Muista pakata mukaan juustohöylä

Terveiset Suomen syksystä! Kukapa olisi uskonut, että muuttomme etenee hiuksianostattavan nopeasti kun alkuun päästiin. Nykäisy Izmirin hautovasta elokuusta keskelle Espoon raikasta syksyä tapahtui niin nopeasti, ettemme ole tainneet vielä tytön kanssa ymmärtää olevamme täällä jäädäksemme. Kuuntelen öisin hiljaisuutta, ja ihmettelen päivisin hiljaisuutta. Lillumme välitilassa, jossa tekee mieli ostaa kaupasta päättömästi unohtuneita makuja ja soittaa päivittäin suomikavereille ja varmistaa olevansa oikeasti täällä. Tuijottelen jääkaapin tuotteita joka aamu yhtä ihmeissäni, ja säpsähtelen postin pudotessa luukusta sisään. Tuijottelemme parvekkeella istuvien oravien kanssa toisiamme yhtä kummissamme.

 

Turkkia emme ole ehtineet vielä kaivata, ainoastaan sinne jäänyttä miestä ja koiraa, jotka pakkaavat kotia ja saapuvat myöhemmin. Suomessa meitä odottaneet ystävät ja läheiset ovat olleet kultaakin kalliimpia, ja pitäneet meidät ruuassa, lämmössä ja viitoittaneet tietä kuinka asioita hoidellaan yksi kerrallaan. Sähkösopimus, vakuutukset, verokortti, vuokranmaksu, kela ja monet muut asiat ovat hoituneet helposti sähköisesti. Suomessa asioiden hoitaminen on uskomattoman sulavaa, ja palvelun taso joka instanssissa laadukasta. Ei draamakohtauksia virastoissa, jotta asiat saadaan nytkähtämään eteenpäin eikä useiden lippulappujen leimauttamista virkamiehillä. Perin kummalliselta tuntuu myös se, että virastoissa vastataan puhelimiin ja sähköpostiin salamannopeasti, eikä kukaan pyri pallottelemaan asiaamme toisen viraston hoidettavaksi. Asiat tuntuvat sujuvan niin helposti, että pohdin alkaako haasteiden vähyys jopa tympäisemään?

Vuosien varrella pääkaupunkiseutu on muuttunut uskomattoman kansainväliseksi. Tyttärelleni eri kulttuuritaustaisten värikkyys on todellinen shokki, sillä Turkissa olemme eläneet hyvin monokulttuurisessa ympäristössä. Nyt naapureinamme on sukunimien perusteella muitakin monikulttuurisia perheitä meidän lisäksi. Turkista tultuamme olemme pysytelleet parhaimman mukaan karanteenissa, joten tutustuminen paikkoihin alkaa vasta ensi viikolla. Ensimmäiset yöt vietin miettien mitä kaikkea unohdin pakata kotoa mukaani, myös sen juustohöylän, jota olin pitkään itselleni muistutellut. Viime yöt olemme säpsähdelleet kuuntelemaan hiljaisuutta, missä ihmiset ovat?

Tytön koulumatkaa on harjoiteltu jo muutaman kerran. Pieniä teitä ja osittain metsäreittiä kulkiessamme en voi olla vertailematta sitä tytön reittiin Izmirissä, jossa lapset on saatettava kouluun vaarallisen liikenteen ja olemattomien turvallisten kadunylityspaikkojen vuoksi. Ruokamarkettin tarjonta on pöyristyttävän monipuolinen, mutta ainakin tälläiselle turkkilaisiin selkeisiin jogurttihyllyihin tottuneelle perustuotteiden etsiminen tuottaa välillä tuskaa. Kaikkea on modifoitu kymmeniksi erilaisiksi tuotteiksi, joiden seasta yritän etsiä jotain tuttua ja turvallista. Muistikirjani on täyttynyt nopeasti kaikesta muistettavasta, ja puhelimen muistitila vilkkuu punaisena. Suomi on täynnä sovelluksia ja sähköisiä asiointiväyliä, joiden oppimiseen on hyvä käyttää osa karanteeniajasta.

Turkin inflaation ja yhteiskunnan epävarman tilan jälkeen Suomi tuntuu vihreältä syliltä, jossa asiat hoituvat puoliksi itsestään. Sähköt saadaan uuteen kotiin puolessa päivässä, vuokranvälitystoimistosta tiedustellaan tarvitsemmeko apua vielä jossain ja vakuutukset hoituvat hetkessä. Olen kysynyt monesti että oliko kaikki nyt varmasti tällä selvä? Yhtä monesti olen pyytänyt asioiden selvittämistä rautalangasta ja kysellyt samaa asiaa monesti. Yritän muistella millaista Turkkiin sopeutuminen aikoinaan oli mutta muistan ainoastaan ettei se ollut tälläistä.

Suomi on kävelijän ja pyöräilijän paratiisi. En edelleen ymmärrä kuinka voimme asua lähellä pääkaupunkia ja kuitenkin metsien kupeessa. Olemme ottaneet takaisin koronan aikana menetettyjä lenkkejä tutustuen uusiin maisemiin. Moni pelottelee marraskuun loskalla ja pimeydellä mutta luulen sellaisien asioiden olevan meille sivuseikkoja. Laitemme kumpparit jalkaan ja käännämme katseen kohti räntää ja tuulta, tervetuloa syksy ihan kaikkine mausteineen! Ikävöimme Izmirin lahtea, sen ihmisiä ja kujia kissoineen sitten myöhemmin mutta nyt on aika opetella takaisin suomalaiseksi.

 



Kommentit

  1. Kiva oli lukea tätä postausta,ja myös ihanaa kuulla että muutto on sujunut hyvin,ja alatte kotiutua❤️
    Muistan tuon väliltila-tunteen,samaa tunsin minä kun aikoinaan muutin takaisin Suomeen pienen poikani kanssa.Ja tosi mahtavasti sujuivat kaikki asioiden hoitaminen,se on tosiaankin helppoa Suomessa. Oikein hyvää syyskuuta teille❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael ja olemme nauttineet alkusyksyn säästä ja humisevista metsistä ❤

      Poista
  2. Siellä te nyt sitten olette. Tiedätkö, milloin miehesi pääsee luoksenne? Toivon, että jatkat kirjoittamista, vaikket enää ulkosuomalainen äiti olekaan. Kun luin ensimmäisiä mietteitäsi Suomeen paluusta, hihittelin, koska takuulla samoihin asioihin kiinnittyisi omakin huomioni. Meidän muuttomme on toivon mukaan tammikuussa - Perun koronatilanne on aivan kamala: palkkoja leikattu, kerjäläisten määrä kasvanut, koulut jatkanevat etänä vielä ensi vuoden, monet sairaalat romahtamispisteessä... Maan epävakaus ei houkuttele jäämään ja katsomaan, miten kauan hyvä tuuri jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies koiran kanssa tulossa marraskuussa. En yhtään ihmettele, että olette muuttamassa. Latinalaiseen Amerikkaan koronalla on ollut järkyttävä vaikutus 😣

      Poista
  3. Voi miten mielenkiintoista. Toivottavasti jaksat raportoida paluumuuttajuuden vaiheista. Ja kun itse rämmin marraskuun pimeyden ankeudessa, imen sitten toivottavasti voimaa sinun positiivisemmasta kokemuksesta:). Tervetuloa Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan aiemmin en ole kärsinyt kobin paljon pimeydestä vaikkei loska-aika suosikkeja olekaan, toisaalta jatkuva helle tekee arjesta myös monin tavoin haasteellista. Katsotaan kuinka eka syksy sujuu.

      Poista
  4. Tervetuloa ja toivon minäkin, että jatkat blogisi pitämistä. Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti. Varmaan aika moni pitkää pimeää talvea odottava suomalainen ajattelee samaa, mitä kerrot jo sinullekin ihmetellyn, että onpa kamala aika muuttaa takaisin. Juuri näinä aikoina, entiseen normaaliaikaan kaikki Espanjassa puoli vuotta asuvat eläkeläiset lähtivät sinne muuttolintujen kera. Onneksi meillä on tämä hyvin toimiva yhteiskunta, lämpimät asunnot etc. Se vähän kompensoi, varsinkin näinä aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomioni kiinnittyy varmasti asioihin, joita moni ei enää arjessa huomaa. Sujuvuus, helppous ja luonto ovat ilahduttavia asioita.

      Poista
  5. Tervetuloa Suomeen! Toivottavasti sopeuduttu hyvin ja asiat sujuvat hyvin jatkossakin!

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa!
    Olisi hauska lukea lisää siitä, miltä muuttajasta tuntuu. Koko vuoden tulee todennäköisesti uutta ja erilaista entiseen verrattuna, vuodenajat, juhlat jne. Tytön koulun aloittamisesta olisi myös kiva lukea, samoin miltä miehestäsi tuntuu elämä täällä.

    VastaaPoista
  7. Vai nyt se muutto sitten tapahtui, kuullostaa jännittävältä uudelta alulta.
    Tervetuloa Pohjolaan, toivottavasti saamme päivityksiä niin sinun arjesta ja miten tyttären koulu on alkanut suomen kielellä. Miten hän on muuten suhtautunut muuttoon kun kaikki tuttu jäi Turkkiin ?

    VastaaPoista
  8. Espoo vaikuttaa todella mukavalta paikalta. Kävin siellä ystävän luona kyläilemässä. Paljon luontoa ja kivoja ulkoilupaikkoja. Suosittelen brunssia Mezzassa!

    VastaaPoista
  9. Voisit kirjoittaa että miten tyttären koulu on alkanut. On varmasti erilaista kuin Turkissa.
    Tervetuloa Suomeen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit