Taloustilanteen tuomaa ja viemää

Viimeiset kaksi kesää läheiset rantakohteet ja kylät ovat olleet turvoksissa paikallisia lomailijoita. Kuulostaa positiiviselta, sillä sehän tuo kolikkoja paikallisille yrittäjille. Totuus on kuitenkin se, että aiemmin ulkomailla lomailleet harrastavat nykyisin kotimaanmatkailua taloussyistä. Turkin liira on huidellut ennätyksellisen alhaisissa lukemissa jo niin kauan, ettemme enää muista aikoja jolloin kurssi alkoi siihen aikaan surkealla numerolla kaksi. Talvi lähenee, korotukset tihenevät ja kansa on kauhuissaan sähkölaitoksen miehen lukiessa mittareita.


En enää pysy perässä kuinka monta prosenttia liha, kala ja vihannekset ovat kallistuneet lyhyessä ajassa mutta kalliilta kaikki tuntuu. Sähkön hintaa on korotettu vajaan vuoden sisällä tuntuvasti kolmesti ja ennen talvea odotettavissa on taas kaasun hinnankorotus, joka tekee lämmityksestä aiempaa kalliimpaa. Yhä useampi tekee ostoksensa halpamarketeissa, ja karsii kaikista mahdollisista karsittavissa olevista kuluista. Konkreettisesti kiristyneen budjetin huomaa monissa arkisissa asioissa. Tapaamme yhä harvemmin kahviloissa, ja useammin ystävien kodeissa. Tytön koripallojoukkueen ryhmät ovat pienentyneet, ja joukkueella tuntuu olevan rahat tiukassa kun katselee rikkinäisiä verkkoja ja hoitamattomia saleja. Osa lapsista jäi pois harrastuksista jo kevään aikana, sillä varsinkin useamman lapsen perheissä harrastusmaksut tuntuvat kukkarossa.



Syksyn aikana on nähty monenlaisia ilmaisuja hintojennousua vastaan kuten yhden äidin vihainen protesti valtion koulun uniformujen hinnoista. Osa tuontituotteista on kadonnut kokonaan markettien valikoimasta, sillä älyvapaiksi nousseiden hintojen vuoksi vain harva ostaa italialaista parmesaania tai merileväarkkeja. Katse on parempi kääntää tarjouslehtien sivuille ja korvata pastan parmesaani paikallisella juustolla, maistui miltä tahansa. Jos tilanteesta pitäisi etsiä jotain positiivista, niin se on ollut ehkä ystävien kanssa lähentyminen. Istuminen kahvilan penkin sijaan naapurin sohvalla on tuonut monta tuttavuutta uudelle asteelle. Keittiössä hävikin määrä on aiemman minimaalisen sijaan melkein nolla, ja kaupasta ostamisen sijaan yhä useampi tuote kuten hillot, leivät ja jogurtti tulee tehtyä itse.


Itse olen joutunut hinnoittelemaan omia työtunteja uudestaan. Tuntitaksojen korotukset eivät juuri tunnu hyvin toimeentulevien perheissä, mutta keskiluokkaan korotukset iskevät. Yksinhuoltaja äiti ja rahapulassa oleva opiskelija on huokaissut helpotuksesta, kun olen kertonut tuntihinnan pysyvän heidän kohdallaan muuttumattomana. Samaa hinnoittelupolitiikkaa Turkissa on harrastettu periaatteessa aina: varakkailla asuinalueilla torihinnat ovat korkeammat kuin köyhemmissä kortteleissa, ja jokainen maksaa kykynsä mukaan. Visiitti ostoskeskukseen tai pyörähdys lauantai-iltana ravintoloita pullistelevalla kävelykadulla muistuttaa kuitenkin siitä, että kaikkiin eivät korotukset vaikuta ja tuhlailua voi jatkaa kuten aina ennenkin.


Marketissa talouskriisin myötä hinnat ovat kohonneet mutta samalla myös tiettyjen tuotteiden laatu on kärsinyt, samalla hinnalla joudutaan myymään B-luokan laatua tai pienentämään tuotekokoja sen verran, ettei kuluttaja sitä huomaa ellei muista monta grammaa pähkinäpussi tai tuorejuustolevite painoi ennen. Vihanneskauppojen eteen laitettujen näivettyneiden tuotteiden laarien äärellä kykkivät nyt muutkin kuin kansasta köyhimmät.

Tuleva talvi tulee olemaan monen kohdalla tiukkaa aikaa, sillä kouluun uppoavat kulut, harrastusmaksut sekä asuntojen lämmitykset pyörivät taas leppoisan kesän jälkeen. Moni perui kesän lomareissunsa, mutta kodin lämmityksen sulkeminen onkin jo toinen juttu.  Talouskriisissä kärvistely ei ole turkkilaisille uusi asia. Jos aiemmin markkinoilta ostettiin viinirypäleitä useampi kilo, tyydytään nyt yhteen ja unohdetaan meze-kalaillalliset ulkona. Kodeissa ei poksautella auki kalliita rakipulloja vieraiden saapuessa, vaan tarjotaan kotipolttoista.





Kommentit

  1. Elämänmakuinen kirjoitus taas, vaikka aihe ei ollutkaan mikään mukava. Myös kuvat viehättivät, ja erityisen hauska oli tuo nainen laatikko päässä. Hätä keinot keksii. :-) Minäkin käytin viime viikolla ostokassia sateenvarjona, ja intialaisille sanomalehti toimii sekä näppäränä aurinko- että sateensuojana. Tosin kaatosateilla on syytä varustautua vähän paremmin. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mukava, tämä taloudellinen epävarmuus on jo jotenkin uusi normaali eli siihen on jouduttu tottumaan. Hatuksi käy tosiaan vaikka mikä jos vain miettii, täälläkin on sanomalehti toimii monesti suojana :)

      Poista
  2. Tosi ikävää kun ostovoima pienenee , ja pitää niin ajatella mitä ostaa.Täälläkin ovat esim. vihannekset ja hedelmät nousseet tosi paljon viimeisen vuoden aikana, ja nyt ostan vain muutaman enkä kiloa. Tähän aikaan jostain syystä tomaatteja ei ole tarpeeksi, ja kuulemma Turkista tuodaan tomaatteja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostovoiman pienentyminen vaikuttaa kaikkeen, moni yritys on mennyt nurin ja liiketiloja on paljon tyhjinä. Katsotaan mihin tämä johtaa mutta tietysti parempia päiviä odotellessa.

      Poista
  3. Tänään tipahti postilaatikkoon lasku kaupungilta tontinvuokra. Huokaisin niin syvään. Juuri kun jotenkin ajateltiin tästä kuusta selvinneemme, emme selvinneetkään. Tai selvittiin, mutta emme saaneetkaan säästöön sitä summaa, jota ajateltiin vatmistamaan seuraavaa katastrofia. Talous on jatkuvasti pyllyllään. Se taitaa olla varmaa, riippumatta kansallisuudesta. Ei ole pelkoa siitä, että täytyisi huolehtia siitä mihin rahat kannattaisi sijoittaa. Tai miettiä, että mitä haluaisi ostaa. Rahat on aina loppu. Jokaisen kuukauden viimeiset päivät selviytymistaistelu. Raha on paholaisen keksintö. Inhoan sitä, että sitä täytyy jatkuvasti miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika tutulta ja nyt tässä inflaatiossa rahaa on aika vaikea laittaa pahan päivän varalle kun kulut nousevat koko ajan mutta tulot pysyvät samana. Rahan miettiminen ja laskeskelu on rasittavaa ja se joka sanoo, ettei rahalla ole väliä, ei oikeasti ole koskaan tiukilla ollutkaan.

      Poista
  4. Hei,
    Anteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi. Korko on 3% vuodessa.
    Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.

    Sähköposti: simondurochefort@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit