Kun liberaali Turkkiin muutti

Entinen turkkilainen työkaverini aina haaveili, että olisi saanut elää samanlaista nuoruutta kuin minä ja toinen suomalainen kolleegani, hän kertoi millaista oli olla teinityttö 80-luvun Ankarassa ja me taas millaista se oli Suomessa. Vaikka hän on modernista keskiluokkaisesta perheestä, ei samanlaisia vapauksia tietenkään ollut kuin meillä, suurin syy siihen oli tietenkin se, että hän oli tyttö, jolla oli erilaiset säännöt kuin veljillä.



Muuttaessani Turkkiin ajatusmaailmani oli melko liberaali, yli 10 maassa vietetyn vuoden jälkeen se on edelleen sitä ja vielä vähän enemmin. Samanaikaisesti seuratessani nuorten blogeja, keskustelupalstojen mielipiteitä ja uutisia, ärsyynnyn ajoittain siitä kuinka vapaassa demokratiassa elävät kokevatkin sen tavallaan ahdistavaksi, naisia kutsutaan kevytkenkäisiksi, ihaillaan toisissa kulttuureissa kasvavien naisten siveellisyyttä, kauhistellaan yhdenillan suhteita ja baareissa notkumista. Hyi tytöt, takaisin pulsaattoripesukoneita pyörittämään ja oppimaan kuinka teistä kasvaa kuuliaisia vaimoja.

Samaan aikaan kun Suomessa ihannoidaan kotisynnytystä, kuoputellaan innoissaan omaa ryytimaata ja etsitään elämänarvoja menneisyydestä, Turkissa taistellaan edelleen sen puolesta, että kauimmaisistakin kylistä saataisiin naiset synnyttämään sairaaloihin. Vauraampi osa kansaa asioi marketeissa eikä ainakaan halvimmilla markkinoilla, joissa salaattiniput ovat multakerroksen alla, vanhoista isoäidin aikaisista romuista halutaan eroon ja sisustetaan uusin modernein kalustein. Vanhat vaatteet viedään köyhäinapuun eikä niillä loukata naapureita. Monille turkkilaisille vanha on muistutus menneistä arvoista, joista sätkitään eroon. Köyhäily ja vaatimattomuus ei ole turkkilaisille mitään tavoiteltavaa, juurihan sieltä suosta on noustu ylös.

Muistan hyvin turkkilaisen valtionsairaalan 2000-luvun alussa, sen ovista ja ikkunoista ulos vellovan massan ja kauhutarinat, en olisi astunut jalallanikaan siihen laitokseen, nykyiset sairaalat ovat ihan toista maata. Elintason nousu on mahdollistanut monien naisten vapautumisen pyykkipaljujen ääreltä, on ostettu autot ja muutettu kivitaloista elementtimöhkäleisiin, noustu pykälä yhteiskuntaluokassa. Avioerot ovat jyrkässä nousussa ja samaan aikaan myös naisiin kohdistuva väkivalta, kertooko se enemmin naisten aktivoitumisesta ja tilastoinnista vai jostain muusta? Jokainen Turkissa asuva vaistoaa kuitenkin naisten kohtaavan niin työ- kuin yksityiselämässäkin monenlaisia paineita, vastuun lastenkasvatuksesta, ratkaisemattoman yhtälön kodin- ja työnhoidon yhdistämisen välillä sekä konservatiivisten arvojen seuraamisen kintereillä.

Viime viikolla uutisoitiin turkkilaisten naiskäsityksen olevan edelleen hyvin konservatiivinen. Ulkomaalaista paikallisen miehen tyyli saattaa alussa ihastuttaa, ylenpalttinen kiinnostus tyttöystävän pukeutumiseen, lähes palvonnalta tuntuva huolehtiminen turvallisuudesta, halu tietää menemisistä ja tulemisista. Moni turkkilainen nainen taas kokee elävänsä ikänsä valvonnan alaisuudessa, ensin kotona perheen ja sen jälkeen avioliitossa puolisonsa. Välittäminen ja mustasukkaisuus ovat kaksi eri asiaa, moni nykyaikainen nainen Turkissa on tämän asian suhteen äärimmäisen tarkka ja epäilevä puolisoa etsiessään, eikä syyttä, ainakin jos haluaa avioliitossakin tehdä päätöksen hameen helmansa pituuden ja työpaikan ja kotona olemisen välillä.

Nuori sukupolvi Turkissa on hyvin erilainen kuin edelliset, sosiaalisen median ja nopean kehityksen kautta siitä on tullut vaativa, ärhäkkä ja nälkäinen. Monesti on helppo erehtyä luulemaan, että turkkilaiset teinit viettävät kaiken vapaa-ajan kotona vanhempien luona taivaallisen tietämättöminä houkutuksista ja kokeiluista, jotka kuuluvat monen eurooppalaisen nuoren teinivuosiin. Tööt, väärä vastaus, vierestä seuranneena turkkilaiset nuoret osaavat siinä kuin suomalaisetkin keksiä vedenpitäviä selityksiä, kokeilevat ja haparoivat kohti aikuisuutta, kuri ja kontrolli voi olla tiukempi mutta keinot on monet.

Entinen työkaverini muisteli kuinka lapsena joutui tulemaan aiemmin kotiin kuin veli, hän katseli nenä kiinni ikkunassa kun pojat riehuivat vielä pihalla, poikia ei juuri komenneltu sillä pojathan ovat sellaisia, villejä ja äänekkäitä, tyttöjen piti istua hiljaa kun oli vieraita ja tulla kotiin ajoissa etteivät naapurit ihmettele. Perhearvojen vaaliminen on ihan hienoa mutta kaiken ihannointi joka lähentää naisia takaisin väkipakolla pyykinpesun jatkoksi ja neljän seinän sisälle nostaa karvani pystyyn. On helppo erehtyä romantisoimaan asioita kaukaa, elleivät säännöt ja odotukset kosketa suoraan. Jos olisi mahdollista niin täyttäisin kotini ihanilla vanhoilla antiikkikalusteilla, jotka odottavat hakijaansa ympäri Turkkia, haalisin käsintehtyjä mattoja ja muita vanhoja tekstiilejä seinille, sen sijaan kuluneet arvot pidän kotiovemme ulkopuolella.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista luettavaa.Teillä on ollut siellä suuria muutoksia viimeisten vuosien aikana mutta edelleenkin naisten osuus työvoimasta Turkissa on aika alhainen,moneen muuhun maahan verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, naisia on todellakin ed. vahan työelamassa eivatka kylla kaikki kotona omasta halustaan, syita on monia, monesti työsta saatava tulo on alhainen eika peittaisi lasten hoitomaksuja, työpaivat ovat pitkia ja sairastapauksissa ei usein heru ymmarrysta työnantajilta, sitten on tietysti se, etta on edelleen paljon perheita, joiden mielesta naisen on parempi olla kotona ja miehen elattaa perhe, itse kylla uskon etta naisen asemaa ei paranna mikaan muu kuin työskentely, sen kautta omat rahat ja maaraysvalta ja vahvempi asema yhteiskunnassa.

      Poista
  2. Minä olen tosi konservatiivinen monessa asiassa. En ihaile eurooppalaista "vapautta", joka näkyy vaikkapa perheiden hajoamisena ja pettämisenä. Minusta ei ole elämän tärkeimpiä arvoja, että nainen tienaa enemmän tai saman verran kun mies. Ajattelen, että moni perhe voisi paremmin, jos äiti tai isä viihtyisi kotona lasten pikkulapsivaiheen .Ei pakosta, vaan siksi, että se olisi perheelle hyväksi. Enkä pidä edistyksenä sitä, että turkkilainen nuoriso kännää tai harrastaa seksiä alaikäisenä.

    Täkäläisen elämän parhaita puolia on minusta epäitsekkyys. Se, että elää muillekin kun itselleen. Sitä voitaisiin Suomessakin opetella. Mun ei tarvitse saada heti kaikkea justiinsa nyt. Eikä kenenkään muunkaan. Mutta perheväkivalta, naisen alistaminen ja pakottaminen on niitä kohtia, joista pitää pitää ääntä ja jotka on saatava loppumaan tässäkin maassa. Eikä niillä kai ole mitään tekemistä konservatiivisuuden tai liberaaliuden kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tainnut karista Turkissa konservatiivisia arvoja aika paljon, ahdistun aika lailla siita etta naisiin kohdistuu ulkopuolelta paljon odotuksia, jotka kumpuavat mielestani konservatiivisesta naiskasityksesta, juurikin siita etta on pakko. Usein se on nainen, joka joutuu kayttaytymaan epaitsekkaasti ei mies, joutuu jaamaan kotiin silla monen turkkilaisen miehen mielesta nainen ei saa tienata puolisoaan enemmin, sisaruksista usein nainen uhrautuu vanhempiensa hoitajaksi jne. En ihaile sita etta monissa lansimaissa yha nuoremmat ryyppaavat ja rellestavat, toisaalta kasi sydamella olen mieluummin omat rellesetykseni rellestanyt nuorena. Mina en usko etta kovin konservatiivisessa yhteiskunnassa naiset voivat oikeasti olla vapaita.

      Poista
  3. hyvä kirjoitus. mukavaa sunnuntaita sinne! Malesiassa sataa!!

    VastaaPoista
  4. Muistan, kun 14-vuotiaana vanhemmat laittoivat minulle erilaiset kotiintulosäännöt kuin isoveljille, "se on eri asia, koska sinä olet tyttö". Tuolloin perustelu aiheutti spontaania raivoa ja tietysti sitten kapinoin sääntöjä vastaan kovemmin kuin pojat konsanaan... Noh, onneksi eli kuitenkin melkoisessa lintukodossa pikkupaikkakunnalla. Sittemmin olen todennut, että niin ärsyttävä kuin perustelu olikin, on se kuitenkin eittämättä totta: maailmassa on erilaiset vaarat nuorilla tytöillä kuin nuorilla pojilla, reilua tai ei.
    Korealainen yhteiskunta näyttää (tässäkin asiassa) olevan hyvin samalla viivalla teikäläisen kanssa: naiset pyristelevät irti vielä muutama vuosikymmen sitten vallinneista perinteistä ja odotuksista. Konservatiivisuus halutaan jo heittää romukoppaan, eikä suomalaistyyppinen perinteiden kunnioittaminen tietyllä tavalla kiinnosta juuri nyt. Esimerkiksi jokanaisen perusvelvollisuus eli kimchin tekeminen ei enää kuulukaan nuorten naisten opettelulistalle yhtä kiinteästi kuin ennen vanhaan. Ehkä sen aika tulee taas kymmenen vuoden kuluttua? Nyt on naisilla kova hinku päästä työelämään, saada rahaa ja valtaa, panostaa uraan eikä perheeseen jne jne. Avoliitot ovat edelleen suuri tabu, mutta rikkoutumassa sekin, samoin kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset (joista ei kyllä vielä juurikaan puhuta eikä niitä tunnusteta olevan). Mielenkiintoista luettavaa taas tämäkin kirjoituksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa perheissa tytöt oppivat taalla jo lapsena etta koska on tyttö, ei voi tehda sita eika tata. Niin se jatkuu sitten hamaan kuolemaan asti, tallainen uhrautumisen kulttuuri on hyvin vahvana, kaikki muut ensin. Ongelmana tama iskee talla hetkella varmaan eniten keskiluokkaan, rikkailla on varaa ohittaa rahalla odotukset ja uhraukset, varattomilla taas ei liikene aikaa tallaisen pohdintaan. Suomessa tallaiset ongelmat on ohitettu jo niinkauan sitten ettei niita kukaan enaa oikeasti muista, siksi on ihan kiva haalia menneisyydesta niita hyvia asioita takaisin ja muistella etta ennen oli kaikki paremmin. Taalla nakee hyvin sen etta ne monet vaarat naisille tulevat juurikin niista ianikuisista kasityksista, joiden mukaan naisen pitaa pysya kotona piilossa.

      Poista
  5. Mä kans just eilen mietin sitä kuinka erilaisesti tyttöjä ja poikia Turkissa kohdellaan. Mun poikaystävän sisko on yli kolmikymppinen ja sitä vaihditaan kuin teiniä. Perhe ei suostu tapaamaan hänen miesystäväänsä koska eivät ole vielä menossa naimisiin. Kotiintulo aika tällä aikuisella naisella joka siis edelleen asuu kotona on klo 00.00. Kumma juttu että mua kyllä tavataan ja mut hyväksytään vaikka emme ole naimisissa. Miehet saavat siis tehdä mitä lystäävät! ainakin tässä tapauksessa! Pisti oikein vihaksi kun eilen mietin tätä asiaa. On hirveää että naimisiin on "pakko" mennä tullakseen hyväksytyksi. Itse en tiedä haluanko koskaan mennä naimisiin. Se ei muuttaisi elämässäni mitään. Minua avioliitto ahdistaa. Miten voisin luvata jollekin olevani hänen kanssaan koko elämän? En pysty ennustamaan elämääni edes kymmenen vuoden päähän. En silti halveksu avioliittoa. Se on kaunis asia ja minulla ei ole sitä mitään vastaan että ihmiset naimisiin menevät. Sellainen sosiaalinen painostus naimisiinmenosta vaan ei oo mun mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, juu tama mua jurppii suunnattomasti etta tyttöja kohdellaan kuin lasta viela aikuisenakin ellei ole naimisissa, jos on naimisissa niin sittehan taman 'lapsen' vahtija on taman aviomies. Tiedan tunteesi ja muakin pistaa tama vihaksi, ihan suunnattomasti, mieheni sisar on naimaton mutta hanta kylla kohdellaan ihan aikuisena ihmisena eika hanella ole kotiintuloaikoja tms. kay töissa ja on niin itsenainen kun voi MUTTA tietenkin naapurusto vahtii ja kyttaa tallaisia naimattomia naisia, kenen kanssa ja monelta tulee kotiin. Sosiaalinen painostus avioliitossa on huono juttu, tavalla tai toisella kun yhteiskunta kehittyy alkavat nama pakonomaiset liitot rakoilla. Sinut varmaan hyvaksytaan koska olet ulkomaalainen, ainakin itse koen etta meita kohtaan on erilaiset odotukset kun paikallisia naisia.

      Poista
    2. Juu mä uskon myös että mua kohdellaan eritavoin kuin turkkilaisia naisia koska olen ulkomaalainen. Uskon että poikaystäväni perhe ajattelee että kun Euroopassa avoliitot ovat yleisiä niin he hyväksyvät myös meidän suhteemme.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus! Samaa olen huomannut itse. Vaikka toki olen viettänyt eniten aikaa Alanyassa, joka on huomattavasti vapaampi, mutta samaa näkee sielläkin.

    Elävästi jäi mieleen eräs samassa hotellissa työskennellyt tyttö, taisi olla samaa ikäluokkaa eli parikymppinen. Hän ihasteli tatuointiani ja piirteli itselleen tussilla samanlaisen. Kun kerroin hankkivani toisen, hän kysyi ihan järkyttyneenä "antaako sun äiti luvan??" Voi riepu<3
    Tapasin paljon ikäisiäni tyttöjä (tai naisia kai tässä ollaan jo, jäänyt tyttövaihe päälle:D) joista osa eli hyvin vapaasti ja eli avointa elämää, osa ihan päinvastaista. Jossain Alanyassa tuo ero taitaa olla vielä paljon selkeämpi ja jyrkempi, ja kaikki tuntuu elävän sekalaisessa sopassa!

    Mut elämä ja kulttuuri on murroksessa, vanhemmat miespuoliset työkaverini jupisivat usein jotain nykynuorista, kun liikkeen ohi vipelsi vapaammin käyttäytyviä nuoria. Sanoin aina, että sellaista se on, koittakaa pysyä mukana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep taalla on kaynnissa suuri murros ikapolvien valilla, Alanyassa tosiaan erot ovat vielakin jyrkempia kun turismi on luonut sinne ihan oman maailmansa, monelle turkkilaiselle nuorelle joka saapuu sinne töihin tuo maailma on aikamoinen vastakohta jos tulee konservatiiviselta alueelta. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit