Leila Kiiskinen: Terkkuja Leilalta Italiasta

Olen seurannut Leilan blogia ihan alusta asti. Pakinan omaiset kirjoitukset Isä Matteon Spoletosta, Umbrian maakunnasta saavat väkisinkin hymyn huulille. Leila tulee melkein ruudun läpi, jokainen tarina on aito, konstailematon ja positiivinen. Jos mieli on maassa, avaa Leilan blogi, tarina arkisesta Italiasta ja Leilan kommelluksista piristää taatusti.

' Yhtenä aamuna poikani Thomas tokaisi: Äiti, sulla on pusero väärinpäin päällä. Sergio: Pusero on ihan oikeinpäin, Leila on väärinpäin sen sisällä.'

Viime vuonna Leilan jutut laitettiin Mediapinnan toimesta kirjan kansiin. Kirja on ns. blogikirja, johon on koottu Leilan juttuja italialaisesta perheestään, ystävistään, hauskoista arjen tapahtumista, lomamatkoista ja ulkosuomalaisen kommelluksista. Jokainen Leilan fani tietää kirjoittajan kotikaupungin (Tampere), ruokaherkun (mustamakkara ja sinappia suoraan suuhun purtilosta) sekä miehen lempinimen (Sörtsö). Leilasta on tullut tuttu lukijoille, moni odottaa Sörtsön sutkautuksia ja Spoleton tapahtumia taas päivitettäväksi. Nyt niihin voi tutustua myös kirjan kautta.

' Kellun. Kellun. Ja kellun. Kunnes kuulen Sörtsön huudon jostain kaukaa, maailman toiselta puolelta: Leilaaaaaaa! Mieheni on huolissaan kullastaan, joka on kellunut jo puoliväliin Adrianmerta, kohti Kroatiaa. Minulle ihan sama, mistä löydän itseni, kun avaan silmäni. Eikö Kroatiassa kauneusleikkauksetkin ole puoli-ilmaisia?'

Kirjoittajan tyyli poikkeaa muiden ulkosuomalaisen kirjoituksista. Leila on rehellinen ja osaa nauraa itselleen. Kun Leila seisoo käsillään Adrianrannikolla ja hyppii kuin suomalainen lapsi kesälomalle päästyään, hän osaa nauraa itselleen ja suomalaisuudelleen. Vieressä italialaiset seisoskelevat tukat föönissä ja meikki ojennuksessa vilkuillen suomalaista luonnonlasta. Leilan tekstien parhainta antia ainakin ulkosuomalaiselle on kirjoitajan asenne; Leila rakastaa Italiaansa mutta myös suomalaisuuttaan. Sinappia suoraan purtilosta suuhun, fazerin siniset piiloon muilta ja muutama kyynel kun lentokoneen pyörät koskettavat Helsinki-Vantaata. Leilaan on niin helppo samaistua, tälläisiä me ulkosuomalaiset ollaan nyökkäilen usein naama virneessä kirjoittajan tekstien äärellä. Joskus silmäkulma vettyy kun tuntemukset ovat niin tuttuja.

'Kymmenien vuosien aikana olen saanut pitkän listan vessoista, joihin olen jäänyt loukkuun....vaikeinta on selittää esim. lääkärin vastaanotolla miten on mahdollista, että tulet ulko-ovesta sisälle odotushuoneeseen, kun olit mennyt naistenhuoneeseen potilaitten silmien edessä olevasta ovesta.'

Leilalla on taito olla vähän kuin jokainen meistä mutta kuitenkin se Italian Leila. Leila tiputtaa jäätelöt rinnuksille, ihanalla illallisella pöytä käy liian pieneksi ruokia ajatellen ja olohuoneen lasipöytä rikkoontuu Leilan istahtaessa sen päälle. Kaikille tapahtuu hassuja tai noloja juttuja mutta harva osaa pukea ne yhtä hauskoiksi ja yhteisöllisiksi lauseiksi. Harva osaa poimia arjesta tapahtumia, joista kutoa tarinoita. Leila osaa. Toivotaan että Leila jaksaa jatkaa positiivisella asenteella ja tarinoilla Italian Spoletosta ja spoleton asukkaista. Sörtsöstä. Massimo koirasta, Leilan pojista ja Pandasta on tullut kuin seuratun sarjan hahmoista, puolituttuja. Ettekö tiedä mikä on Panda? Lukekaa Leilan kirja niin opitte. Nauretaan yhdessä, Leilan kanssa.

' Koskaan en kuitenkaan varsinaisesti ajatellut jääväni lopullisesti Italiaan, kunnes kohtalo otti elämän ohjakset käsiinsä ja tässä sitä ollaan. Italia on minun luonteeni ja persoonallisuuteni koti. Sydämeni hiljainen valinta.'

Leila Kiiskinen: Terkuja Leilalta Italiasta
http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-878-3

Lue kirjailijan esittely:
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/13642