Etsitään ystävää

Moni Turkkiin muuttanut ulkomaalainen on ollut ihmeissään kuinka vaikea paikallisia ystäviä on saada. Turkkilaiset ovat kovin sosiaalisia, puheliaita ja ottavat helposti kontaktia tuntemattomiin, sen sijaan ystävyyssuhteiden luominen on täällä vaikeaa, tiedän sen omasta ja monien muiden kokemuksesta. Matka siitä, että vaihdetaan saman henkilön kanssa päivittäin kuulumisia siihen, että sovitaan tapaaminen ja tutustutaan paremmin, on Turkissa pitkä.

Turkkilaiset ovat hyvin epäileväistä kansaa, vieraisiin ja ulkomaalaisiin suhtaudutaan korrektin ystävällisesti, tarjotaan apua ja höpistään ympäripyöreitä, uuden tulijan tulee kuitenkin voittaa paikallisten luottamus ja kutsu kotiin on jo yleensä suuri askel. Oma koti on paikallisille toki paikka, joka on avoin vieraille mutta ketä tahansa sinne ei kutsuta, tästä syystä kerrostalon uusia asukkaita tentataan ja kuulostellaan ennenkuin vaikkapa perheen rouva kutsutaan useissa taloissa kokoontuviin kotirouvakerhojen teekutsuille. Turkkilaiset ovat perinteisesti muuttaneet aina oman tyylisille asuinalueille, rikkaat ja köyhät, uskovaiset ja löyhemmän moraalin sallivat omille kulmilleen. Tällöin uusi naapuri on ollut helppo ottaa vastaan kun ajatusmaailmat kohtaavat tärkeimmissä asioissa.

Joskus ystävyys vaatii myös pientä valtataistelua...

Turkkilaiset ovat tottuneet elämään kimurantissa yhteiskunnassa, jossa oveluus on yksi selviytymiskeino, tuntematon henkilö on epäilyttävä lähtökohtaisesti, minkä takia hän on muuttanut tänne, missä aikeissa hän lähestyy minua, haluaako hän hyötyä minusta ja jos niin, kuinka minä voin hyötyä vastavuoroisesti hänestä? Turkkilainen yhteiskunta perustuu vahvoihin sukulaissuhteisiin, joka tuo turvaa huonoina aikoina, palveluksiin, joita tehdään puolin ja toisin naapureiden ja työkavereiden kesken, lainataan autoa, rahaa, annetaan suosituksia sukulaistytön uudesta poikaystävästä tai vielä tuntemattomasta liikekumppanista. Leipää ei välttämättä osteta kulmakunnan parhaasta leipäkaupasta vaan siltä kauppiaalta, joka on tunnettu hyvänä ihmisenä.

Itse olen tutustunut parhaiten turkkilaisiin työpaikan kautta, sellainen ulkomaalainen, joka muuttaa Turkkiin kotiäidiksi on suurempien haasteiden edessä tässä asiassa, täällä ei harrasteta äiti-vauva jumppia tai muskareita, samaan aikaan synnärillä olevat eivät juuri ole toisistaan kiinnostuneita, ihan pienten lasten kanssa monet eivät juuri edes liiku ulkona. Turkkilaiset ovat paljon tekemisissä sukulaisten ja naapureiden kanssa, sitä kautta on hyvä ulkomaalaisenkin lähteä omaa piiriään luomaan. Lyhyellä Turkin tuntemuksella voisi kuvitella että tämän sosiaalisen kansan kanssa olisi helppo luoda ystävyyssuhteita, paikalliset ovat äärettömän vieraanvaraisia ja uteliaita mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, todelliseen ystävyyteen tarvitaan jo muutakin. Jos ystävystyt turkkilaiseen rouvaan vaikkapa leikkipuistossa, haluaa hänen miehensä todennäköisesti tietää sinusta ja perheestäsi ainakin työpaikat, asuinalueen, kotipaikat ja hieman tautatietoja kartoittaakseen millaisia henkilöitä on hakeutumassa tämän perheen tuttavapiiriin.

Olen kyllä nähnyt ja kuullut kuinka lomamatkalla perheitä on viety taksikuskin kotiin, nahkakauppiaan liikkeessä on kestitty ja viety ympäri kaupungin nähtävyyksiä, en nyt halua kenenkään kauniita lomamuistoja pilata mutta aika usein näiden takana on puhdas bisnes, saadaan sana kulkemaan luotettavasta palvelusta muiden turistien keskuuteen, joissakin tapauksissa ulkomaalaiset vieraat kotitalossa saattavat myös olla näyttämistä muille lähitienoon asukkaille. Katsokaapa, meillä on kaukaisia tuttavia ihan Suomesta asti kylässä. Turkkilaiset ovat kauppiaskansaa eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa jos pääsee paikallisen kotiin vierailulle, todennäköisesti molemmat osapuolet hyötyvät, toinen pääsee kurkistamaan paikalliseen arkeen ja toinen taas laittaa maineensa kiirimään.

Suomalainen ajatusmaailma on että ystäviä voidaan olla yli rajojen, turkkilaiset taas ystävystyvät usein saman yhteiskuntaluokan sisällä, se mikä on meille rasistista luokkajakoa, on turkkilaiselle normaalia arkea. Suomesta käsin on helpompaa kauhistella kuinka vähemmistöjä karsastetaan tai  raha ratkaisee, turkkilaisen vinkkelistä on usein turvallisempaa pysytellä kaltaistensa joukossa, ei suuria mielipide eroja liittyen uskontoon tai politiikkaan, ei liiallisia varallisuuvaihteluita tai paikkakuntien välisiä eroja. Ulkomaalaisena on helpompi solmia suhteita yli rajojen mutta toisaalta ulkomaalaista kohtaan on myös paljon ennakkoluuloja. Turkkilainen ystävyys on usein konkreettisia tekoja eikä pelkkiä sanoja, sairaalle ystävälle viedään ruokaa ja käydään kaupassa, järjestetään tutuntuttu hyvä lääkäri tälle, otetaan lapset hoitoon, annetaan suositukset asunnonvuokraajalle, toimitaan kuskina niille, joilla ei ole autoa, ollaan heti valmiina kun tinasotilaat tarvittaessa.

Itse olen muuttanut monta kertaa Turkin sisällä, osa ystävyyssuhteista on säilynyt ja aina muuton jälkeen on aloitettu monessa mielessä nollasta. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen Izmirissä, voin olla tyytyväinen itseeni, olen nähnyt vaivaa ja huomasin tällä viikolla olevani kiireinen, on tavattu suomirouvien kanssa, tyttö on saanut uuden suomea puhuvan kaverin ja minä samalla uuden ystävän, aikaa olisi löydettävä tapaamiseen ystävän kanssa, johon tutustuin ihan alussa tänne muutettuani leikkipuistossa ja ihan uuden tuttavuudenkin kanssa. Turkki on opettanut kuinka äärimmäisen tärkeitä ja monipuolisia työ- ja ystävyyssuhteet ovat, niitä tarvitaan ja niitä on oltava, niiden käyttö hyväksi oikeissa tilanteissa on hyväksyttävää, niin tullaan osaksi monimutkaista hyödyn- ja avunannonverkostoa, niiden avulla luodaan uusia ystävyyssuhteita, saadaan töitä, päästään erilaisiin tilaisuuksiin, saadaan vinkkejä luotettavista palveluista ja henkilöistä. Turkissa oppii ajattelemaan hyvinkin laskelmoivasti, kukas entinen tuttu tältä paikkakunnalta oli kotoisin, hän voi varmasti auttaa työpaikkojen suhteen ja suositella asuinalueita, Turkissa ei ole millään lailla noloa soittaa ja pyytää entistä pomoa etsimään työpaikkaa, suosittelemaan tutuille työnantajille, se on enemminkin odotettavaa. Turkissa on hyvä muistaa entistä pomoa juhlapäivänä, muistaa ystäviä merkkipäivinä, tarjota apua sairasvuoteessa makaavalla naapurille, osoittaa olevansa luodun suhteen arvoinen.

Onko ystävyyssuhteiden luominen sujunut sinulta ulkomailla helposti vai oletko nähnyt asian eteen paljon vaivaa?