Yksi on joukosta poissa

Meillä on ollut kotona suurta surua ja on varmaan vielä pitkään. Helmi-koira nukkui pois perjantaina ja haudattiin eilen. Olemme olleet miehen kanssa surun murtamia, 2,5-vuotias neiti ei kuitenkaan vielä osaa käsitellä kuolemaa, joten arkea on pyritty pyörittämään normaalisti ja pahimmat vollotukset vollotettu tytön nukkuessa. Tekisi mieli sanoa jokaiselle, joka harkitsee eläinystävän ottamista itselleen että älkää ottako, sen ystävän pois meno on niin kova paikka. 11 vuotta Helmin kanssa ehti luoda omat rutiinit suhteeseen ihmisen parhaan ystävän kanssa, nyt on poissa lenkittelyt, märkä kuono tyynyllä, raps-raps äänet Helmin tassujen osuessa parkettiin ja pyyteetön läsnäolo. 11 vuoden aikana Helmi on ollut tukena ja mukana monenlaisissa elämäntilanteissa, hyvissä ja huonoissa, ilman Helmiä elämä olisi ollut moninverroin tylsempää ja vailla karvaista tukea.


Helmin oli kuitenkin aika mennä, sillä viimeisten viikkojen aikana tila romahti ja Helmi oli sairaampi kuin osasimme kuvitellakaan. Helmi leikattiin vielä perjantaina mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, lääkärit olisivat suositelleet nukuttamista jo samana iltana, sitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä Helmi ei enää jaksanut herätä anestesiasta, parempi niin. Toisen lääkärin 25 vuoden ammattitaidolla, Helmin syöpätyyppi oli niin ärhäkkä pahinta laatua oleva, joka oli vienyt nopeasti. Suuren surun keskellä yritämme ajatella, että Helmi eli pitkän ja hyvän elämän. Helmin pois nukkumisen jälkeen ymmärrän kuitenkin entistä paremmin ihmisiä, jotka eivät eläinystävän kuoleman jälkeen enää ota toista. Kaikista järjellisistä ajatuksista huolimatta jäljelle jää suunnaton ikävä ja tyhjä paikka. Ruokakuppien paikalla on nyt tuoli, jäljelle jääneet ruuat odottavat vientiä katukoirille ja panta ja hihna on laitettu visusti piilossa.

Karşıyakan alueella ollaan rakentamassa eläinten hautausmaata, Helmille se aukenee kuitenkin liian myöhään ja maan ainoa eläinten hautuumaa löytyy tällä hetkellä Tuzlasta. Eläinlääkärien ja ystävien neuvoilla löysimme kuitenkin Helmille hyvän leposijan kaupungin ulkopuolelta metsäalueelta. Sinne Helmi haudattiin, kiitos avusta T:lle ja P:lle, jotka kuskailivat ja ottivat tytön hoitoon, olivat hengessä mukana. Mies kaivoi kuoppaa ja on muutenkin ollut viimeiset päivät lujana, eilen illalla tajusin että myös tosi lujilla. Mies hoiti kaikki Helmin loppuajan ikävät velvollisuudet, jaksoi kotona olla järkähtämätön tuki tytön edessä kun itse en jaksanut. Eilen illalla tuo nukahti istualteen, teemuki kädessä, koville on ottanut Helmin lähtö.

Tyttö on aamulla ensimmäiseksi kysynyt missä Helmi on? Etsinyt ja toitottanut Baballe, että muistaa tuoda Helmin kotia tullessaan. Kerroimme Helmin menneen koirien taivaaseen, Helmi oli sairas ja vanha joten sen kuului mennä. Koirien taivas ja sairas ovat tietenkin täysin käsittämättömiä asioita pienelle tytölle, eilen tyttö seisoi ikkunassaan ja vilkutteli ulos, sohi sormellaan ja kertoi Helmin olevan tuolla. Siellä se on jossain, ihmisistä en tiedä mutta luulisin että näille kaiken karvaisille ja karvattomille ihmisten eläinystäville on joku parempi paikka kuoleman jälkeen. Kiire on unohtunut, turhat valitukset ja pitäisi- hokemat on hetkeksi taas unohdettu, on taas ollut aikaa pysähtyä ihan ydinasioiden äärelle. Helmi ehti opettaa yhtä ja toista ja viimeisenä sen, että turha kiire on todellakin turhaa.

Talvisateita olikin jo odotettu, ne alkoivat samalla kun Helmiä haudattiin ja loppua ei näy, aiomme vetää silti sadevarusteet niskaan ja tehdä ainakin happihyppelyn. Elämä jatkuu ja koiraton talo on tyhjä talo, kun ikävä vähän helpottaa ja pahin on ohi, on tämänkin talon tyhjä paikka tarkoitus täyttää taas kotia etsivällä hännänheiluttajalla, vaikka luopuminen on kovaa, on se seura ja ystävyys jonka koiralta saa jotain paljon suurempaa. Helmi sai itselleen kunnian lähteä samalla päivämäärällä kuin toimittaja Uğur Mumcu 21 vuotta aiemmin. Helmi ehti varmasti täyttää tehtävänsä, Uğur Mumculta taas jäi paljon tekemättä. Kiitos vielä tätä kautta kaikille tutuille ja ystäville yhteydenotoista.

Katso rakkaan ystävän Karoliinan tekemä ihana muistovideo Helmistä: https://www.youtube.com/watch?v=MVmIJDIXtJY&feature=youtu.be

Kommentit

  1. Itku tulee aina uudestaan täälläkin :( Mutta Helmi eli rakastettuna ystävänä, ja harva koira on yhtä paljon saanut matkustaa kuin Helmi-pikkuinen, varsinainen kosmopoliitti :) Haleja rakkaat!!

    VastaaPoista
  2. Voih, otan osaa <3 Mun kissa kuoli vain 4 vuotiaana, olin todella murheen murtama, kyllä ne eläinystävät on hyvin tärkeitä!

    VastaaPoista
  3. Voi Petra olen niin pahoillani.Lemmikin menetys on suuri suru.Teillä sateita,mwillä harmaata ,25 astetta eikä tippaakaan sadetta.
    Hwlmi oli suloinen koira.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, osanottoni :( Todella surullinen olo teidän puolesta. Itsellä kävi myös jo koiranotto vaiheessa sama mielessä, tuo luopumisen tuska jossain vaiheessa. Onneksi muistot säilyy <3 Paljon jaksamisia teille sinne!

    VastaaPoista
  5. Voi ei, otan osaa :( <3 Ihan itku tuli lukiessa, paljon jaksamisia <3

    VastaaPoista
  6. :( Otan osaa. Itsellä on kaksi koiraa ja en voi edes kuvitella, kuink kamalaa karvaturrin menettäminen on. Varsinkin kun tietää sen vielä tapahtuvat omana elinaikanaan. Meillä vanhempi koira on lokakuussa jo 9 vuotta ja hänessä alkaa näkyä jo vanhan koiran merkkejä. Voimia teille!

    VastaaPoista
  7. Voi, otan kovasti osaa. Ihan itkettää teidän puolesta, voin niin kuvitella minkälaisesta menetyksestä on kyse. Jos missään on mitään järkeä niin näille rakkaille eläinystäville tosiaan uskoisi olevan jonkin paremman paikan tämän elämän toisella puolen.

    VastaaPoista
  8. Otan osaa :( Oon itse joutunut hautaamaan monta eläinystävää ja joka kerta on tuntunut aivan hirveälle. Koti tuntuu kolkolta ilman nuuskuttavaa karvapalloa. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  9. Itku tuli. :-( Otan osaa suureen suruunne. Jaksamista ja halauksia!

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto suureen suruun <3

    Mulla on aina ollut koira, siis oikeesti aina ja tässä vuosien varrella niitä on tullut saateltua hautaankin aika monta kertaa. Suru on valtava ja siitä toipuminen vie aikansa. Edelleen se meidän edellinen... 12 vuotta takaperin kuollut koiramme tulee uniin ja nyt tehdään sellaista ennakoivaa hiljaista surutyötä tän nykyisen kanssa... jokainen viikko on voitto ja kuukausi jo armoton saavutus. Henkisesti yritetään valmistautua siihen tosiasiaan, että pian meillä huiskii taas koiranpentu.

    VastaaPoista
  11. Aina kun itken eläinystävän ja perheenjäsenen menetystä toteaa äitini "älä ota enää eläimiä."

    Nuorempana pidin lausahdusta epäempaattisena, nyt aikuisena tajuan että äidistäni on paha katsella tyttären suurta surua ja hän tietää että siltä surulta ei voi välttyä jos eläimen hankkii.

    Silti näitä on kertynyt ja varmasti vielä kertykin sillä se rakkaus ja ilo joita ne antavat eläessään on
    vähintään yhtä voimakasta kuin lähdön aiheuttama surukin. Minunkin rakkain lemmikkini kuoli 11-vuotiaana, se on pitkä aika elämää yhdessä. On surullista että eläinten vuodet tulevat niin nopeasti täyteen.

    Itse uskon että niin eläimet kuin ihmisetkin menevät kuolemansa jälkeen siihen samaan paikkaan mistä tulivatkin ennen syntymäänsä enkä usko että se on paha paikka. Siellä se Helmikin on onnellisena ja siellä ehkä hänet joskus tapaatte jälleen.

    VastaaPoista
  12. Suru on hyvä, sillä silloin tietää, että on rakastanut ja ollut rakastettu. Iloitsen jo valmiiksi sen hännänheiluttajan puolesta, joka joskus saa teitä rakastavan kodin.

    VastaaPoista
  13. Kauniisti sanottu, Mine! :)

    Todella surullinen uutinen tämä, ja edessä on pitkä ja surullinen tie uuden arjen opettelussa. Miekin lähetän teille paljon voimia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  14. Voi ei osanotot täältäkin! :-(

    VastaaPoista
  15. Lämmin osanotto minultakin! Olen joskus käynyt täällä lukemassa,nyt liityin vakilukijaksi ja postaan samalla. Meillä on kohta 12v puliukko ja surullisena katson sen vanhenemista. Onneksi se vielä jaksaa mutta askel lyhenee koirallakin. Jaksamista teille! Perheenjäsenen menetys on aina iso suru.

    VastaaPoista
  16. Otan osaa. Jaksamista teille kaikille.

    VastaaPoista
  17. Otan osaa :( Kylla itku tuli ja voin vain kuvitella miten tuskalliselta sen karvaisen luottoystavan menettaminen voi tuntua. Muistan vielakin kun itse ollessani noin 10 vanha jouduimme lopettamaan koiramme sairastelun paatteeksi. Suru vie oman aikansa, mutta onneksi muistoja ei voi kukaan vieda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kaikille kauniista ja viisaista sanoistanne, tsempeistä ja tuesta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Tässä Titta tädin lähettämä Sini Lindroosin runo:
      TASSUN JÄLKIÄ SYDÄMESSÄ,
      KUIN JOKU OLISI KULKENUT SIITÄ VASTIKÄÄN,
      JOKU KULKI SYDÄMENI YLI,
      SINÄKÖ SE OLIT KOIRANI ?
      OHIMATKALLAKO VAIN
      ET KAI.
      KYLLÄ PYSYVÄSTI SINNE MUUTIT,
      TEIT PESÄN LAKANOIHIN,
      MERKKASIT MYÖS NURKAT.
      KIPITIT LÄPI SYDÄMEN, KURAJALOIN, KARVOIN,
      JÄTIT TASSUNJÄLKIÄ SYDÄMEENI.

      Poista
  18. Otan osaa,jaksuja sinne koko perheelle <3

    VastaaPoista
  19. Otan osaa ystävän menetykseen :( Tiedän miten musertavalta olo tuntuu tällä hetkellä. Menetin oman rakkaista rakkaimman koirani muutama kuukausi sitten yllättäen ja itken häntä edelleen vähän joka päivä ja ikävöin hirveästi. Hän oli ensimmäinen koirani enkä ikinä olisi uskonut kuinka syvän vaikutuksen sellainen iso pieni eläin voi elämääni tehdä. Koiran rakkaus on pyyteetöntä ja kaunista ja olen todella onnellinen että häneen sain tutustua enkä vaihtaisi hänen kanssa vietettyjä vuosia pois vaikka se tarkoittaisi että tämä suru olisi jäänyt kokematta. Suru täytyy vaan surra pois, pikkuhiljaa omalla painollaan. Jossain vaiheessa olo helpottaa ja muuttuu kauniiksi ja hassuiksi muistoiksi. En kyllä vieläkään ole pystynyt pyyhkimään nenänjälkiä ikkunasta, mutta pikkuhiljaa sitten..

    VastaaPoista
  20. Voi sentään, otan osaa.. Viime kesänä kuoli meidän hermeliinikani, Turkkiin muutettuani se oli äidilläni ja veljelläni, heillekin tosi tärkeä. Kuoli sitten juuri samaisena iltana kun saavuttiin vihdoin Suomeen lomalle muttei ehditty nähdä enää. Tiedän miltä tuntuu, voimia ja jaksamista toivotellen

    Viivi

    VastaaPoista
  21. Osanottoni suureen suruunne. Ilo ja onni on, että saitte pitkän ajan elää ja oppia tärkeän perheenjäsenen kanssa. Voimaa!

    VastaaPoista
  22. Osaanottoni, kyllä sai tämä postaus kyyneleet vierimään. Kaksi vuotta sitten 16v elämääni rikkastuttanut mirrini kuoli ja oli kyllä aivan hirveää. Nyt kahden vuoden kuluttua muistellaan hymyssä huulin Typyn hassua käytöstä tai sen ihanaa turkkia, joten aika on kullannut jotain tuosta kipeästä menetyksestäNykyään matkoilla saa kaikki kynnelle kykenevät kissat ja koirat osakseen rakkautta jos vain uskaltavat tulla syliin.. Onneksi Helmillä oli rakastava koti ja sai viettää elämänsä näin hyvin. Haluksin Nina

    VastaaPoista
  23. Olen pahoillani! Lemmikin menettäminen on aina raskasta, mutta ehkä ajatus siitä, että Helmi sai elää hyvän elämän, auttaa menetyksen kestämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viela kaikille ihanista viesteista, lammitti mielta!

      Poista
  24. Voi ei, itku tuli täälläkin. Osaanottoni ja voimia sinne. Itse hautasin veljeni koiran mökille viime kesänä ja kauheeta se oli. Helpotti kuitenkin kun tiesi että toinen pääsi kivuista pois.

    -Riikka

    VastaaPoista
  25. voi ei! lemmikki on perheejäsen ja menetys on kamalaa, mutta Helmin on parempi nyt. voimia sinne!

    VastaaPoista
  26. Moi..pitkästä aikaa Petra ja perhe!! Arvaatko , että täällä lumisateisessa Suomessa itkua väännän, kun just luin Helmistä tuolta blogistasi...niin surullista.....ja ihailen kovasti siun hienoa ulosantiasi asiasta, kuin asiasta....juuri tänään Maijun kanssa hetken puhuin fb:ssä ja mainitsin, etten ole aikoihin käynyt lukemassa siun blogiasi..ja nyt kävin....terkkuja Imme-kummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Kylla oli kovaa Helmin menetys, nyt vahan alkaa helpottamaan, kiva kun kayt taalla Imme! Terkkuja sinne kaikille!

      Poista
  27. Osanotto Helmin vuoksi. ihan varmasti ottaa aikaa tottua arkeen ilman rakasta ystävää. <3

    VastaaPoista
  28. Osanotto Helmin vuoksi. ihan varmasti ottaa aikaa tottua arkeen ilman rakasta ystävää. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit