2,5 vuotta kotiäitinä

Viimeisen puolen vuoden aikana tyttö on kehittynyt monella saralla, motorisesti aina nopeasti kehittynyt tyttö on alkanut kuroa kiinni puhetta, molemmilla kielillä, nykyisin suu käy taukoamatta kun neiti kyselee ja osoittelee mikä on mikä, hakee ja oppii uusia sanoja. Samalla haetaan myös rajoja ja katsotaan mihin tottelemattomuus johtaa, kuinka pitkälle vanhempien pinna venyy ja paukkuu? Omimishalu on kova ja kaikki on Benim tai Minun ja kaiken tyttö tekee itse, Ben, Minä!


Keväällä tulee täyteen 3 vuotta kotona oloa, muutto Izmiriin selkeytti ajatuksia ja toi päiviin taas uudenlaista kipinää, harvassa ovat päivät joina olisin halunnut olla jossain muualla, tietokoneen ääressä tai kiireessä kodin ja työpaikan välillä. Kansalaisuusprosessi on nyt kuitenkin liikahtanut eteenpäin ja näillä näkymin ennen kesää aloitan ihan todellisen työnhaun. Viime aikoina on tullut pohdittua minkälaista työtä tehdä, ettei aina olisi kiire kotiin, kiire ruokakauppaan, kiire hakemaan tyttöä hoidosta, kiire nähdä puolisoa ja kiirettä kiireen päälle, osa-aikaista vai jotain omaa, jotain siltä väliltä vai mitä, sillä ihan tavallinen turkkilainen rutiinityöviikko ei houkuttele.

Kotiäitiys on hieno juttu kun se on vapaaehtoista ja siihen on mahdollisuus, nyt olisi kyllä intoa lähteä jo tienaamaankin, sen sijaan monen muun tavoin en haikaile aikuisseurassa touhuamisesta työpaikalla sillä tällä hetkellä minulla on aikuisia tuttavia ja sosiaalista touhua omiksi tarpeiksi. Työelämään paluu kutsuu siis ihan puhtaasti palkan takia. Izmir on kiva paikka olla kotiäitinä, ilmasto on ympäri vuoden sopiva ulkoiluun, ulos lähdetään sen enempää miettimättä ja hurjaa pukeutumisrumbaa läpikäymättä, on kahviloita, on puistoja, on polkuja ja on muita äitejä samoja katuja kuluttamassa.

Moni ajattelee, että täällä on kotiätejä paljon koska elämä on Turkissa edullista, itse olen hieman eri mieltä. Hyvin moni joutuu karsimaan elintasosta ja lasten koulutuksesta juuri sen takia että vain toinen on töissä. On perheitä ja sukuja, joissa naisen työntekoa pidetään häpeänä miehelle, jonka kuuluu elättää koko perhe, on naisia jotka kasvavat lapsesta asti maailmassa, jossa naiset hoitavat kodin ja lapset, korkealle kouluttautuminen ei tule mieleenkään. Jos sitten myöhemmin haluaisi lähteäkin töihin, kaatuu se matalapalkkaisilla aloilla päivähoitomaksuihin ja muihin käytännön ongelmiin, kuka hoitaa sairaita lapsia, kuka hakee lapset tarhasta kun työpäivä venyy? Toisaalta Turkissa voi olla kotiäitinä ilman paineita, kukaan ei patistele töihin tai ihmettele kotona viihtymistä. Turkissa töissä käyminen ei ole yhtä kuin tasa-arvoisuus, joskus se voi olla ihan toisinpäin.


Kotiäitinä oleminen ei kuitenkaan ole halpaa Turkissa, lapseen liittyvät tarvikkeet ja tuotteet ovat melko hinnakkaita paikalliseen hintatasoon suhteutettuna, valtio ei tue kotiäitiyttä, kun on lapsi, pitää silloin vielä suuremmalla syyllä olla säästöjä. Kaikki maksaa ja jos haluaa lapselle parempaa sairaanhoitoa, erikoishoitoa yllättävissä tilanteissa, turvallisemman tarhapaikan, laadukkaamman koulun ja ympäristön, joutuu maksamaan ekstraa, mikä ei ihan tavallisen talliaisen yhden palkan varassa ole mahdollista. Lapsen kanssa tulee entistä tietoisemmaksi miten pienet valinnat saattavat ollakin suuria ajatellessa lapsen tulevaisuutta, missä asuinalueella kannattaa asua koulujen vuoksi, millaisia ihmisiä sillä alueella asuu, missä opinahjoissa lapsi luo suhteita, jotka saattavat olla ratkaisevia tulevaisuudessa.

Täyden työviikon ja kotielämän sovittaminen täällä tuntuu todella haasteelliselta, miten sellainen onnistuu? Tästä syystä paikallinen rytmikin on ihan toisenlainen, harva lähtee työpäivän jälkeen zumbaamaan kun päivä on jo pitkällä, ilta venyy, vierailut ajoittuvat helposti myöhäiseen iltaan, illallista ei todellakaan syödä klo 17 ja lapset kukkuvat valveilla vielä sen jälkeen kun telkkarikanavilla pyörii klo 21.30 kehoitus laittaa lapset nukkumaan. En yhtään ihmettele, että kotirouvana oleminen tai sellaiseksi heittäytyminen kiehtoo monia. Minä taidan nyt kuitenkin taistella tätä houkutusta vastaan ja etsiä pian töitä, pysykää siis taajuudella, kevään aikana postauksia työnhausta ja toivottavasti vielä paikan löytämisestä tienaajien joukossa tässä maassa.

Kommentit

  1. Jaan mielenkiinnolla seuraamaan tyonhakua ja myos paikan loytymista, koska sehan loytyy :) Toivon tietenkin, etta myos bloggaamiseen jaa viela tyon ohella aikaa, koska taalla on niin monesti ollut kaikkea tutun kuuloista hyvin sanoiksi puettuna. Ja uuttakin asiaa Turkista tietenkin! Sita ennen tsemppia byrokratiaviidakkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se löytyy lopulta, niin minakin uskon! Ja juuri sellainen työmuoto, joka sallii myös työn ulkopuolisen elaman, bloggaaminen varmasti jatkuu, on tama sen verran vienyt mukanaan ja tuonut uusia ihmisia elamaani. Kiitos Irina, byrokratiaviidakon tunnelin paassa nakyy valoa, siita lisaa myöhemmin!

      Poista
  2. onnea työnhakuun ja nauti tästä hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama kotona oleminen on opettanut juurikin tuon hetkesta nauttimisen, sen etta kiire ei olekaan kivaa, kiitos!

      Poista
  3. Onnea työnhakuun.Onko suunnitelmissa tehdä turismiin liittyviä töitä? Täälläkin nykyään joutuu maksamaan kaikenlaiata lisää jos haluaa lapsensa etenevän hyvin,kutwn vaikka liaätunteja ym.Aiem n ei niin ollut.Mutta kotiäitiys on täällä harvinaisempaa kuin teillä ja puistoissa näkeekin paljon isoäitejä pienten lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, sita taalla tarvitaan. Turismin parissa työ houkuttelisi mutta niista osa karsiutuu pois ihan jo pitkien ja epasaannöllisten työaikojen puolesta pois, pidan kuitenkin sormia ristissa, etta silta alalta jotain löytyisi. Taallakin nakee aika paljon isoaiteja ja myös yllattavan paljon isoisia hoitamassa lapsia, tassa meidan alueella myös hoitajia lasten kanssa puistoissa, tanaan juuri juttelin puistossa isoaidin kanssa, joka kertoi etta he jakavat 4 isovanhemman kanssa viikkohukit ja puistoreissut lapsenlapsen hoitorumbassa, mutta juu kylla kotiaiteja on todella paljon.

      Poista
  4. Mulla itellä koittaa 2 viikon päästä töihin paluu, oon ollu reilu 1,5v kotona. Kyllä on haikeaa kun tietää että tämä oli tässä. Lasten myötä on työajatus on muuttunut aika paljon, ennen teki pitkää päivää ja pyrki ylemmäs ja ylemmäs. Nyt yrittää löytää sen mielenkiintoisen työn missä ei tarvitsisi olla iltaan asti. Tällä hetkellä työajat on hyvät mulla mutta työ on tylsää, ehkä tämä on osasyy miksi töihin paluu ei kiinnosta. Eli täälläkin alkaa hakurumba.

    Tsemppiä työn hakuun! Ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin jää aikaa kirjoittelulle, tää blogi on pelastanut monet iltasyötöt. Hyvää viikonloppua sinne!

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka kommentista, minulle on kaynyt myös niin kotona ollessa etta ajattelen työnteosta vahan toisin kun ennen lasta, olen valmis luopumaan palkanmaarasta, jos on mahdollista olla osa-aikaisena, tosin pitaisi löytaa se kultainen keskitie etta jaa viela paivahoitomaksujen jalkeen sopivasti plussan puolelle. Kiitos tsempeista, niita tarvitaan ja ihanaa kuulla etta tasta on ollut sulle iloa!!! Onnea työnhakuun myös sinulle!

      Poista
  5. Onnea työnhakuun! Itse haluaisin jäädä äitiysloman jälkeen edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin, mutta veikkaan, että taloudellinen tilanne pakottaa takaisin töihin, Onneksi isovanhemmat tulevat hoitamaan, niin ei tarvitse ihan pikkuista pirpanaa vielä päivähoitoon laittaa. Itse sain Englannissa järjesteltyä työt niin, että olimme molemmat osa-aikaisia. Olin itse kotona alkuviikon ja tein öitä loppuviikon kun mies oli taas kotona. Melkein tuntui, että sai olla kotiäitinä kun viikonpäivät sai puuhailla lapsen kanssa ja hoitaa kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mama D! Se on ihanaa etta saat isovanhemmat hoitamaan, en olisi itsekaan halunnut laittaa tyttöa pienena hoitoon, onneksi oli mahdollisuus olla kotona, tosin on tassa tietysti eletty tiukemmin kuin ennen mutta on se ollut sen arvoista. Teilla olikin aika kivat jarjestelyt Englannissa, toivotaan etta saat olla tarpeeksi kauan pienokaisen kanssa kotona!

      Poista
  6. Onnea työnhakuun! Jaan mielenkiinnolla odottamaan postauksia siita. Toivottavasti minakin muutamien vuosien paasta paasisin työhakuun taalla Turkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Heli, katotaan kuinka kay ja paasethan sinakin, postaan siita kansalaisuusprosessista viela tassa lahiaikoina lisaa!

      Poista
  7. Onnea työnhakuun! Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan postauksia aiheesta! Olen joskus itsekin miettinyt, voisinko kenties työskennellä Algeriassa. Itseasiassa suuri syy jatko-opinnoillekin oli se, että saan lisää aikaa miettiä, mitä (ja missä) oikein tahdon tulevaisuudessa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taalla on tajuttoman hankalaa saada työlupaa joten hain kansalaisuutta, mulla on olllut aiemmissa työpaikoissa taalla erikoistyöluvat. Mitenkas siella,onko työlupaongelmia? Mutta kylla tassa itsekin pyörittelen mielessani etta mita sita tekisi ja millaisia töita olisi tarjolla.

      Poista
  8. Tsemppiä työnhakuun täältäkin :)

    VastaaPoista
  9. oletko muuten ajatellut jo tytön koulun puolesta, että turkkilainen koulutus ei sitten taas käy suomessa tai välttämättä muissa maissa?

    Mielestäni on hyvä idea, että hakeudut työelämään. Pystytte enemmän tarjoamaan perheellenne taloudellisesti, vaikka aikaa olisikin muuten vähemmän. Mutta onhan niitä vapaita aina. Tosin työpäivän jälkeen saattaa olla niin väsynyt, että tekisi mieli vaan käpertyä sohvalle.. Ainakin itselleni käynyt näin.. Mutta perheestä on pakko huolehtia ja töissäkin käytävä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm turkkilainen koulutus ei ole vertailukelpoinen suomalaisen kanssa mutta kylla taalla kouluja kaynyt kaksoiskansalainen voi siirtya Suomeen koulutuksen piiriin jos sellainen tilanne tulisi. Tiedan aika monia jotka ovat siirtyneet turkkilaisesta koulujarjestelmasta Suomeen tai muihin maihin yla-asteen alettua, lukioon tai sitten yliopistoon. Tarkoitus olisi löytaa sellainen työ joka mahdollistaisi myös sen riittavan vapaa-ajan, ihan perinteinen turkkilainen työviikko on aika rankka joten katsotaan, silloin joutuu todennaköisesti tinkimaan palkasta mutta kaikkea ei voi saada ja mieluummin valitsen sen yhteisen ajan.

      Poista
  10. Onnea työnhakuun! Toivottavasti mieluinen työpaikka löytyy ja blogiinkin jää vielä aika. Olisi kiva kuulla kuinka erilaisiin hakuprosesseihin törmäät.

    Lyhennetyn työpaivän tekeminen tuntuu olevan melko yleistä lasten ollessa pieniä ainakin UKssa, mutta valitettavasti harvinaisempaa alallani. Osoittainen kotoa työskentely ja joustavahko työaika ovat ne kultaiset keskitiet jolla lisää yhteistä aikaa kasataan toistaseksi. Kyllä tämä muuten melkoista rumbaa olisi pitkän työmatkan, kotielämän, lasten harrastusten ja läksyjen yhteensovittamisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Sasse! Toivotaan nain, musta lyhennetty työvko on hyva idea varsinkin pienten lasten kanssa, jos siihen on vain rahallinen mahdollisuus ja kenelle sopii mikakin malli työn ja kodin yhdistamisen suhteen. Kaikkeni yritan etta löydan työmuodon, joka sallii sen ettei aina ole kiire ja elama pelkkaa vapaiden odottamista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit