Turkkilaista budjetointia

Miten sulla riittää rahat kuukaudeksi palkan jälkeen? Joudutteko kovasti tinkimään kaikesta ja elää mahdollisimman säästeliäästi jotta rahat riittää? Loppuuko rahat kesken kuukauden? Vai meneekö kaikki hyvin ja rahaa jää jopa säästöön?

Ei täällä Suomessa minulla ainakaan jää rahaa yhtään ylimääräistä. Kaikki maksaa niin paljon... Haluaisin asua joskus jossakin halvemmassa maassa.



Sain hyvän kysymyksen lukijalta, josta syntyi tämä postaus. Vuodenvaihteessa turkkilaisia muistettiin taas erilaisilla hinnankorotuksilla. Nousijoina olivat ainakin alkoholi- ja tupakkavero sekä autovero, Veroja nostettiin monien palveluiden kohdalla, joten passi ja monet muut lupakirjat kallistuivat, samoin sakot nousivat. Julkisen liikenteen maksuihin tuli myös korotuksia. Elintarvikkeiden hinta on ollut noususuuntainen jo muutaman vuoden ajan tiettyjen tuotteiden osalta.

Hintojen nousu on huomattu myös meillä viime vuoden aikana, kuukausittain kauppaan ja laskuihin kuluva summa on noussut useammalla sadalla liiralla. Olemme tarkkoja rahan käytössä mutta haluamme myös nauttia elämästä. Keittiössä porisee siis usein kasvisruoka ja harvemmin siellä tirisee pihvit. Talvella syödään kalaa ja kauden tuotteita, kesällä taas kesävihanneksia. Viikolla juodaan soodaa ja viikonloppuna viiniä. Autoa emme omista ja liikumme paljon pyörillä, tarvittaessa edullisilla takseilla. Perheen yhteisinä vapaa-aikoina rahaa ei haluta miettiä, sillloin syödään ulkona, ostetaan herkkuja, mennään leffaan tai mihin mieli tekee.



Kuukausibudjetista isoimman menoerän lohkaisee kaupassa käynti. Kauppareissuihin uppoava rahasumma vaihtelee meillä paljon, viikonlopun kauppalasku nousee helposti 150 tl kun arkipäivinä selviän monesti 20 tl ostoksilla. Viikonloppuna hintaa nostaa usein viinipullo tai rakı, liha, herkut, tytölle jotain pientä kuten lastenlehti, samoin itselle. Käyn eri kaupoissa sillä kilometrin säteellä kodistamme on 6 eri markettia, joilla jokaisella on omat valttinsa. Gürmarista valutettua, paksua jogurttia, Şokista tietyt maitotuotteet ja siivoustarvikkeita jne. Pieniin puoteihin menee myös oma ekstransa, jos ostaisin juustot ja lihat halvemmasta marketista, säästäisin hieman mutta jossain asioissa tinkiminen ei aina kannata. Haluan lihat lihakaupasta, kalat kalanmyyjiltä ja juustot erikoisliikkeestä. Henkilökohtaista palvelua ja laatua ei voi korvata pienellä voitolla laskun loppusummasta. Kalliita valmisruokia ja pakastetuotteita en osta eli olen kyllä tarkka hinnasta, teen monet jutut itse kahdesta syystä, laadun ja hinnan takia. Itse tehty mysli, tulinen tomaattikastike, leivonnaiset, omat mehut ja kotiruoka tulee halvemmaksi kuin valmiina ostetut.


 Seuraavana ovat laskut. Talviaikaan kaasulasku pomppaa kun lämmitys on päällä jatkuvasti. Viime kuun lasku oli 280 tl, jota pidimme ihan kohtuullisena. Siihen sisältyy talon lämmitys, lämmin vesi ja kaasulieden käyttö. Sähkölaskumme on vaihdellut 70-90 tl välillä ja vedestä pulitamme noin 40 tl kuukausittain. Talvella sähkölasku on selvästi hieman korkeampi, johtunee talvella valtaavasti innostuksesta uuniruokiin ja leivontaan sekä kotona vietetyn ajan lisääntymisestä. Taloyhtiön vastike on naurettavan pieni, 20 tl kuukausittain mutta sen lisäksi maksamme kuukausittain lisämaksua talon tulevaan ulkoremonttikassaan muiden asukkaiden tavoin. Tytön tarhamaksua maksetaan kuukausittain 135 tl, kuljetukseen ei uppoa rahaa sillä vien tytön itse tarhaan.


Oman vaihtelevan osansa vievät sitten ne kuuluisat muut kulut. Ravintolat ja kahvilat tasaisina rimpsuina kun silmäilen luottokorttilaskua, muutamat leffakäynnit, kampaaja, vaateliike ja ompelija. Satunnaiset taksimatkat ja julkinen liikenne. Alexin menot. Lääkärikäynnit yksityisellä. Ravintolat ja kahvilareissut ovat onneksi kohtuuhintaisia, niihin ei uppoa suurta summaa. Perjantaina tapasin ystävän kanssa pienessä ravintolassa, jossa nautimme ison lautasellisen çığ köfteä kera vihannesten ja tulisten kastikkeiden, juomina ayrania ja talon tarjoamaa marjateetä monta kuppia. Köyhdyimme mukavasta ja herkullisesta rupatteluhetkestä yhteensä 20 tl. Teekupin hinta on kahvilassa noin 1 tl ja siihen viereen täytetyn poğaçan saa edullisimmillaan liiralla. 


Viime sunnuntaina nautimme auringonpaisteesta rantaravintolassa, 2 olutta, 1 mehu, 1 toast-annos salaatilla ja ranskalaisilla sekä sipulirenkaat salaatilla kustansivat 32 tl, joista suurimman osan lohkaisivat tietysti oluet. Käytämme perusvaivoihin valtion terveyskeskusta joka on ilmainen, sen palveluihin olemme todella tyytyväisiä. Sen sijaan rutiinikontrollit monissa erikoislääkäriä vaativissa tapauksissa suoritetaan yksityisellä ihan sen helppouden ja mukavuuden vuoksi. Lääkkeiden hinnat ja yksityisten lääkärien vastaanottomaksut ovat nousseet myös viime aikoina. Ennen gynekologin vastaanottohinta sisältäen papan maksoi 40 tl, nyt sama lysti maksaa 60 tl. 


Monella kuukausittaisista menoista selviytyminen on vaikeaa. Hinnat tuntuvat erityisesti euromaista saapuville edullisilta kurssin vuoksi. Turkin minimipalkka on 1300 tl ja kun naisista on työllistynyt vain noin kolmannes, eletään useissa perheissä yhden palkalla. Vuokrat, lämmityskulut, elintarvikkeet ja muut menot ovatkin melkoinen yhtälö sovitettavaksi. Turkin kotitalouksien velkaantuminen onkin yksi maan tikittävistä aikapommeista. Toisaalta minimipalkasta ei tarvita valtavaa harppausta seuraaviin palkkaluokkiin, hieman korkeammalla palkalla pieni perhe elää jo mukavaa arkea, ilman sen suurempia rahahuolia. Suurin yhteinen huoli on kuitenkin elämän epävarmuus, mikä muodostuu lyhyistä työsuhteista ja työntekijöiden nopeasta kiertokulusta sekä geopoliittisesta epävakaudesta.

Tässä hieman hintoja viime viikoilta:

1l oliiviöljyä                   26 tl
keksipaketti                     1 tl
viinipullo                      18,90 tl
6 pientä soodaa                2 tl
1 l maitoa                         2,50 tl
250g voita                        5,25 tl
1 l jogurttia                      4,25 tl
lasten atlas-lehti                8,50tl
250g pähkinöitä                10 tl
250g kuivahedelmiä          8 tl
1 kg hamsia                       8 tl
1 kg lohimedaljongit        15 tl (tarjous)

2 kebabrullaa ja 2 ayrania    11 tl
synttärilahja tytön kaverille  15 tl
turkkilaiset kahvit x 2            8 tl
3 teetä, 3juustokakkupalaa   20 tl
Tytön ja oma kampaaja        60 tl
Julkisen liikenteen kertamaksu 2,40 tl
pussillinen täytettyjä simpukoita 5 tl
Alexin ruokasäkki 15 kg             80 tl
Alexin rokotukset                       50 tl


4kg tomaatteja                    10 tl
500g tulisia pippureita          3 tl
280g valkoista lampaanmaitojuustoa   6 tl
600g tulum-juustoa                              14 tl
15 munaa                          7,50tl
600g parsakaalia               2 tl
1kg kurkkua                      3 tl

Kurssi 1 € = 3.2 tl

Kommentit

  1. Ruokaan meni isoin osa rahoista Turkissa ja sama on Suomessa. Itse tehden ei täällä aina edes säästä? Turkissa tuli kaikki tehtyä itse, marinaadeista lähtien. Nyt on aikataulujen vuoksi pakko välillä turvautua eineksiinkin. Kun olis AIKAA, säästäis takuulla myös rahaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla saastaa pitkan pennin itse tehden mutta Suomessa valmisruoka kaupoissa on hakellyttavan halpaa. Taalla pakasteruuat ja valmisruuat ovat taas todella kalliita.

      Poista
  2. Meillä ruokakuluissa säästetään esimerkiksi ostamalla ruokaa isommissa pakkauksissa ja suosimalla algerialaisia tuotteita. Liha on täälläkin tosi kallista, lukuunottamatta kalkkunaa, jota mies ostaa suoraan tilalta. Ostamme aina kokonaisen, n.10-15 kilon kalkkunan, jonka paloittelemme kotona ja pakastamme. Yhdestä kalkkunasta riittää moneen ruokaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin moni ostaa isoissa pakkauksissa, itse en oikein osaa ostaa koska meilla on pieni perhe, tuskailen myös tilan kanssa kun kotimme on melko pieni. Mielenkiintoista etta kalkkuna on siella niin edullista, mekin syömme valilla kalkkunaa mutta ei se ihan kamalan halpaa ole. Broileri on Turkissa edullista ja usein viela tarjouksessa. Tuo kokonaisen kalkkunan osto tilalta on kylla hyva idea!

      Poista
    2. Ei varmasti kannatakaan pienessä perheessä ostella "suurperhepakkauksia". Mehän olimme aika pitkään kaksilapsinen perhe eikä silloin meilläkään näitä isoja pakkauksia harrastettu. Täällä tuntuu vähän siltä, että moni haluaisi syödä lähes ainoastaan lampaanlihaa, joka on tosi kallista, ja on usein melkein mieluummin ilman lihaa, jos ei lammasta ole varaa ostaa. Kalkkunaa ei siis arvosteta läheskään niin paljon kuin lammasta. Miehen veli neuvoi meille tuon tilan, josta voi ostaa suoraan kalkkunoita ja oli kyllä hyvä vinkki :).

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Omien kokemusteni perusteella Suomessa suurin osa palkasta menee asumiseen, Turkissa taas ruokaan ja päivittäistavaraostoksiin.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa asumiskustannukset on munkin nakökulmasta todella korkeat verrattuna Turkkiin, ne lohkaisevat siella ison osan budjetista. Taallakin tosin vaihtelua on maan eri osissa. Ankarassa meidan vuoden lammityskustannukset vuosia sitten olivat jo noin 2000 tl vuodessa, kun ne taalla pysyttelevat noin 700 tl vuodessa.

      Poista
    2. Tahan viela lisays etta tuo meidan budjetti on siina mielessa vaaristynyt etta emme maksa vuokraa kun asunto on oma. Jos maksaisimme tasta vuokraa, olisi se talla hetkella noin 1000 tl luokkaa. Huomattavasti edullisemminkin voi vuokralla asua mutta alueellamme on hinnat nousseet viime aikoina nopeasti.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus. Olen itsekin usein miettinyt, miten eri asiat maksaa ihan eri summia eri maissa. Asuin ennen Unkarissa. Siellä sähkö, kaasu ja ruokaostokset maksaa paljon enemmän kuin (ns.) lännessä. Tämän näin varsin hyvin, koska nykyinen mieheni asui tuolloin Hollannissa, jossa saimme viikonlopun ruokaostokset luomukaupasta halvemmalla kuin Unkarissa spar-marketista... Koska osasin unkari, oli suurin osa kavereista paikallisia, ja ekspat-duunista huolimatta ottivat mut omakseen. Toinen kämppikseni oli aivan ihana unkarilainen, joka eleli kuten kaikki liki kolmekymppiset kanssasisarensa. Rahat kun ei kuitenkaan riittänyt loppukuuhun asti, hän kävi aina palkkapäivänä kosmetologilla, milloin laitattamassa kynnet, milloin ripset... Mulla ei moinen ollut tapana, vaikka olisi ollut siihen paremmin varaa. Kun tästä joskus keskusteltiin ystäväni sanoi jotain, mitä en koskaan ole voinut unohtaa: meillä täällä idässä ei ole oikein muuta kuin ulkonäkö, joten siitä tarvii pitää erityisen hyvää huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni lisäys vielä: jos teki ostokset torilla ja osteli niitä vihanneksia ja lihanpalasia, joita paikallisetkin käyttivät, sai ruoat ihan sopuhintaan. Vaikka mullakin oli kausia, jolloin kokkasin lähes vain unkarilaisia ruokia, oli myös kausia, jolloin tykkäsin syödä sitä, mitä ikäiseni suomalaiset. Eli avokadopastaa jne.

      Poista
    2. Mielenkiintoista etta Unkarissa ruoka on kalliimpaa kuin vaikka Hollannissa! Taalla ruoka on edullista, paitsi liha alkaa olemaan aika kallista. Turkkilaiset, seka naiset etta miehet, kayttavat myös paljon kauneuspalveluita, se kuuluu varsinkin naisilla usein viikkorutiineihin. Työpaikoilla odotetaan etta jokainen on edustavan naköinen ja pitaa itsestaan huolta. Tuontituotteet ovat Turkissa tuontitullien takia korkeita, Turkki on onneksi pitkalti omavarainen taloudessaan joten tuontituotteita ei juuri tarvitse ostaa. Ne nostavat melkoisesti ruokakorin hintaa.

      Poista
    3. Ruuan hinnan erot lienee selittyy arvonlisäverolla, joka on Hollannissa muistaakseni 8% ja Unkarissa 27%. Toinen asia mikä mua ärsytti Unkarissa, että kun osti tuontituotteita (appelsiineja, oliiveja, juustoja) oli ne lähes poikkeuksetta huonolaatuisia. Appelsiineista ei saanut kuoria irti kuin leikkaamalla (opinkin juomaan ne mehuna), oliivit maistuivat pahoilta ja parmesaanikin oli mautonta... Kun sitten oppi missä on ne kalliimmat kaupat, alkoi löytää hyvälaatuista sapuskaa. Ymmärrän, että maahantuojat joutuivat tasapainottelemaan pääministerin kommenttien mukaan heittelehtevien valuuttakurssien ja kuluttajien hintatietoisuuden paineessa, joten aina ei sitten riittänyt rahat laadukkaimpaan. Varmaan näet samaa Turkissa, jos ei nyt appelsiinien kanssa mutta jossain :) Mutta siis esim. sähköteollisuutta valtio ei tue oikeastaan lainkaan, joten kaikki menee kuluttajan pussista, kaasusta en tiedä.

      Poista
    4. No ei ihme jos alv on ruualle noinkin kova, Turkissa ruoka on jaettu 3 alv luokkaan, 1,8 ja 18% Meilla suurin ongelma on talla hetkella ruokatuotteiden vienti, joka on ollut tarkeaa viljelijöille, Venajan kanssa karjistyneiden ongelmien myöta vienti sinne on kokonaan jaissa.

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoista tutkailla noita hintoja. Täällä kolme teetä maksaa saman mitä siellä kolme teetä ja kolme juustokakkua. Maitoa taas taitaa saada täällä vähän halvemmallakin (en tietenkään tiedä, oliko teillä jotain erityismaitoa). Ja jugurtti taas on kolme kertaa kalliimpaa täällä. Ja nuo pippurit, ne maksaa täällä kymmenen kertaa enemmän.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kahviloissa hinnat aina ilostuttavat ulkomaalaisia vieraitamme. Kakut ja leivonnaiset ovat todella edullisia verrattuna Suomeen. Huomasin taman viime kesana Suomessa missa juuri kahviloihin tuntui uppoavan todella paljon rahaa. Me kaymme usein ulkona syömassa ihan tavallisissa, kansanpaikoissa, kalliimpiakin tosin on mutta lounasravintoloista ja pikku paikoista saa meista todella hyvaa ja edullista ruokaa. Tuo maito on günlük süt eli mun mielesta ihan verrannollista suomalaiseen kulutusmaitoon. Halvempaa on sitten UHT eli iskukuumennettu maito, jota saa halvimmillaan kai noin 1,50 tl litra. Orgaaninen maito maksaa noin 4 tl litra. Turkki on jogurttimaa joten sita saa aina edullisesti. Kaikki riippuu tietysti hieman ostopaikasta ja merkista. Osa noista tuotteista on ostettu pienesta kaupasta ja toiset taas halpismarketista.

      Poista
  6. Tosi kiinnostava postaus! Selkeästi jotkut jutut ovat siellä ihan hirmu halpoja, kuten nyt tuo kahvilassa käyminen eikä lääkärikään paljoa maksa kun tänne vertaa. Sen sijaan oliiviöljyn hinta yllätti - eikö se ole teilläkin paikallistuote? Millainen muuten on palkkavero siellä? Verotetaanko yksilöinä vai perheinä niin kuin Ranskassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliiviöljy on paikallistuote mutta hinta on noussut viimeisen puolen vuoden aikana rajusti, ennen maksoin samasta 15 tl ja nyt yli kympin enemmin! Viimeiset 2 vuotta ovat olleet tosi huonoja satokausia monissa maissa, Espanjassa kuivuus tuhosi satoja, samoin taisi kayda Italiassa, Turkissa, Kreikassa ja Tunisiassa on myös oltu ongelmissa ja oliiveista on pulaa, mika nostaa nopeasti hintaa. Taalla on yksilöverotus. Jos perheessa on yksi työntekija, kuuluu myös kotona oleva puoliso taman sosiaaliturvan piiriin ja siita maksetaan pieni maksu kuukausittain sosiaalikassaan. Meilla on progressiivinen verotus taalla.

      Poista
  7. Olipa tosi kiinnostava postaus! Tuli fiilis, että oli kärpänen katossa. Millainen synttärikakku on siellä päin tyypillinen? Onko tiettyjä perinteisiä makuja tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saana, ma juuri kirjoitin postauksen lasten synttareista tosin kakusta en siina sen tarkemmin puhunut. Yleensa kakku tilataan leipomosta ja koristus on tarkeassa osassa, suosittuja ovat lapsen valokuvalla tms. koristellut kakut, turkkilaiset tykkaa makeasta joten suklaakakku on tyypillinen ja saattaapa olla viela suklaakastiketta valissa eika hedelmia keventamaan. Myös perinteinen mansikkakermavaahto kakku on aika tyypillinen. Musta turkkilaiset kakut on monesti liian kuivia kun taas oma tekemani taitaa olla paikallisille liian kostea.

      Poista
  8. Hei! Jaksaisitko laittaa mysliin ja tulisen tomaattikastikkeen reseptit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo laitan Mia, myslin laitan talla viikolla ja tomaattikastike löytyykin jo taalta: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com.tr/2014/08/tomaatteja-ja-anopin-tomaattikastike.html

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit