Etsitään ystävää

Moni Turkkiin muuttanut ulkomaalainen on ollut ihmeissään kuinka vaikea paikallisia ystäviä on saada. Turkkilaiset ovat kovin sosiaalisia, puheliaita ja ottavat helposti kontaktia tuntemattomiin, sen sijaan ystävyyssuhteiden luominen on täällä vaikeaa, tiedän sen omasta ja monien muiden kokemuksesta. Matka siitä, että vaihdetaan saman henkilön kanssa päivittäin kuulumisia siihen, että sovitaan tapaaminen ja tutustutaan paremmin, on Turkissa pitkä.

Turkkilaiset ovat hyvin epäileväistä kansaa, vieraisiin ja ulkomaalaisiin suhtaudutaan korrektin ystävällisesti, tarjotaan apua ja höpistään ympäripyöreitä, uuden tulijan tulee kuitenkin voittaa paikallisten luottamus ja kutsu kotiin on jo yleensä suuri askel. Oma koti on paikallisille toki paikka, joka on avoin vieraille mutta ketä tahansa sinne ei kutsuta, tästä syystä kerrostalon uusia asukkaita tentataan ja kuulostellaan ennenkuin vaikkapa perheen rouva kutsutaan useissa taloissa kokoontuviin kotirouvakerhojen teekutsuille. Turkkilaiset ovat perinteisesti muuttaneet aina oman tyylisille asuinalueille, rikkaat ja köyhät, uskovaiset ja löyhemmän moraalin sallivat omille kulmilleen. Tällöin uusi naapuri on ollut helppo ottaa vastaan kun ajatusmaailmat kohtaavat tärkeimmissä asioissa.

Joskus ystävyys vaatii myös pientä valtataistelua...
Turkkilaiset ovat tottuneet elämään kimurantissa yhteiskunnassa, jossa oveluus on yksi selviytymiskeino, tuntematon henkilö on epäilyttävä lähtökohtaisesti, minkä takia hän on muuttanut tänne, missä aikeissa hän lähestyy minua, haluaako hän hyötyä minusta ja jos niin, kuinka minä voin hyötyä vastavuoroisesti hänestä? Turkkilainen yhteiskunta perustuu vahvoihin sukulaissuhteisiin, joka tuo turvaa huonoina aikoina, palveluksiin, joita tehdään puolin ja toisin naapureiden ja työkavereiden kesken, lainataan autoa, rahaa, annetaan suosituksia sukulaistytön uudesta poikaystävästä tai vielä tuntemattomasta liikekumppanista. Leipää ei välttämättä osteta kulmakunnan parhaasta leipäkaupasta vaan siltä kauppiaalta, joka on tunnettu hyvänä ihmisenä.

Itse olen tutustunut parhaiten turkkilaisiin työpaikan kautta, sellainen ulkomaalainen, joka muuttaa Turkkiin kotiäidiksi on suurempien haasteiden edessä tässä asiassa, täällä ei harrasteta äiti-vauva jumppia tai muskareita, samaan aikaan synnärillä olevat eivät juuri ole toisistaan kiinnostuneita, ihan pienten lasten kanssa monet eivät juuri edes liiku ulkona. Turkkilaiset ovat paljon tekemisissä sukulaisten ja naapureiden kanssa, sitä kautta on hyvä ulkomaalaisenkin lähteä omaa piiriään luomaan. Lyhyellä Turkin tuntemuksella voisi kuvitella että tämän sosiaalisen kansan kanssa olisi helppo luoda ystävyyssuhteita, paikalliset ovat äärettömän vieraanvaraisia ja uteliaita mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, todelliseen ystävyyteen tarvitaan jo muutakin. Jos ystävystyt turkkilaiseen rouvaan vaikkapa leikkipuistossa, haluaa hänen miehensä todennäköisesti tietää sinusta ja perheestäsi ainakin työpaikat, asuinalueen, kotipaikat ja hieman tautatietoja kartoittaakseen millaisia henkilöitä on hakeutumassa tämän perheen tuttavapiiriin.

Olen kyllä nähnyt ja kuullut kuinka lomamatkalla perheitä on viety taksikuskin kotiin, nahkakauppiaan liikkeessä on kestitty ja viety ympäri kaupungin nähtävyyksiä, en nyt halua kenenkään kauniita lomamuistoja pilata mutta aika usein näiden takana on puhdas bisnes, saadaan sana kulkemaan luotettavasta palvelusta muiden turistien keskuuteen, joissakin tapauksissa ulkomaalaiset vieraat kotitalossa saattavat myös olla näyttämistä muille lähitienoon asukkaille. Katsokaapa, meillä on kaukaisia tuttavia ihan Suomesta asti kylässä. Turkkilaiset ovat kauppiaskansaa eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa jos pääsee paikallisen kotiin vierailulle, todennäköisesti molemmat osapuolet hyötyvät, toinen pääsee kurkistamaan paikalliseen arkeen ja toinen taas laittaa maineensa kiirimään.

Suomalainen ajatusmaailma on että ystäviä voidaan olla yli rajojen, turkkilaiset taas ystävystyvät usein saman yhteiskuntaluokan sisällä, se mikä on meille rasistista luokkajakoa, on turkkilaiselle normaalia arkea. Suomesta käsin on helpompaa kauhistella kuinka vähemmistöjä karsastetaan tai  raha ratkaisee, turkkilaisen vinkkelistä on usein turvallisempaa pysytellä kaltaistensa joukossa, ei suuria mielipide eroja liittyen uskontoon tai politiikkaan, ei liiallisia varallisuuvaihteluita tai paikkakuntien välisiä eroja. Ulkomaalaisena on helpompi solmia suhteita yli rajojen mutta toisaalta ulkomaalaista kohtaan on myös paljon ennakkoluuloja. Turkkilainen ystävyys on usein konkreettisia tekoja eikä pelkkiä sanoja, sairaalle ystävälle viedään ruokaa ja käydään kaupassa, järjestetään tutuntuttu hyvä lääkäri tälle, otetaan lapset hoitoon, annetaan suositukset asunnonvuokraajalle, toimitaan kuskina niille, joilla ei ole autoa, ollaan heti valmiina kun tinasotilaat tarvittaessa.

Itse olen muuttanut monta kertaa Turkin sisällä, osa ystävyyssuhteista on säilynyt ja aina muuton jälkeen on aloitettu monessa mielessä nollasta. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen Izmirissä, voin olla tyytyväinen itseeni, olen nähnyt vaivaa ja huomasin tällä viikolla olevani kiireinen, on tavattu suomirouvien kanssa, tyttö on saanut uuden suomea puhuvan kaverin ja minä samalla uuden ystävän, aikaa olisi löydettävä tapaamiseen ystävän kanssa, johon tutustuin ihan alussa tänne muutettuani leikkipuistossa ja ihan uuden tuttavuudenkin kanssa. Turkki on opettanut kuinka äärimmäisen tärkeitä ja monipuolisia työ- ja ystävyyssuhteet ovat, niitä tarvitaan ja niitä on oltava, niiden käyttö hyväksi oikeissa tilanteissa on hyväksyttävää, niin tullaan osaksi monimutkaista hyödyn- ja avunannonverkostoa, niiden avulla luodaan uusia ystävyyssuhteita, saadaan töitä, päästään erilaisiin tilaisuuksiin, saadaan vinkkejä luotettavista palveluista ja henkilöistä. Turkissa oppii ajattelemaan hyvinkin laskelmoivasti, kukas entinen tuttu tältä paikkakunnalta oli kotoisin, hän voi varmasti auttaa työpaikkojen suhteen ja suositella asuinalueita, Turkissa ei ole millään lailla noloa soittaa ja pyytää entistä pomoa etsimään työpaikkaa, suosittelemaan tutuille työnantajille, se on enemminkin odotettavaa. Turkissa on hyvä muistaa entistä pomoa juhlapäivänä, muistaa ystäviä merkkipäivinä, tarjota apua sairasvuoteessa makaavalla naapurille, osoittaa olevansa luodun suhteen arvoinen.

Onko ystävyyssuhteiden luominen sujunut sinulta ulkomailla helposti vai oletko nähnyt asian eteen paljon vaivaa?

Kommentit

  1. Hei, terkut Kyprokselta! Olen huomannut, että suomalaiset ovat ulkomailla (tai siis ainakin täällä) paljon tiiviimmin tekemisissä kuin kotomaassa. Ainakin täällä Limassolissa on lähes joka päivä jotain suomalaisten järjestämää toimintaa. Aika harvassa on niitä, jotka haluavat tai pystyvät pääsemään sisälle paikalliseen kulttuuriin ja saamaan täältä ystäviä. Toki on näitä nuorten romansseja, joista moni on aikanaan johtanut myös avioliittoon ja muuttamiseen tänne. Tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän hyvin, miten tärkeää on auttaa esim. pakolaisia Suomessa kotiutumaan. Siinä pystyy jokainen tavallinen kansalainen olemaan apuna halutessaan. Täällä ihmiset ovat myös hyvin ystävällisiä jne, mutta se ei vielä riitä, että voi sanoa kadulla iloisesti päivää vuokraisännälle. -Mutta onpahan tullut oltua enemmän oman perheen kanssa, se on ollut hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan sinne naapuriin! Kylla vaan ulkosuomalaisena tajuaa missa asemassa ulkomaalainen on vieraalla maaperalla, taalla Izmirissa meita suomalaisia on ihan muutamia, ihan kuten oli Ankarassakin, sellaisissa paikoissa missa on suurempi suomalaisyhteisö on varmasti aina paljon niita jotka hakeutuvat toistensa seuraan, ihan kuten sanoit niin vaikeaa on paasta paikallisen kanssa ystavaksi ja toki sitten on niitakin jotka eivat edes jaksa nahda vaivaa.

      Poista
  2. Hyvä postaus, taas. Kuule otan tämän vastaan haasteena ja kirjoitan postauksen aiheesta omassa blogissani. Sorry, kun en ole ehtinyt kommentoimaan ahkerammin.Luen kyllä aina kaikki uudet postauksesti. Illat menevät poikia kuskatessa tai kotihommissa ja viikonloppuinakin on ollut paljon ohjelmaa. No, eiköhän tämä taas tästä rauhoitu. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyva juttu, jaan odottelemaan sinun tarinaa aiheesta ja ei tarvitse pyydella anteeksi, tassa juuri mietin etta jos ja kun lahden töihin, niin missa vaiheessa ehdin tehda yhtikas mitaan? Toivotaan kuitenkin etta arki siella rauhoittuu, toisaalta pieni kiire pitaa terassa! Mukavaa menoa Irlantiin!

      Poista
  3. Sama postaus voisi olla Argentiinasta tai ainakin talta alueelta, jonka tunnen. Saattanee koskea montaa muutakin (kehittyvaa) maata? Eli ihmiset on ystavallisia ja suhteita pidetaan ylla, oli se sitten virkamieheen tai vihanneskauppiaaseen, mutta oikeat ystavyyssuhteet luodaan jo lapsuudessa, vertaistensa kanssa.

    Totta kai pitaakin nahda vaivaa, eli opetella kieli eika jumittaa pelkissa ulkkispiireissa, niin houkuttelevaa kuin se onkin. Sita mukaa, kun olen oppinut, miksi asiat ovat nain ja hyvaksynyt niiden laidan, turhautuminen ja pettymykset ovat vahentyneet huomattavasti. Sanoisin, etta kayttaydyn itse osittain jopa samalla tavalla! Katsotaan, toisiko tuleva tyo, joskin kansainvalinen, mukanaan myos paikallisia ystavyyksia. Minulle paaasia on ollut, etta viihdyn, enka tunne oloani yksinaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama on varmaan aika yleismaailmallinen asia etta ulkomaalaisen ei ole ihan helppo luoda ystavyyssuhteita juuri missaan, tiettyyn pisteeseen asti paastaan ennenkuin seina nousee herkasti vastaan, isojen elintasoerojen maissa ihmisista tulee varmasti herkemmin viela epaluuloisia muita kohtaan. Työn kautta paasee helpoiten oman kokemuksen mukaan osaksi yhteisöa, se vain avaa niin monia vaylia.

      Poista
  4. Samanlailla täällä ei päästetä uusia ulkomaalaisia omaan ystäväpiiriin.Ruotsissa tehtiinkin tästä hiljattain tutkmus. Ja isolla määrällä (ei ole prosenttilukua päässä) ruotsin kieltä ulkomaalaisille
    opiskelevilla ei ollut mitään yhteyttä ruotsalaisiin, vaikka haluaisivat.
    Itse olen asunut Englannissa, siellä minulla ei ainakaan ollut ollenkaan vaikeata saada ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaalainen on ulkomaalainen, ehka Englanti( ainakin Lontoo) on niin monikulttuurinen sulatusuuni etta siella ei kukaan enaa koe itseaan ulkomaalaiseksi?

      Poista
  5. Kirjoititpa asioista hyvin näinhän se täällä menee,itsekkin olen jo alkanut ajattelemaan asioita Turkkilaisittain ihan huomaamattani. Minulla on ollut suhteellisen helppoa koska eka työpaikkani täällä oli täynnä naisia ja sitä kautta sitten tutustuminenkin oli helppoa, minut otettiin aika pian mukaan teekutsuille ja piknikeille ..osa noista kavereista on jäänyt ja osan kanssa vieläkin olen tekemisissä.Ennen vietin vapaa aikani lähestulkoon aina Turkkilaisten seurassa tai Puolalaisen ystäväni minulla ei tosiaan ollut suomalaisia kavereita täällä ollenkaan, vuosi sitten rupesin hengailemaan muutaman Suomalaisen kanssa ja täytyypi sanoa että kyllä se vaan toi mukavuutta elämiseen ulkomailla kun sai puhua omalla kielellä ja tulla täysin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikka on lyhin ja nopein vayla paikalliseen yhteisöön, niin minakin olen kokenut, sita kautta paasee samantien piiriin ja oppimaan asioita ikaankuin sisaltapain. Mita kauemmin olen taalla, sita enemmin opin arvostamaan suomalaisia ystavia vaikka ennen ajattelin etta kun taalla ollaan niin ollaan paikallisten seurassa. Oma kieli ja kulttuuripiiri, ne on tarkeita.

      Poista
  6. Englannissa ainakin itse tutustuin helposti uusiin ihmisiin ja solmin ystävyyssuhteita. Itse olen jokseenkin varautunut, mutta itse koin valtaosan englantilaisista hyvinkin avoimina. Tietenkin sen small talkin taakse ei yleensä sen syvempää ystävyyttä luoda, Nyt Suomessa ollessa minusta on hyvin vaikea luoda uusia tuttavuussuhteita, varsinkin muitten äitien kanssa. Onneksi on niitä tuttuja ja ystäviä jo ennestään, mutta olisi kiva löytyy muita äitejä tästä lähipaikoilta, joilla olisi samanikäisiä lapsia. Ehkä se kesä ja leikkipuistot nyt äitiysloman aikana auttaa asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanti tai ainakin Lontoo, on niin monikulttuurinen, siella ei ehka koeta enaa etta joku on ulkomaalainen ja raja paikallisen ja ulkkiksen valilla hamartyy. Ei Suomessakaan ole varmasti helppo ystavystya mutta toisaalta siella on sitten paljon toimintaa aideille ja vauvoille, niiden kautta saa varmasti uusia kontakteja.

      Poista
  7. Minusta täällä on ollut helppo saada ystäviä. Jopa niin, että olen tietoisesti ollut etäinen ihan naapureille, jotta eivät keksi ängeltä kylään. MInun kun täytyy saada itse päättää milloin meille tullaan. En jaksa olla sellainen "koko ajan tiptop ja tarjoilut valmiina"- ihminen. Molemmat on tärkeitä, sekä paikalliset että täällä asuvat suomalaiset. Jälkimmäiset on sellaisia varaventtiilejä, joiden kanssa voi päästää höyryjä. Tietävät aina, että mikä siinä tilanteessa nyt niin ärsytti:D….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taalla on helppo ottaa kontaktia ja saada hyvanpaivan tuttuja mutta ystavyyssuhteiden luominen ei ole minusta ollut kovinkaan helppoa, koen etta osa paikallisista naisista ei halua olla tekemisissa ulkomaalaisten naisten kanssa ( kokevatko ulkomaalaisen liian erilaiseksi vai epailyttavaksi, joidenkin mielesta jopa kateutta on ilmassa). Sitten on viela se, etta joidenkin kanssa ei ole mitaan puhumista, toisen koko menneisyys ja tulevaisuus on siina kodissa ja niissa asioissa, en vaan jaksa jutella resepteista ja lapsista aina, aika monella paikalliselle kotiaidilla ajatusmaailma on kovin toisenlainen kuin itsella, onneksi on omanlaisiakin ja siitahan se ystavyys yleensa lahtee. Suomalaiskavereista on tullut vuosien varrella henkireikia, on kivaa puhua suomea ja vaihtaa kokemuksia, tukea ja puhua avoimesti niin Turkista kuin Suomesta.

      Poista
  8. Olipas mielenkiintoinen postaus! En itse ole kohdannut tällaista vastaanottoa vielä. Kuten edellä kommentoineet mainitsivat, Englannissa ei minullakaan ollut ongelmaa saada ystävää. Ruotsissa tosin ruotsalaisten kanssa ystävystyminen oli hankalampaa ja pyörin siellä lähinnä muiden ulkkareiden kanssa. Myös Syyriassa tutustuin hyvin ikäisiini naisiin ja sain kutsuja koteihin. Eräänkin ystävän perhe kutsui minut usein jopa yökylään heidän kotiinsa.

    Allekirjoitan kyllä tuon kauppiasjutun. Olen huomannut monessa paikassa, että usein henkilöt, jotka tekevät kauppaa (myyvät, ajavat taksia, ym) ovat epäilyttävän avoimen ystävällisiä ja itse olen vähän "turkkilaisen" epäilevä, enkä päästä tällaisia henkilöitä lähelleni turhan helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikkojen kautta musta on ollut aina helppoa tutustua, siella on otettu porukoihin mutta luulisin etta jos olisin tullut tanne kotiaidiksi suoraan, olisi tilanne ollut varmasti haasteellisempi. Tietty epailevaisyys on mielestani ihan tervetta, monesti turkkilaiset tulevat varoittelemaan ulkomaalaisia laukun liian löyhasta kantamisesta, rattaiden valvomatta jattamisesta tms. silla he kokevat ulkomaalaisten olevan toisinaan liian sinisilmaisia ja luottavaisia.

      Poista
  9. UKssa ystävien saaminen ulkomaalaisena kotiäitinä on varmastikin helpompaa. Ihmiset ovat avoimia ja varsinkin isommissa kaupungeissa on paljon vauva ja lapsiryhmiä, kerhoja, leikkipuistoja ja kahvilakokooontumisia jne. En ole kokenut itseäni mitenkään erilaiseksi tai ulkopuoliseksi pienellä paikkakunnalla, jossa asuu vain muutama ulkomaalainen. Turkin asuinalueellamme ei äitejä juurikaan näkynyt päivisin leikkipuistossa vaan lapset olivat ulkona yleensä hoitajan kanssa ja talvisin ja sateella ihmisiä oli ulkona yleisesti vähän jos lainkaan. Muskareita ym. ei myöskään ollut kulman takana eikä minulla ollut päivisin autoa että kauemmaksi olisi helposti päässyt. Puisto ja piha-alue täyttyivät kesäisin yleensä vasta n. ilta puoli seitsemästä eteenpäin. Ihmisiin oli helppo tutustua, mutta en sanoisi luoneeni pitkäkestoisia ystävyyssuhteita asuinalueen ihmisiin. Toisaalta en yrittänytkään, sillä emme olleet jatkuvasti kotona ja pääasia oli viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen ja jo olemassaolevien ystävien kanssa sen minkä pitkiltä työpäiviltä pystyi. Niin ja kuten sanoitkin, sukulaissuhteet ovat vahvoja ja aikaa vietetään yhdessä paljon varsinkin kun suku on iso :)
    Hienoa että olette saaneet suomenkielistä leikkiseuraa. Tutustuin suomalaisiin vasta sen jälkeen kun vanhin syntyi ja vaikka nyt suomalaisia ystäviä muutama onkin (UK) niin heidän lapsensa eivät valitettavasti puhu suomea juurikaan, joten lapset leikkivät tavatessaan yleensä englanniksi. Ylläpitäkää sitä mitä teillä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkki on kylla tosi haastava maa tulla suorana kotiaidiksi, ihan siinakin mielessa etta ainakin itse koen etta oma mentaliteetti kohtaa usein paremmin työssakayvien naisten kanssa, tata ei tietenkaan voi yleistaa koska kotiaiteja on paljon ja joka lahtöön. Tassa meidan kulmilla on kylla osa puistoista ihan vakea taynna ympari paivan mika on tosi kiva, tosin tyttö oli pienempana pitkaan aina pienin puistossa kun pienia lapsia ei juuri sinne tuotu, varsinkaan talvella. Me on nyt löydetty aika kivasti suomenkielisia puistokavereita mika on tosi hieno juttu!

      Poista
  10. Olisipa hassua ajatella että pitäisi hyväksyttää uudet tuttavaehdokkaat miehellä tai vanhemmalla sukulaisella joka sitten saisi harkita että sopiiko tämä henkilö perheen tuttavapiiriin. Tulee vähän mieleen historialliset yhteiskuntaluokat, jotenkin jännää! Vaikka toki kamalaa. Mutta siellä Turkissa saa varmaan hyvin kiinni siihen ajattelumaailmaan jota näkee nykyään suomessa lähinnä historiallisissa sarjoissa jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma en nyt oikeen tieda pitaakö naita monenkaan ihan hyvaksyttaa mutta yleensa halutaan kartoittaa ettei perhepiiriin ole hakeutumassa huijareita tai muuta epailyttavaa ainesta. Toisaalta turkkilainen kylla hakeutuu monesti samassa yhteiskuntaluokassa olevien piiriin, Suomessa luokkajako on tanne verrattuna niin olematon ettei siita tarvitse juuri valittaa.

      Poista
  11. Moi! Tästä aiheesta me taidettiinkin aikoinaan keskustella. Mä en siis tutustunut ollenkaan turkkilaisiin mun Turkissa oleskelun aikana. En kuitenkaan osannut riittävästi turkkia ja en yleensäkkään tavannut paljoakaan turkkilaisia. Mun mielestä Suomessa on vähän sama homma kuin Turkissa että suomalaiset ovat kyllä ystävällisiä ulkomaalaisia kohtaan mutta harva jaksaa tai on yhtään kiinnostunut solmimaan todellisia ystävyyssuhteita ulkomaalaisten kanssa. Ehkä kyse on myös siitä että ajatellaan ettei olla ns. samalla aallonpituudella ja ettei olisi tarpeeksi yhteistä. Itse yritin aikoinani Suomessa tutustua ulkomaalaisiin tyttöihin mutta koin heidän olevan aika pidättäytyväisiä seurassani. Tuntui ette he halusivat enemmän pyöriä omissa porukoissaan.

    Kotiäitinä olo Denizlissä ei ollut mitenkään helppoa. Aika yksinäistä oikeastaan kun en tuntenut yhtäkään toista äitiä. Mielestäni Suomessa on ihan luxusta olla kotiäiti. Saa yhteiskunnalta tukea ja on kaikenmaailman kerhoja. Aika kuluu siellä mulla paljon nopeammin ja äitiystäviä on jokaiselle sormelle. Tää on kuitenkin vain mun mielipide. Kiva kuitenkin että sä olet viihtynyt kotiäitinä Turkissa! Izmirissä on nähtävästi vähän mukavammat olosuhteet suomalaisille kotiäideille kun on muitakin suomalaisia kaupungissa. :)

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoista lukea jonkun omakohtaisia kokemuksia!:) Hyvä että tällaisia blogeja löytyy, saa paljon tietoa, jos malttaa vain lukea :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit