Äitilauma ja lapset turkkilaisittain

Tytön tarharyhmäläisten vanhempien kanssa vaihdetaan hyvän päivän kuulumiset ja muutama sana yleisesti kaikkien kanssa, perinteistä turkkilaista sosialisointia ja samalla tiedustelua miten muiden lapsilla menee ja onhan kaikki mitä tulee tietää tarhan asioista ja juoruista tiedossa. Muutaman äidin kanssa käymme tarhan jälkeen joskus porukalla puistossa ja viime viikolla suunnistimme ostarin sisätivoliin. Kiva iltapäivä, tosin illalla lasi viiniä maistui, monestakin syystä. Kun ulkosuomalainen lähtee turkkilaisen äitilauman ja lasten kanssa ulos, on hyvä laittaa turkkilaisvaihde päälle ja mennä virran mukana. Rennosti, aikatauluista välittämättä, hössötys kunniaan ja nauttien toisten huolehtimisesta.

Aikataulujen venyminen ja suunnitelmien vaihtuminen ei aiheuta kiristystä vanteessani mutta kun neljän puolitutun äidin ja 5 lapsen, joista yksi on vasta oppinut kävelemään, yrittää päästä ostarin kuljetuksella halki kaupunginosan, tarhassa jo hieman ryvettyneiden ja pian nälkäisten lasten kanssa, ei suunnitelmien vaihtelu innosta. Hei, mennäänkö kuitenkin piknikille sinne-yhteen-paikkaan-jonne-kukaan-ei-osaa-julkisilla kun on kaunis ilma? Odottakaa tässä hetki (turkkilainen hetki, apua!) kun käyn sanomassa anopille yhden jutun ihan tuossa kulman takana!

Muutaman tiukan EI huomautuksen jälkeen olemme tupaten täydessä bussissa, jossa hiki virtaa. Ihailen viilipyttymäisen rauhallista turkkilaista äitikaveria, joka taiteilee sylissään kaksi lastaan, joista pienempi hermostuu jo alkumatkasta. Lopulta pienempi siirtyy viereisen mummon syliin ja istuu loppumatkan hipi hiljaa, kauhusta tai ihmetyksestä.



Perillä seuraa turkkilaisia tilanteita, kuten eksymistä toisista alle 10 minuutissa vessakäyntien aikana. Hei, pitäisikö nyt odottaa vessassa olijoita, pulpatipälpäti pulinaa ja sitten soitellaan, hei me ollaan täällä toisessa päässä ostaria jo, meillä on sun laukku ja lapsi! Seuraavaksi sisätivoliin, jossa on ääntä ja vilkkuvia valoja, aivan mahtavaa, siis lapsista. Suostun tunkemaan itseni törmäilyautoradalle, en mene enää ikinä. Tyttö kuuluu niihin lapsiin, jotka haluavat joka vempeleeseen viidesti ja joka kerralla on edellistä kivempaa kun mennään ylös ja alas. Jokaisen vempeleen jälkeen esiin kostarit, niitä tarjoillaan kaikille, niin teen minäkin, kunnon tuplapaketista riittää. Ettei vaan tule mikrobeja.

Turkkilaisessa naisporukassa vahditaan laumaa, yksi pyyhkii kaikkien lasten nenät vuorollaan ja toinen kengittää kaikki viisi tottunein ottein, yksi vahtii ettei kukaan unohda laukkuja, lapsia tai muuta tärkeää ruokapaikkaan. Jos yhdelle haetaan ilmapallo, tuodaan niitä kaikille viidelle. Rahasta ei napista, kortti tai lompakko on heti tiskissä.


Kello on kaksi, nyt on ruoka-aika. Turkkilaisen äidin mielestä lapsilla on niin kivaa, menkööt vielä seuraavaan laitteeseen, herşey çoçuklar için! (kaikki lasten vuoksi) Onneksi joukossa on toinen tiukkis, joka sanoo että nyt ruokaa ja kaikille tai räjähdän. Ostarissa liikutaan tietysti hissillä vaikka rullaportaita pääsisi huomattavasti nopeammin, tästä on turkkilaisessa naisseurassa turha napista. Ajellaan ylös alas koska kyllä lasten pitää saada toteuttaa itseään ja painella hissin nappuloita. Yksi turkkilaisista nälkäisistä äideistä näyttää tomaatilta, tilatkaa heti nyt, minä maksan kaiken sanoo tomaatti. Sitten valitaan leluja ja vaihdellaan niitä. Kaikille lapsille tilataan ayrania, koska kaikki lapset juovat ayrania, paitsi tyttö. Onneksi laukussa on pillimaito.


Ensin ravitaan lapset, sitten syödään itse. Se on ehkä järkevintä vaikka olen varma että yksi äideistä tuupertuu pian ellei saa ruokaa. Ruokailuhetken päätteeksi alkaa aluspaita show, voi kamalaa olette ihan hikisiä, paidat lentelevät ja uusia ilmestyy. Arvatkaa kuka ei kuulu nyt joukkoon? Tytöllä on kyllä aluspaita mutta se vaihdetaan vain aamuisin. Turkkilaiset äidit ovat kummissaan, kuule lainaanko aluspaitaa tai sukkia? Ei tarvitse, kiitos vaan. Pitäisikö kertoa ettei minulle ole aluspaitaa ollenkaan? IIK

Möyrimispaikan jälkeen takaisin hullunhauskaan sisätivoliin, jonka leluosastolla jokainen haluaa prinsessalelun, mylittleponyn tai muun örkin. Seuraa huutoa, itkua ja hivuttautumista kohti kotia. Kierros vielä laitteissa ja sen jälkeen siirtymistä paikallisittain kohti ulko-ovia, pussaillaan, juostaan lasten perässä, avaudutaan aiheesta joka kestää niin kauan että lapset löytyvät taas sisätivolista. Pussaillaan, halataan kaikki läpi, puristellaan lapsia poskista ja small-talkataan. Saatetaan jokainen omalle bussille, pussataan vielä kerran  ja kotiin. Mennään äiti taas huomenna uudestaan, meillä oli niin mukavaa!