeen lupa myönnetään tai evätään. Haastattelussa voidaan kysellä vaikkapa turkkilaista lempiruokaa tai paikallista suosikkiartistia, onpa joku päässyt latelemaan Turkin marssin sanatkin.


Kansalaisuus ei tehnyt minusta turkkilaisempaa mutta kansalaisuuden hankkimiseksi olin kyllä kiintynyt tähän toiseen maahani jo vuosien ajan. Kansalaisuus tuo kuitenkin tietynlaisia velvotteita, jotka konkretisoituvat vuosien aikana. Kansalaisena sitoutuu noudattamaan paikallisia sääntöjä mutta harvempi paikallinen hyväksyy ulkomaalaista turkkilaisten joukkoon pelkän paikallisen henkilönumeron avulla, hyväksynnän saa ihan muiden asioiden perusteella. Suhtaudun kaksalaisuusasiaan käytännöllisesti, en tunteella. En äänestä Suomen vaaleissa ja urheilukilpailuissa kannatan tasaisesti molempia pienen hurmostilan turvin.  


Katselen tätä maata monesti toisenlaisesta vinkkelistä kuin millaisena se näyttäytyy vaikka matkajulkaisuissa tai toisinaan uutisissa. Arjessani olen syvällä turkkilaisissa verkoissani ja katselen maailmaani sieltä käsin, ulkomaalaisia uutisia ja maassa matkailijoiden juttuja lukiessani nykäisen itseni ulkopuoliseksi. Omalla kohdallani kaksoiskansalaisuus on tuonut arkeeni mahdollisuuksia ja helpotusta, paikallisen henkilökortin esittämisen jälkeen viraston virkailijan ilme kevenee. Huh, ei hankalia virityksiä ulkomaalaisen asioiden hoitamiseksi. Monelle turkkilaiselle suomalainen kaksoiskansalainen maassa on puolihullu sankari, jonka tarkoitusperiä ihmetellään mutta samalla myös salaa arvostetaan.

Oletko kaksoiskansalainen? Mitä ajatuksia kaksoiskansalaisuus herättää?

Kommentit

  1. En ymmärrä, mikä ongelma suomalaisilla tai sinisillä on? Miksi tuosta tehdään vaaliteema? Miksi Britannia ja kuningatar tuodaan esille? Näen asian omasta kokemuksestani.
    Saksan Liittotasavallassa on kaikkien yläpuolella 13.toukokuuta 1949 voimaan tullut perustuslaki. Se velvoittaa kaikki kansalaisia noudattamaan sen määräyksiä. Saksan kansalaiselta ei voi ottaa kansalaisuutta eli oikeuksia pois, mutta häntä voidaan rangaista perustuslain vastaisesta toiminnasta. Kukaan ei voi olla perustuslain yläpuolella , ei valtion ylin johtaja, liittopresidentti, hallitus, tuomarit tai puolustusvoimat. Kansa valitsee liittopresidentin 10 vuodeksi. Kukaan ei voi valita tai määrätä ketään valitsemaan itseään diktaattorikasi. (Sodalla kaadettua diktatuuria kansa häpeää ja katuu vielä 73 vuoden jälkeenkin, minun kaksoiskansalaiset lapsenikin, jotka saivat kansalaisuutensa isänsä ja äitinsä ansiosta. Niin syvältä se häpeä on.)
    Saksassa ei vannota valaa kenellekään henkilölle tai perustuslaille kansalaisuuden myöntämistilaisuudessa, vaan hakija lupaa noudattaa perustuslakia ja vahvistaa sen omalla allekirjoituksellaan. Tietenkin sitä ennen on valmistautumiskurssit ja haastattelut.
    Turkissa ja Iso-Britanniassa on erilainen tilanne, johon tässä en halua puuttua. Viime aikoina on korostunut se, että Saksan valtio todella puolustaa Turkissa laittomasti vangittuja kansalaisiaan (kaksoiskansalaisia), jotka taistelevat siellä ihmisoikeuksien, sananvapauden puolesta ja presidiaalisysteemiä vastaan. Valtioitten diplomaattiset suhteet ovat joskus hyvinkin kireät.
    Periaatteessa en torju suomalaisten kaksoiskansalaisuutta Turkissa. Lähden siitä, että demokratia Suomessa on jo niin vakiintunut, että Suomen (kaksois)kansalaista ei jätetä pulaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että kansalaisuuden hankkiminen maassa, jossa tilanen on poliittisesti epävarma tuo asiaan oman muttansa, etulinjassa niille jotka toimivat aktiivisesti politiikassa tai lehdistössä. Ymmärrän sen, että kaksoiskansalaisuus voi olla este tietyissä valtion tehtävissä ja asiaan pitää suhtautua asiallisesti, mutten myöskään pidä aiheen ottamisesta vaaliteemaksi.

      Poista
  2. Minun tyttäreni on syntynyt ja asuu Suomessa, mutta hänen turkkilainen isänsä oli hommannut tytölle Turkin kansalaisuuden jo vauva-iässä. Nykyään hänellä on siis kaksoiskansalaisuus. Henkilöllisyystodistus piti uusia pari vuotta sitten, mutta se kävi yhtä helposti kuin kauppaketjun etukortin saaminen. Sinänsä tytär ei tarvitsisi turkkilaisia papereita, mutta eipä noista ole haittaakaan ollut. Ainoastaan viime kesänä Turkin matkalla tytär joutui lentokentän passintarkastuksessa muita huomattavasti tarkempaan syyniin. Paljon kyseltiin ja soiteltiin muualle , ennekuin päästettiin läpi. Taitaisi olla vaikeampaa päästä eroon turkin kansalaisuudesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkä takiahan häntä syynättiin, voi olla koska Turkissa oli silloin poikkeustila voimassa? Jos tyttö ei aio muuttaa koskaan Turkkiin, ei asialla ole varmaan suurta merkitystä, pojille se tietäisi selvitystä armeijan suhteen muttei sekään ole ongelma jos armeija on suoritettu Suomessa.

      Poista
    2. Ei mekään ymmärretty. Ajateltiin että taisi vaan sattua menen-tullen harvinaisen virka-intoinen tullimies =)

      Poista
  3. Turkin kansalaisuuden hakeminen suomalaiselle Suomessa on läpihuutojuttu verrattuna Turkissa asuvaan. Paperit lähetystöön ilman haastatteluja ja siinä se. Perheessä kolme kaksoiskansalaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin olen kuullut että asia menee sujuvasti sitä kautta. Turkissa se kestää kauemmin, usein jonojen takia, ja ainakin ennen käytiin läpi useampi haastattelu ja papereiden vieminen sinne ja tänne.

      Poista
  4. Huh, Turkin kansalaisuuden hakeminen avioliiton perusteella kuulostaa niin haasteelliselta, että minä taitaisin jättää välistä. Tuli muuten tästä mieleen seikkailut Bolivian ulkomaalaisvirastossa. Niitä ei ole tosiaankaan ikävä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman avioliittoa sen hankkiminen oli vieläkin mutkikkaampaa joten odotimme että vaadittu 3 vuotta naimisissa täyttyi. Muistan hyvin nuo Bolivian seikkailut :D Mulle tuli nyt mieleen myös muutamat muut työministeriöseikkailut Aasian suunnalla, hmmm virastoissa on oma viehätys kun ei koskaan tiedä miten käy :)

      Poista
  5. Hankalalta kuulostaa kansalaisuuden hakeminen (vaikka varmaan se täälläkin on hankalaa) mutta kuulostaa vaikealta erityisesti tuo että työpaikan löytyminen voi olla hankalaa ilman kansallisuutta. Täällä esim, voi olla permanent resident for ever, ja ainoa ero kansalaisuuteen on se ettei voi äänestää , eikä olla valtion hommissa, mutta muuten en ole huomannut mitään eroja. Mielenkiintoinen postaus Petra:) Minä olisin halunnut USAn kansalaisuuden , mutta en saanut vaikka isoisäni syntyi Yhdysvalloissa, koska hän joutui aikoinaan luopumaan siitä kansalaisuudesta Suomeen muuttaessa (näin minulle ainakin on kerrottu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa tarvitaan työlupa ja erityisen hankalaa sen saaminen on matkailualalla ellei ole kansalaisuutta. Isot yritykset pystyvät järjestämään luvan mutta pienemmät eivät usein jaksa alkaa prosessiin sillä harvemmin ulkomaalainen työntekijä on niin hyvä verrattuna paikalliseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit