Millainen Suomi on?

Niin kauan kun facebookissa on ollut ryhmiä, on osassa niistä väännetty Suomesta. Millainen Suomi on ulkosuomalaisten, paluumuuttajien ja siellä asuvien mielestä? Yksi paluumuuttaja kertoo, että saa aina juttuseuraa bussipysäkillä, ja toinen pakkaa jo laukkujaan. Suomalaiset ovat tylyjä ja ilmeettömiä. Jonkun mielestä sosiaalisia ja haastelevia. Ennen sosiaalista mediaa aiheesta on taisteltu muilla tantereilla, eikä minkäänlaista päätöstä ole löytynyt. Hiljainen ja tasainen Suomi on toisen ankea ja toisen turvallinen kehto. Millainen on sinun Suomi?


Torstai-aamuna otan kohteeksi vesilaitoksen. Sinne ei kannata lähteä autolla, sillä Karşıyakan ytimen pienillä kujilla on tunnetusti olemattomasti parkkitilaa, ja pienien kujien labyrintissa on vaikea muistaa yksisuuntaisten, ja kävelylle varattujen pätkien paikkoja. Kipitän ohi leipomoiden, kahviloiden ja pienten puotien. Maaliskuun 5. ja mereltä leijuu kevään tuoksu. Pienten pöytien ääreen on kokoonnuttu aamun ensimmäiselle teekupilliselle, sanomalehtien otsikot saavat äänet nousemaan ja nälkä kurnii jokaisen leipomon kohdalla. Miltä Suomessa tuoksuu? Puhtaalta? Metsältä? Tuskin kuitenkaan turkkilaiselta painomusteelta ja Egean mereltä.


Me Suomeen palaavat tulemme erilaisista maista, kulttuureista ja lähtökohdista. Toiselle suomalainen koulumaailma on taivas, ja suomalainen työelämä helpotus. Järjestelmä kantaa eteenpäin, ja kaikki tuntuu hoituvan nappia painamalla netissä. On niitäkin, joita järjestelmä ahdistaa, eivätkä ovet tunnu avautuvan minnekään. Suhtautuminen ulkomailla vietettyihin vuosiin ei ole aina suopeaa. Keskustelupalstoilla aiheen ympärillä vellova keskustelu toistaa samoja uriaan vuodesta toiseen. Mitäs lähtivät? Paluumuuton ajatuksia kohtaan mielipiteet jakautuvat kahteen laariin. On ne, joiden mielestä Suomesta on tullut niin kauhea paikka, ettei sinne kannata palata ja sitten ne toiset. Ne, jotka kertovat miten ihanaa on ollut paluumuuton jälkeen tuoksutella metsien märkää sammalta, ja ottaa ilo irti koulutusmahdollisuuksista. Ihmetellä hanasta valuvaa juomavettä, ja puhua omaa sydämen kieltä.

Vesilaitoksella edessä on vellova lauma kansalaisia. Järjestelmässä on ollut edellisinä päivinä ongelmia, ja sen huomaa. Juoksemme tiskiltä toiselle, ja kulutamme aikaa notkuen viraston edustalla. Vielä 38 jonottajaa ennen omaa numeroa, ja epätoivoa saanko asian hoidettua ennen puolenpäivän lounastuntia. Kello 12.25 valotaulut pimenevät, ja siirryn muiden jonoon jääneiden jatkona etsimään pieniltä kujilta sopivaa lounaspaikkaa. Onneksi töissä on joustoa, ja tottumus on tehnyt samaa hermoille. Toisinaan puolet päivästä voi kuluttaa istuen vesilaitoksen edustan kukkaruukun reunalla miettien tulevia ja menneitä.

Päätös Suomeen muutosta on yllättänyt meidät ja muutaman muunkin. Suunnitelmista on päätetty pysyä vielä tietyissä piireissä vaitonaisina, jotta normaali arki töissä ja koulussa voi jatkua. On kummallista olla mukana arjessa ja tulevan suunnitelmissa, joiden osia emme kohta olekaan. Keskustelut tulevan vuoden oppilaiden kurssiasioista, tytön kavereiden yläkoulun valinnoista ja ensi vuoden lomista soljuvat ohi. Yritän saada otetta tulevasta Suomen työpaikka- ja asuntoilmoistusten kautta. Suomi on täynnä työtehtäviä, joiden nimet eivät avaudu ja asuinalueita, jotka vaikuttavat kaikki toistensa kaltaisilta. Olen toistellut lukuisia kertoja itselleni ja muille, että jostain on aloitettava. Asia kerrallaan ja jalka jonkun oven väliin. Öisin yritän palautella mieleen, millaiselta näyttää maitopurkin kylki Suomessa. Miten tilataan kahvilassa, yksi kahvi, kiitos vai otan kahvin?


Kello 13.30 vesilaitoksen virkailijat palaavat lounastunniltaan, ja hetken kuluttua pääsen asioimaan lappuineni tiskille. Tarvitaan kopio henkilökortista, jota lähden toimittamaan viereiseen kopiointipisteeseen. Ihmismuurin läpi survon takaisin virkailijan luokse, ja saan asian hoidettua. Kanssani jonotellut puolituttu toivottaa lähtiessäni tuttuun tapaan geçmiş olsun - paranemisia. Niin sanotaan sairaille, syvissä vesissä kahlaaville, raskaan työn raatajille ja virastossa puoli päivää tuhranneille. Mitähän Suomessa sanotaan vai sanotaanko mitään?


Kommentit

  1. Niin, Suomikin muuttuu! Sen huomaa täällä asuvakin, että asiat ovat eri tavalla kun 5 vuotta sitten. Kaikki muutokset eivät ole olleet hyvästä! Minusta Suomi on varsin helppo maa. Täällä hommat sujuu ja asiat ovat ennakoitavissa. Luonto on varmaan parasta ja sitä on oikeasti alettu arvostamaan. Jotkut perinteet porskuttavat vuodesta toiseen ja se on tässä teknologiajunassa hyväkin asia. Pankkiasiat hoidetaan mobiilisti ja paljon muukin nykyisin. Ilman kännykkää ei voi olla, ei edes lapset! Totuttelen maksamaan mobilepayllä ostokseni. Parkkipaikka, junaliput, teatteriliput mobiililla tietty! Lapsen lukujärjestys, poissaolot ilmoitetaan netissä. Ope laittaa viestit Wilmalla, jotka luetaan siis kännykällä jo töissä kännykällä ja vastataan. Ruokaostokset voi tilata suoraan kotiin, mä en tosin niin tee, mutta työkaveri kyllä! Onneksi Suomen kesä on entisensä, epävakainen sään puolesta, mutta niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelen, että Suomi on helppo maa. Asiat toimivat. Eniten odotan Suomesta metsässä olemista, tärkeiden ihmisten tapaamista ja sitä, että asioiden hoitaminen on suoraviivaista eikä tarvitse aina ihmetellä seuraavaa uutispommia. Toisaalta tietyt asiat on Turkissa helppoja, monet asiat hoituvat itseasiassa netissä. Meillä on oma valtion tili palvelu, jonka kautta voi hoitaa melkein kaikki juoksevat asiat mutta sitten kun ei voi, niin saattaaa käydä kuten nyt vesilaitoksella.

      Poista
  2. On niin erilaista muuttaa Suomeen maista kuten Turkki, tai Israel minun tapauksessani. Mutta Suomessa tosiaankin arki hoituu paljon helpommin, ja kaikki tehty sen eteen että olisi aika helppoa hoitaa asioita. Täälläkin nykyään pystyy netissä hoitamaan monet asiat, mutta kun muutin täältä takaisin Suomeen pojan ollessa pieni, tuntui muutos niin suurelta, ja alussa oli vähän zombiemainen olo, jonkin aikaa, ennenkuin asunto-ja työasiat järjestyivät.En osaa sanoa muista Suomen osista,mutta ainakin Helsinki on tänään niin paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuin se Helsinki jonka jätin taakseni. Paljon tsemppejä teille muuttoon, ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Luulisin, että kun on ollut turkkilaisessa työmaailmassa, ja monessa muussa mukana, osaa arvostaa suomalaisia työntekijöiden oikeuksia ja sääntöjä. Tytön kouluun sopeutuminen jännittää, mutta luulen kaiken lopulta sujuvan ihan hyvin. Eniten ehkä jännittää sopeutuminen siihen tavalliseen arkeen, onko se kovin monotonista ja toistavatko viikot toisiaan?

      Poista
  3. Tosiaan tuo kaiken tekeminen netissä yllätti. Mietin, miksi lähtisin jonottamaan jotain Vesilaitokselle Suomessa. En edes tiedä, missä sellainen on, onko olemassa asiakaspalvelua tiskin yli enää? Pinnistelen muistellessani, mitä EI voisi tehdä netissä. Pankissa kävimme avaamassa tilin miehelle. Katsastuskonttorissa vaihtamassa ajokortit suomalaisiksi. Terveyskeskuksessa antamassa verinäytteen - ajanvaraus netissä, piikitys vielä livenä : ) Kelassa kerran anomassa tukia. Migrissä ilmoittautumassa. Siinä se taitaa olla. Kaikki muu onnistuu netissä!
    Suomi on kuten mikä tahansa maa, hyvää ja kurjaa. Kurjan puolella ehdottomasti viimeaikainen sää, hyvää luonto ja turvallisuus. Riippuu varmaan paljon siitä, mikä on tärkeää elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa yleensä monet asiat toimii hyvin netin kautta MUTTA sitten kun ei niin voi ollakin koko päivän jonottelutuokio edessä kuten minulla oli. Niinpä. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, meitä vetää nyt sinne suku, tytön koulutus ja omat työllistymismahdollisuudet. Katsotaan miten asiat sitten lopulta sujuvat, tiedän jo etukäteen että on asioita, joita tulen kaipaamaan sillä viihdyn erittäin hyvin täällä ja muutto Suomeen tuli meille aika nopeasti suunnitelmiin.

      Poista
  4. Kyllähän suomalaiset ovat selkeästi erilaisia kuin muiden maiden kansalaiset. En yhtään ihmtelle, että tuolla (tai siellä :-D) etelän maissa tunnistetaan suomalainen jo kaukaa, sillä kyllä suomalaisen vaan tunnistaa, jo ihan pukeutumisesta.

    Suomessa on paljon hyvää ja jonkin verran huonoa, mutta minua itseäni häiritsevin piirre suomalaisuudessa on sellainen kyräily, toisen latistaminen ja se kuuluisa kateus. En tosin tiedä, onko kyse aina kateudesta, vai onko kyse joistakin muista tunteista, joille kateus toimii vain näppäränä yläkäsitteenä. Itseäni ilahduttavin piirre Suomessa taas on ehkä turvallisuus, ja varsinkin Etelä-Amerikan jälkeen tuntuu ihan ihmeelliseltä, miten luottavaisena täällä voi kulkea iltamyöhälläkin. Tämä siitäkin huolimatta, että ainoa paikka maailmassa, jossa minut on ryöstetty, on Helsinki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tässä pyöritellyt paljon mielessä, mitä odotan ja mitä en muutossa. Tietysti mielessä on käynyt tullaanko miestä ja lapsia kohtaan olemaan rasistisia, toivottavasti ei. Sellaista tiettyä monitonisuutta hieman pelkään mutta voin olla väärässä, ja jokainen voi varmasti itsekin vaikutta arkeensa. Toisaalta kaipaan sellaista tasaista, helppoa arkea, jossa ei ole koko ajan monia liikkuvia muuttuvia tekijöitä. Saatan kyllä jo etukäteen myös kaivata sitä, että kaikki ei olekaan niin yksinkertaista ja jokainen viikko alkaa puhtaalta pöydältä.

      Turkkilaiset ovat myös kateellisia ja osalla on jatkuva näyttämisen tarve, tämä juontaa juurensa minusta jatkuvasta taistelusta paikasta auringossa ja elintasoeroista. Turkkilaisten kateus on kuitenkin toisenlaista kuin suomalainen, se ei suoraan lyttää toista vaan pyrkii vaan loistamaan enemmin kuin se toinen. Kumpi lienee rasittavampaa, en osaa sanoa :D Mutta se sellainen alaviritteisyyteen painava ei tuostakaan mitään tule on kyllä todella kammottavaa.

      Poista
  5. Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Hampaat irvessä olen kestänyt marraskuun ja tolkuttoman verojen maksun. Iloinnut suuresti kesän valosta ja toimivasta kirjastosta, koulusta, sairaanhoidosta jne. Lakannut lukemasta yleisönosastoja, jotten erehdy luulemaan, että jokainen suomalainen on täysi idiootti. Nauttinut siitä, että pohjimmiltaan suurin osa ihmisistä on tosi kivoja. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Ja jos ei kaiuin kanssa tule toimeen, voi vaihtaa metsää. Kyllä täällä plussan puolella ollaan, ehdottomasti. Kaukokaipuu on kuitenkin tullut jäädäkseen ja ikuisen matkakuumeen kanssa on vaan elettävä. Asettumisen avain on koti, työ ja perhe. Toivottavasti koti ja työ löytyy pian. Onneksi perhe sinulla on aina matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmasto on asia, jonka en edelleenkään usko ainakaan minua latistavan, sillä en ole kovin siihen liitoksissa. Minulle on aina ollut aika sama onko talvi ollut hyvä vai huono, sataako vettä vai ei mutta nyt täytyy sanoa, että 20 v jälkeen voin toki kokea marraskuun todella raskaaastikin, se jää nähtäväksi. Näin kahten yrittäjänä verojen kanssa on taisteltu myös täällä, ja Turkin ikävin puoli niissä on se, ettei veroille tunnu saavan oikeastaan mitään vastinetta nykyisin taloustilanteen huonontuessa.

      Juuri eilen luin keskustelupalstaa ja mietin, että missä on se kuuluisa suomalainen koulutus ja maalaisjärki, ei ainakaan niillä palstoilla :D Perhe on onneksi aina mukana, toivotaan että myös nuo 2 muuta asiaa löytyvät. Sitten onkin jo paketti kasassa. Ja ainahan täällä odottaa se toinen koti.

      Poista
  6. Olipas kuin pommin olisit pudottanut tuo Suomeen muutto ! Ihmettelin mitä ja milloin olen tällaisen asian jättänyt huomioimatta ja niinhän oli katsottava vanhempi kirjoitus jonka olin missannut.
    Silti ymmärrän teidän päätöstä ja kukapa sitä tietää missä te olette 10vuoden päästä.
    Minusta te olette äärettömän rohkeita myös koska uskallatte yrittää jotain mitä ei moni uskalla vaan jää vai miettimään muutosta.
    Olisi kiva tietää millaisia ajatuksia sinun miehelläsi aikuisena on tästä muutosta ja mikä häntä jännittää ja miten tyttäresi osaa ajatella muuttoa vai onko se hänelle liian iso asia vielä ymmärretäväksi ?
    Toivotan teille onnea Suomeen lähdössä ja kiva lukea teidän uusista kuvioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikki ovat aika innoissaan muutosta, toisaalta myös peloissaan. Nyt korona on muuttanut tilannetta, ja ajankohta jolloin muutto tapahtuu on epäselvä. Mies ajattelee, että nyt on viimeinen hetki kokeilla Suomessa asumista tai myöhemmin olemme jo auttamattomasti liian vanhoja uudelleen koulutukseen ja tytöllekin isompana muutto aina vaikeampaa.

      Poista
  7. Mielenkiinnolla jään seuraamaan teidän paluumuuton etenemistä. :-) Täällä sama suunnitelmissa, mutta niin moni asia pohdituttaa ettei olla päästy vielä ajatusta pidemmälle koko hommassa... Varsinkin työllistyminen Suomessa mietityttää, niin oma kuin ulkomaalaisen puolisonikin. Minkä arvoinen on suomalaisten työnantajien silmissä näin vajaan kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen (olen toki ollut täällä melkolailla koko ajan työelämässä, mutta silti)? Entä puolisoni, joka on täällä kotimaassaan yksityisyrittäjä? Hienointa olisi jos hän saisi jatkaa yrittäjyyttään myös Suomessa, mutta miten se sitten käytännössä onnistuisi...

    Tsemppiä joka tapauksessa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, koronan takia mietityttää vielä enemmin mutta olemme ajatelleet molemmat jonkunlaisen koulutuksen Suomessa olevan pakollista. Työpaikkaa mietimme eniten ehkä työllistymisen kantilta, ei niinkään juuri sen alan joka itseä eniten puhuttelisi. Eniten meitä sinne vetää luonto, koulutus ja läheiset. Korona ei tee ainakaan mitään hyvää Turkin taloudelle, joten uskoisin että Suomessa tulevaisuus on tulevasta lamasta huolimatta valoisampi.

      Poista
  8. Etsitkö velan vakauttamista, vakuudettomia lainoja, yrityslainoja, asuntolainoja, autolainoja, opintolainoja, henkilökohtaisia lainoja, riskipääomaa jne! Olen yksityinen lainanantaja, annan lainoja yrityksille ja yksityishenkilöille alhaisella ja kohtuullisella 2 prosentin korolla. Sähköposti osoitteeseen: christywalton355@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit