Arkea ikävöidessä

Torstai 26.3

Herään klo 05.20 enkä saa unta. Päätän olla avaamatta puhelinta, mutta avaan kuitenkin tarkistaakseni koronatilanteen. Turkissa tilanne päivittyy joka yö klo 01.00. Sairastuneiden määrä on pompannut 2450:en ja kuolleita on nyt 58. Yle kertoo Uudenmaan menevän kiinni perjantaina. Jatkan unia, ja herään kellon soidessa 07.25 kuten ennenkin. Lenkkeilen koiran kanssa rantaan sumuisessa kelissä, sillä luvassa on sadetta. Liikennevalojen vaihtumista ei tarvitse odottaa edes vilkkaassa risteyksessä, sillä liikennettä on vähän. Bussit ja ratikat ajelevat melkein tyhjinä, mutta osan on mentävä edelleen töihin.


Kotona mies on jo herännyt ja aamiaisen valmistuksessa. Koronaeristyksen myötä keskitämme tarmomme ruokaan, liikuntaan ja lukemiseen. Jonkunlainen uudenlainen päiväjärjestys on jo alkanut muodostua. Tarjolla on siis kotiruokaa, tuoreita sämpylöitä ja itse tehtyjä keksejä, mikä on melko harvinaista. Syömme yhdessä aamiaisen, jonka jälkeen tyttö siirtyy etäopiskelun pariin. Tänään on vuorossa koulu-tv:n kautta tunnit yhteiskuntaoppia ja biologiaa kera tehtävien. Aiheina ympäristön turvallisuus ja kasvien erityispiirteet. Internetin ruuhkaisuuden takia alakoululaisten verkkoalusta ei toimi, joten opettaja on alkanut lähettää läksyjä sähköisesti.



Tällä viikolla olemme kaivaneet painot ja penkin pölystä, ja aloittaneet treenit. Tytön kanssa pidämme päivittäisen joogasession, ja iltapäivällä teemme Alexin kanssa lenkin. Leikkipuistot ja ulkoilmassa olevat kuntoilupisteet on eristetty teipein ja puistonpenkit on ruuvattu irti. Apteekkeihin ei pääse enää sisälle, vaan niistä palvellaan yksitellen luukun kautta. Vanha pariskunta istuu parvekkeellaan lounaalla pipoihin ja takkeihin pukeutuneena, sillä yli 65-vuotiaiden liikkuminen ulkona on kielletty. Lenkin jälkeen vetäydyn terassille oppilaani online-tunnille, ja illalla vetäydymme sohvannurkkaan.

Katselemme iltaisin turkkilaisia sarjoja, Indiana Joneseja ja monta kertaa läpi naurettuja komedioita.  Liian jännät dekkarit, ja Ilkka Remeksen kirjat saavat jäädä hyllyyn, ja kaivan iltalukemiseksi reseptikirjan. Viihteen pitää olla nyt tuttua ja turvallista, ilman suurempia jännitysmomentteja.

Lauantai 28.3

Herään hyvin nukutun yön jälkeen pirteänä ja lähden Alexin kanssa lenkille rantaan. Ilma on taas sumuinen. Vastaan ei tule kuin kaksi muuta koiranulkoiluttajaa, ja ranta on melkein tyhjä. Kotona tee pannu porisee, ja seuraamme aamupalaa syödessä aamu-tvn koronatilannetta. Tyttöä harmittaa koristreenien loppu, ja harjoitellun lasten päivän juhlallisuuksien peruuntuminen. Koulut ovat kiinni ainakin 30.4 asti, samoin kaikki harrastukset. Opetusministeriössä on tehty valmisteluja, jonka mukaan koulut saattavat pysyä kiinni koko kuluvan lukukauden.



Klo 12 alkaa online-tuntini, jolloin mies lähtee lenkille koiran ja tytön kanssa. Itse taas lähden kauppaan kärryn kanssa. Lähes kaikilla on maski ja kauppoihin pääsee koosta riippuen vain tietty määrä asiakkaita kerrallaan. Kaupassa on hermostunut tunnelma, joku raivoaa tyhjentyneen makaroonihyllyn edessä, ja toinen karjaisee liian lähelle maitohyllyllä tulleen toisen asiakkaan takia. Ei iloista puheensorinaa. Hermostuneita vilkaisuja, ja salaa köhimisiä hyllyjen välissä. Kauppakierroksen jälkeen olo on kuin jumppatunnilta tullessa. Hikoiluttaa, ja päässä surisee. Taisin hengitellä sisäänpäin virusta vältellessä? Käyn tarkistamassa yläkerran Aynye rouvan kunnon, sillä vanha rouva asuu yksin eikä pääse enää kiellon jälkeen kauppaan. Haen rouvalle leipomosta leipää ja minimarketista jogurttia.



Vaikka perjantai ei enää tunnu perjantailta, tehdään viikonloppuna parempaa ruokaa, avataan viini ja soitellaan kavereille. Konferenssipuhelu yhdistää meidät kavereiden koteihin Suomessa. Lomautukset ja epävarmuus vaivaavat kaikkia, mutta onni on ystävät ja tietoliikenneyhteydet. Soittelemme päivittäin omille vanhemmilleni Espanjaan, jossa ulkonaliikkumiskieltoa on takana jo pitkään. Illalla kuuntelemme presidentin puhetta, jonka jälkeen liikkuminen kaupunkien välillä onnistuu vain erikoisluvalla. Onneksi mies ei lähtenyt katsomaan äitiään Konyaan, huokaamme. Sairastuneita on vajaa 6000 ja kuolleita 95. Isoissa kaupungeissa aletaan valmistautua tilanteeseen, Izmirin kaupungin iso puistoalue ja uusi messukeskus aiotaan muuttaa kenttäsairaalaksi.

Sunnuntai 29.3

Mies on lenkittänyt koiran, ja hakenut pişi-leipiä varten taikinan leipomosta jo ennenkuin kömmimme tytön kanssa ylös. Luvassa on vesisadetta, ja telkkarin katselua. Aamiaisen jälkeen mietitään, että mitäs tänään syödään? Kaupoissa on riittänyt tavaraa hyvin, ja pakkasen sekä kuivakaapin varastojen olen tarpeessa laskenut riittävän ainakin 2 viikkoa. Uudet koronaluvut ovat: sairastuneita 7400 ja kuolleita 108. Tulevien päivien sanotaan olevan kriittisiä tilanteen etenemisen kannalta, mutta harmittavan moni tuntuu edelleen liikkuvan kuten ennenkin lukuisista varoitteluista huolimatta. Eristäytyminen muista ihmisistä on osalle turkkilaisista tuskaita, ja toisille myös mahdotonta. Monissa kodeissa asutaan useamman sukupolven kanssa yhdessä, ja tehtaissa ja terveydenhuollon parissa työskentelevät joutuvat liikkumaan edelleen ulkona.



Haastavinta tilanteessa on epävarmuus tulevasta, mutta oman kodin seinät ovat onneksi pysyneet paikoillaan. Emme ole introvertteja, mutta tunnumme viihtyvän hyvin yhdessä. Jokainen osaa myös antaa tilaa ja tukea toiselle tarpeessa. Tilanne on laittanut myös katsomaan työtä uudesta vinkkelistä, sillä opetustuntien siirtäminen verkkoon on toisaalta haastavaa, mutta avaa samalla uusia mahdollisuuksia.

Miten ikävöinkään jo vanhaa arkea! Ikävöin mikrokohtaamisia, huoletonta jutustelua minimarketin omistajan kanssa, ja tiet täyttävien koululaisten kikatusta arkisin. Ikävöin jopa tytön luokkakaverin ärsyttävän äidin omakehua. Ikävöin suunnittelua, ja viikonlopun tunnelmaa. Sitä, kun perjantaina on vähän väsynyt viikosta, ja tuntee ansainneensa lasin viiniä. Ikävöin teelasin kilinää kulmakunnan kuppiloissa, ja ystävien halaamista tavatessa. Onneksi on virtuaalipuhelut, ja halit. Onneksi on kevät. Onneksi ei tarvitse potea koronaeristystä yksin. Voimia kaikille lukijoille, kyllä tästä noustaan.

















Kommentit

  1. Tämä on varmasti monelle erilaista/erikoista aikaa. Me emme ole vielä huomanneet sitä koska meidän normaalielämään on aina kuulunut olla vapaana pitkiä aikoja. Saa nähdä kun menee muutama viikko eteenpäin mitkä ovat ajatukset tuolloin.
    Olemme pistäneet itsellemme karanteenin jotta pääsisimme ensi viikolla käymään appivanhempieni luona. Olemme vain käyneet kaupassa ja muutaman ulkoilma kierroksen. Tuntuu että miehen kaverit katsovat meitä aivan vinoon kun olemme jo peruuttaneet kaksi tapaamista isommalla porukalla. Tuntuu että Ruotsi on jollain aivan omalla linjauksella mukana tässä eristäytymisessä. Viime viikolla ei näkynyt mitään merkkejä että ihmiset ajattelisivat Covidia vaan samalta näytti meidän ostarissa kuin muulloinkin. No katsotaan mikä/mitkä ovat seurakset. Me vietetään omat karanteenit ja niinkuin kirjoitit niin viikonloppuna parempaa ruokaa ja viiniä ja tvstä sarjoja ja leffoja jotka ovat sinne jääneet odottamaan katsomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin en edes uskalla ajatella tilannetta parin viikon päähän, olisikohan tämä nyt oppitunti siitä kuuluisasta hetkessä elämisestä? Ruotsissa taitaa todella olla edelleen ihan oma linjansa, vaikka tapaukset siellä nousevat aika nopeasti nyt :O Meille on tullut koko ajan lisää rajoituksia, esim lasten kauppaan menoa on nyt rajoitettu. Yritetään nauttia toisten seurasta ja yhteisestä ajasta, vaikka taustalla tuo korona-mörkö onkin. Tsemppiä teille!

      Poista
  2. Jäin ihailemaan kaunista kuvaasi tyhjästä kadunpätkästä, jonka toisessa päässä paistaa aurinko. Jokseenkin toivoa-antava otos. Voimia teidän arkeenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teille myös voimia! Ihana kevät tuo onneksi toivoa koronan keskelle. Välillä olisi kiva suunnitella ja ajatella jotain ihan muuta kuin koronaa, mutta kaikkia tekemisiä se tavallaan hallitsee.

      Poista
  3. Epävarmuus onkin kaikista pahinta tässä koronatilanteessa. Minäkin katson joka päivä korona-tilanteen, sillä siitä riipppuu myös rajoitusten tiukentaminen, ja todennäköisesti nyt tiukennetaan maksimiin, mikä on todella kurjaa, mutta onneksi on koira, joka on pakko viedä ulos. Teillä on aika monta menehtynyttä; täällä enemmän sairastuneita, mutta suurin osa kevyesti, mutta kuolleita 13 kun viimeksi katon, ja lähinnä siksi että korona tarttui vanhainkodin iäkkäisiin asukkaisiin. Tänään kävin supermarketissa täydentämässä kuivavarastoja, sillä todennäköisesti nyt en todellakana pääse sinne pitkään aikaan. Minäkin niin ikävöin arkea; vielä jotenkuten tätä kotona oleskelua kestää mutta entä jos tämä jatkuu pitkään....Tsemppejä teille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aika paljon tapauksia, ja ne lisääntyvät nopeasti. Talous ja maa on kuitenkin jotenkin pidettävä pystyssä. Turkkikin on niin valtavan laaja maa, että liikkumisen valvomiseen ja turvallisuuteen liittyy monia tekijöitä. Toivotaan, ettei tilanne jatku ihan loputtomiin, kai se on jossain vaiheessa vain pakko laittaa yhteiskunnat pyörimään vai jatketaanko rajoituksia loputtomiin :O?

      Poista
  4. Uudenlainen arkenne kuulostaa minusta itse asiassa varsin kivalta ja kotoisalta. Niin sitä vain jotenkin tottuu tällaiseen tilanteeseenkin, vaikka oikeasti ei tietysti totu kuitenkaan. Tilanne on pahentunut siellä kyllä pelottavan nopeasti. :-(

    Mun täytyy sanoa, että meidän avioliitto ukkelin kanssa on noussut uuteen kukoistukseen vuodenvaihteen tapahtumien (ukkelin aivoverenvuoto) ja nyt tämän takia. Ollaan oltu viime vuosina tosi paljon erillään, ja se luo pakosti varmaan jonkinlaista henkistä etäisyyttäkin. On ollut ihana huomata, miten mukavaa meillä voi olla yhdessä näin monen yhteisen vuoden jälkeenkin.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kriisitilanteessa mitataan monia asioita, myöskin oman perheen dynamiikkaa. Huomaan, että meillä ainakin me aikuiset pyrimme nyt luovimaan normaaliakin paremmin, yhtään turhia kiukkuja toistemme niskaan kaatamatta. Pienet huomionosoitukset nousevat aika tärkeiksi, kun tässä viikkoja keskenään pyöritään mutta se luo kyllä toivoa tilanteeseen. Yhdessä tämäkin päihitetään. Teillä on ollut nyt paljon asioita viime aikoina, kuten tuo ukkelin terveys. Voimia ja kaikkea hyvää koronamörön keskelle!

      Poista
  5. Olen niin "pihalla" kaikesta 16 päivää kuumeessa on tehnyt tehtävänsä. Synkkiä uutisia ympäri maailmaa. Milloin arki palaa, sitä ei tiedä kukaan. Rajoitukset laajenevat. Ihmiset ovat kekseliäitä, kaikenlaisia kivoja pikkujuttuja kehitetty piristämään mieltä! Tästä selvitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti olet jo paremmmassa kunnossa. Kyllä tästä selvitään vaikka välillä tuntuu, ettei tämä lopu koskaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit