Vauvatalkoita

Huomattavan pitkän blogitauko puhjetkoon nyt, perjantaisen ja ihanan aurinkoisen arkivapaan kunniaksi. Arkivapaa on siitä mukava, että silloin herääminen koiran märän kuonon osuessa omaan nenään tuntuu mukavalta, eikä lapsen sinne tänne lentäneiden vaatteiden korjailukaan suututa. On nimittäin aikaa, eikä jatkuvaa aikataulutaiteilua toimesta toiseen. Lapsen sukkia, alusvaatteita ja vessassa tehtyjä hammastahna-kohtaa-kasvorasva -kokeiluja korjaillessa hätkähdin tajuamaan, että tyttö on jo niin iso, että sillä on omat salaisuudet kavereiden kanssa, fanituksen kohteena olevia korealaisbändejä ja vakaa aikomus muuttaa opiskelemaan tulevaisuudessa Koreaan. Meidän perheessä tulevaisuuden toivoja kasvaa yksi, mutta Turkin keskiarvo on hieman yli kaksi lasta per perhe. Ihan kuten Suomessakin, myös Turkissa on osoitettu huolta syntyvyyden laskun takia.


Emmi Nuorgamin kolumni on oivallinen muistutus siitä, että syntyvyyttä tuskin saadaan nousuun rassaamalla muutaman euron muutoksia lapsilisiin tai voivottelemalla peräkammariin unohtuneiden poikamiesten perään. Omassa tuttavapiirissä Turkissa kaupunkilaisperheissä lapsia on yksi tai kaksi, ja syynä on yleensä vauvan, työnteon ja pennin venytyksen painava yhtälö. Viime vuosina valtio on pyrkinyt saamaan vauvatalkoisiin pöhinää maksamalla useamman lapsen tehneille könttäsumman per lapsi, synnytysrahaa ja maitorahaa sekä järjestämällä uusia päivähoitopaikkoja, toimittamalla maitoa suoraan vauvaperheille ja mahdollistamalla äideille osa-aikatöitä ja imetysvapaata. Raskas työsektori ja sen vaatimukset painavat kuitenkin sen verran paljon vaa'assa, että talkoot tuskin ampaisevat nousuun, ainakaan tässä taloustilanteessa.

Viime viikolla tapasimme suominaisten kesken puistokahvilassa, jossa olen käynyt tytön kanssa niin kauan kuin olemme Izmirissä asuneet. Aurinko paistoi, ja tyttökin sai ikäistään seuraa yhtä nopeasti kuin itse löysin suominaisten valtaaman pöydän. Tilasimme oluet, pulisimme pitkän iltapäivän loppuun asti ja nautimme olostamme. Työmaailman vaatimukset painavat synnytyslukuja, mutta toisaalta Turkissa lapsen kanssa oleminen on monille melko mutkatonta. Lapsen voi ottaa mukaan mihin vaan, kukaan ei mulkaise kaupungissamme kaljaa litkivää äitiä puistossa eikä kohota kulmia, jos lapsi tulee mukaan töihin. Osa lapsista harrastaa, toiset eivät. Naapurin pojat viettävät enemmin aikaa mummolassa kuin kotonaan, mutta tuskinpa nekään sen kierompaan kasvavat.

Turkki on konservatiivinen maa verrattuna Suomeen, mutta sen sisältä löytyy monenlaisia kuplia. Lastentekoa ei täällä juuri mietitä siitä näkökulmasta, onko se kivaa vielä tekemisen jälkeen. Lapsia tehdään, koska mukuloiden kanssa ajatellaan olevan toisinaan työlästä, mutta suurimmaksi osaksi aika hauskaa. Ja niinhän se onkin.  Lapsia varten ei tarvitse jatkuvasti keksiä hoitopaikkaa tai aktiviteettia, sillä lapsilla riittää touhua monesti ilman sen enempiä suunnitelmia. Lapset jotenkin aina hoidetaan tilanteen mukaan. Ystäväni muistaa aina kysyä koulunportilla, haluaako tyttö heille töideni takia eikä toisten lasten kaitsemista pidetä kahden kauppana, jossa punttien on oltava aina tasan.

Taloudellinen taakka painaa kuitenkin tällä hetkellä monessa perheessä, eikä toista lasta ole mahdollista tehdä. Suomalaiset vanhempainvapaat, lapsilisät, päivähoitojärjestelmä ja huippuunsa kehitetty koulujärjestelmä näyttävät niin houkuttelevilta täältä katsottuna, että kokonaiskuvan valaiseminen turkkilaisille tuntuu täysin mahdottomalta. Jopa tammikuun lopun aurinkoisena lauantaina, jolloin elämä maistuu makealta velvollisuuksien odottaessa vasta seuraavaa viikkoa. Kaikki kuitenkin useimmiten järjestyy, vaikka etukäteen tarkasteltaessa tilanne ei siltä vaikuttaisi.






Kommentit

  1. Nyt jälkikäteen ajateltuna en tiedä mitä ajattelin kun sain neljä lasta?!? Miksi?? Siis eläkkeeni on tulevaisuudessa useita satoja euroja pienempi kun olin melkein vuosikymmenen pois työelämästä! Pelkällä perusäitiyspäivärahalla aivan tajutonta touhua. No, lapsilisät joo...mutta ne menotkin olivat niin isot, että ei hyvää päivää!! Järkeä ei ollut, tunnetta kai sitäkin enemmän. Itselläni kaksi sisarta ja minusta oli hauskaa kun oli leikkiseuraa kotona. Kun suku ei ole mitenkään läheinen, piti kasvattaa oma uusi suku! Ollaanko me läheisiä kun lapset aikuisia? No, ei olla. Nykymaailma on toisenlainen. Ei enää vierailla ja vietetä aikaa suvun, vaan oman perheen kesken. Eikä se minua haittaa, ei voi elää menneisyydessä. Ei kukaan tervejärkinen halua enää "uhrautua", siis naiset! Onko siitä sitten haittaa, että suomalaiset vähenevät hurjaa vauhtia tulevaisuudessa? Kuulemma joka kunnassa ei kohta enää tarvita peruskoulua! Ei ole lapsia. Se tulee nähtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on juuri tuo, että tunteella, ei järjellä. Kansantaloudellisesti jostain on saatava tulevia veronmaksajia, joko ulkomailta tai oman kansan parista. Ensimmäinen vaihtoehto on varmasti todennäköisin sillä en myös usko naisten haluavan enää uhrautuvan.

      Poista
  2. Kiva nähdä postaus taas täällä. Juuri luin jutut täkäläisistä jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, mutta useimmissa perheissä on enemmän kuin yksi lapsi, ja keskiarvoa korottavat esim. ultrauskovaiset, joille lapsia saa siunaantua niin paljon kuin tulee.... Suomessa tosiaankin on ihan mahtavat vanheimpanvapaat, ja surullista miten monet paikat tyhjenevät kun ei synny tarpeeksi lapsia. Muistan kuinka silloin kun asuin täällä ensimmäistä kertaa ja poikani syntyessä oli äitiyslomaa vain 3 kk (nykyään 4kk)
    Korealainen K-pop näkyy olevan nuorten suosiossa vähän joka puolella: täällä se tuli minulle hieman tutuksi kun Euroviisukarsintojen nuorin esiintyjä, korealaisen musiikin fani esitti sellaisen kappaleen, eivätkä tuomarit ymmärtäneet sitä lainkaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa monet tekevät vain yhden lapsen kaupungeissa ihan taloudellisista syistä. On vaikea mennä töihin, jos on kaksi lasta päivähoitomaksujen ja aikataulujen takia. K-pop on tosiaan kova juttu täälläkin :)

      Poista
  3. Hih, luulin otsikosta, että te olette ryhtyneet vauvatalkoisiin. ;-D

    En osaa sanoa syntyvyysasioihin oikein mitään, kun ei ole kokemusta eikä tietoakaan, mutta jotenkin minulla on sellainen tunne, että ihmiset ovat nykyään mukavuudenhaluisempia kuin ennen. Ennen tehtiin lapsia niin paljon kuin niitä tuli, mutta nykyään laskelmoidaan elämän eri aspektit paljon tarkemmin. Enkä oikein keksi syytä, miksi näin ei saisi tehdä. Jokaisella on kuitenkin vain tämä yksi elämä, joten eikö sitä saisi elää sillä tavalla (ja niin monen lapsen kanssa) kuin haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan olla :D Luulen, myös että nykyisin eletään omien arvojen, ei odotusten mukaan. Jokaisella on tosiaan oikeus tehdä kuten haluaa, joten ulkomailta tuleva työvoima on varmasti paras ratkaisu tulevaisuudessa paikkaamaan vähenevää työvoimaamme.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit