Lasten synttärihulabaloo

Synttäreiden viettäminen on Turkissa nykyisessä kaupunkilaisten mittakaavassa aika uusi ilmiö. Miehen perheen keskuudessa juhlakalulle soitetaan, lahjoja ei lähetellä eikä niistä stressata. Mieheni mukaan lapsuudessa jokaisen lapsen synttäripäivänä syötiin kakkua mutta juhlia ei pidetty eikä lahjoja hankittu. Nykyisin synttärikemut alkavat karata jo hieman käsistä monien kaupunkilaisperheiden kohdalla. Neljä vuotta juhlahumua takana, joista kulunut kausi on ollut ehdottomasti hektisin. Pyyhin jo hikeä otsasta tulevia viisivuotis-päiviä pohdiskellessa.

Pari viikkoa sitten turkkilaiset lapset viettivät valtion kouluista kahden viikon lukukausilomaa. Syyslukukausi laitettiin pakettiin, pokattiin kehitysraportit ja lomailtiin hieman ennen uuden lukukauden alkua. Tytön kaverin äiti kutsui koko tarharyhmän lapset kotiinsa poikansa puolivuotisjuhlien kunniaksi. Puolivuotisjuhlat, siis mitä? Juhlittiin siis pojan 4,5-vuotissynttäreitä kakuin, lukuisin juhlavierain ja tarjottavin. Autoin tuttavaani minkä pystyin ja kirjoitin illalla muistivihkoon että älä koskaan, äläkä missään hulluuden tilassa ryhdy samaan kuin tuttavani. Kaverini asuu samankokoisessa, turkkilaisittain pienessä, kerrostalohuoneistossa kun me. Hän tekee 5-päiväistä pitkää arkiviikkoa töissä ja miehensä taas 6-päiväistä vuorotyötä. Poikaa hoidetaan yhteisvoimin suvun kesken. Kaikessa humussa kaverini oli loihtinut monen sortin tarjottavat, hymyili kauniina ja aurikoisena juhlatamineissaan ja tuntui oikeasti nauttivan puolivuotisjuhlista, joiden pitäminen ei olisi tullut pienempään mieleenikään.


Viime kesänä pidimme tytölle 4-vuotisjuhlat kotona. Oli kuuma heinäkuu ja moni lomaili, lapsia oli kutsuilla 6 ja aikusia hieman enemmän. Tarjottavia oli niin suomalaiseen kuin turkkilaiseenkin makumaailmaan sopivaa, turkkilaiset kummastelivat jälleen kerran kalavoileipäkakkua ja popsivat onnellisina börekiä. Syksyllä tytön kavereita alettiinkin juhlia ulkoistettuna. Parhaan kaverin synttärit pidettiin kahvilassa, jossa on oma leikkipaikka lapsille, aikuisille oli katettu kevyt aamupala ja lapsia viihdyttivät leikkitädit, vaivatonta ja mukavaa. Lompakko näissä kahviloissa pidetyissä kekkereissä tietysti kevenee kotipippaloita enemmin mutta mielenrauha säilyy, pienet kakkusormet pyyhkivät kahvilan seiniä ja arvostelut kohdistuvat paikan tarjoiluun, ei omaan.

Lahjat eivät ole näytelleet suurta osaa omassa tuttavapiirissä. Tiedän tosin että varakkaamman väen piirissä tämä ei pidä paikkaansa. Joillekin synttäreille kaikki eivät ole tuoneet edes lahjaa vaan omatekoisia leivonnaisia tai mehua. Lahjoina on leluja, vaatteita ja pieniä paketteja, joissa on sukkia tai vaikka tytöille sukkahousuja ja pinnejä. Kotisynttäreillä lapset leikkivät keskenään ja yhtä suurta antia ne ovat sitten vanhempien kesken, jutellaan, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Vanhemmat pukeutuvat vaihtelevasti, osa juhlatamineissa ja meikeissä, osa hieman arkisemmin mutta ei lenkkareita tai verkkareita, ikinä!

Lapsien kanssa saa vetää överiksi, yksikään tylli, pikkutakki, solmio tai hiuskäkerrys ei ole liikaa. Turkkilaiseen tyyliin lapsia kehutaan vuorotellen, ihana punkero, ota lisää kakkua, mikä prinsessa, tuletko mun tytöksi, voi tuota herrasmiestä ja valloittajaa. Kakku on tärkeä osa juhlaa ja lähes aina kahvilasta tilattu. Kotitekoinen herättää ihmetystä, kuka leipoo itse kakun kun upean luomuksen saa edullisesti tilattua? Kauhulla muistelen viime kesäistä omaa räpellystäni kahvilasta tilattujen luomusten rinnalla. Tarjottavien kanssa on muistettava myös aikuiset, sillä vaikka pääosassa ovat lapset, on tilaisuus tarkoitettu myös vanhemmille. Turkkilaisilla kotikekkereillä ei yleensä ole ohjelmaa, lapset leikkivät vapaasti ja aikuiset lörpöttelevät keskenään, osassa kahviloita paikalle saapuu pelle tai leikkitäti, toisinaan huviksi riittää paikan leikkialue.

Kun katselin kaverini kotona reuhaavaa noin 15 henkistä lapsilaumaa ja olohuoneessa tarjoilua odottavaa samankokoista aikuislaumaa, päätin että tytön kestit tullaan järjestämään ulkoistettuna. Turkkilaiselle naislaumalle torttujen pyörityskin onnistuisi ja kestäisin ne utelut valmistusmenetelmistäkin mutta se riehuva lapsilauma turkkilaisin maustein taitaa olla liikaa. Tuttavani värväsi minut pariin otteeseen lapsilauman poliisiksi, sulla on hyvä pelottava ja jämäkkä tyyli, ne tottelee sua! En halua kuitenkaan mainetta kamalana poliisi-mutsina, joten tulevana kesänä aion pitää kestit ulkoistettuna tai karata tytön kanssa Suomeen.