2,5 vuotta kotiäitinä

Viimeisen puolen vuoden aikana tyttö on kehittynyt monella saralla, motorisesti aina nopeasti kehittynyt tyttö on alkanut kuroa kiinni puhetta, molemmilla kielillä, nykyisin suu käy taukoamatta kun neiti kyselee ja osoittelee mikä on mikä, hakee ja oppii uusia sanoja. Samalla haetaan myös rajoja ja katsotaan mihin tottelemattomuus johtaa, kuinka pitkälle vanhempien pinna venyy ja paukkuu? Omimishalu on kova ja kaikki on Benim tai Minun ja kaiken tyttö tekee itse, Ben, Minä!

Keväällä tulee täyteen 3 vuotta kotona oloa, muutto Izmiriin selkeytti ajatuksia ja toi päiviin taas uudenlaista kipinää, harvassa ovat päivät joina olisin halunnut olla jossain muualla, tietokoneen ääressä tai kiireessä kodin ja työpaikan välillä. Kansalaisuusprosessi on nyt kuitenkin liikahtanut eteenpäin ja näillä näkymin ennen kesää aloitan ihan todellisen työnhaun. Viime aikoina on tullut pohdittua minkälaista työtä tehdä, ettei aina olisi kiire kotiin, kiire ruokakauppaan, kiire hakemaan tyttöä hoidosta, kiire nähdä puolisoa ja kiirettä kiireen päälle, osa-aikaista vai jotain omaa, jotain siltä väliltä vai mitä, sillä ihan tavallinen turkkilainen rutiinityöviikko ei houkuttele.

Kotiäitiys on hieno juttu kun se on vapaaehtoista ja siihen on mahdollisuus, nyt olisi kyllä intoa lähteä jo tienaamaankin, sen sijaan monen muun tavoin en haikaile aikuisseurassa touhuamisesta työpaikalla sillä tällä hetkellä minulla on aikuisia tuttavia ja sosiaalista touhua omiksi tarpeiksi. Työelämään paluu kutsuu siis ihan puhtaasti palkan takia. Izmir on kiva paikka olla kotiäitinä, ilmasto on ympäri vuoden sopiva ulkoiluun, ulos lähdetään sen enempää miettimättä ja hurjaa pukeutumisrumbaa läpikäymättä, on kahviloita, on puistoja, on polkuja ja on muita äitejä samoja katuja kuluttamassa.

Moni ajattelee, että täällä on kotiätejä paljon koska elämä on Turkissa edullista, itse olen hieman eri mieltä. Hyvin moni joutuu karsimaan elintasosta ja lasten koulutuksesta juuri sen takia että vain toinen on töissä. On perheitä ja sukuja, joissa naisen työntekoa pidetään häpeänä miehelle, jonka kuuluu elättää koko perhe, on naisia jotka kasvavat lapsesta asti maailmassa, jossa naiset hoitavat kodin ja lapset, korkealle kouluttautuminen ei tule mieleenkään. Jos sitten myöhemmin haluaisi lähteäkin töihin, kaatuu se matalapalkkaisilla aloilla päivähoitomaksuihin ja muihin käytännön ongelmiin, kuka hoitaa sairaita lapsia, kuka hakee lapset tarhasta kun työpäivä venyy? Toisaalta Turkissa voi olla kotiäitinä ilman paineita, kukaan ei patistele töihin tai ihmettele kotona viihtymistä. Turkissa töissä käyminen ei ole yhtä kuin tasa-arvoisuus, joskus se voi olla ihan toisinpäin.


Kotiäitinä oleminen ei kuitenkaan ole halpaa Turkissa, lapseen liittyvät tarvikkeet ja tuotteet ovat melko hinnakkaita paikalliseen hintatasoon suhteutettuna, valtio ei tue kotiäitiyttä, kun on lapsi, pitää silloin vielä suuremmalla syyllä olla säästöjä. Kaikki maksaa ja jos haluaa lapselle parempaa sairaanhoitoa, erikoishoitoa yllättävissä tilanteissa, turvallisemman tarhapaikan, laadukkaamman koulun ja ympäristön, joutuu maksamaan ekstraa, mikä ei ihan tavallisen talliaisen yhden palkan varassa ole mahdollista. Lapsen kanssa tulee entistä tietoisemmaksi miten pienet valinnat saattavat ollakin suuria ajatellessa lapsen tulevaisuutta, missä asuinalueella kannattaa asua koulujen vuoksi, millaisia ihmisiä sillä alueella asuu, missä opinahjoissa lapsi luo suhteita, jotka saattavat olla ratkaisevia tulevaisuudessa.

Täyden työviikon ja kotielämän sovittaminen täällä tuntuu todella haasteelliselta, miten sellainen onnistuu? Tästä syystä paikallinen rytmikin on ihan toisenlainen, harva lähtee työpäivän jälkeen zumbaamaan kun päivä on jo pitkällä, ilta venyy, vierailut ajoittuvat helposti myöhäiseen iltaan, illallista ei todellakaan syödä klo 17 ja lapset kukkuvat valveilla vielä sen jälkeen kun telkkarikanavilla pyörii klo 21.30 kehoitus laittaa lapset nukkumaan. En yhtään ihmettele, että kotirouvana oleminen tai sellaiseksi heittäytyminen kiehtoo monia. Minä taidan nyt kuitenkin taistella tätä houkutusta vastaan ja etsiä pian töitä, pysykää siis taajuudella, kevään aikana postauksia työnhausta ja toivottavasti vielä paikan löytämisestä tienaajien joukossa tässä maassa.