sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vähän erilainen äiti

Viime viikolla tytön tarhalla puheenaiheeksi nousi käytäväkeskustelussa lasten tarhatossukat. Moni päivitteli niiden pohjiin tarhassa tarttuvaa muovailuvahaa ja nopeasti likaantuvia tossuja. Yksi kertoi pesevänsä kengät kahdesti viikossa ja toiselle riitti kerta. Punastelin hiljaa ja laskeskelin itse pesseeni tytön kengät ehkä kahdesti lukukaudessa. Sujautin tytön tossut nopeasti laukkuun, toivottavasti kukaan ei huomannut muovailuvahaisia pohjia.


Eron omissa tavoissa huomaa parhaiten tytön kautta sillä äitinä tulee pohdittua kärsiikö tyttö astetta likaisemmissa tarhatossuissa vai ei? Oma tärkeysjärjestys lapsen kohdalla poikkeaa monien turkkilaisten äitien vastaavista, lapsen kanssa ulkoilu ja vierailut kivoissa paikoissa nousevat listan kärkeen. Siivous ja pyykkäys jää listan hännille. Osalla tytön tarhakavereiden äideistä aika kuluu markkinoilla, keittiössä ja kotia laitellessa eikä aika tahdo riittää paljon muuhun. Jos kotia ja perhettä hoitaa turkkilaisella pieteetillä, on vapaa-aika tiukilla.


Olen kovin ylpeä nokkolasta neidistämme mutten muista sitä aina toitottaa yhtä touhukkaasti kuin osa tuttavistani. Tytön tarhan facebookryhmä täyttyy äitien lataamista videoista, niissä pikku-Efet ja -Durut esittävät taitojaan laulaen, tanssien tai pyöritellen juustorullia pikku sormillaan. Kodin askartelut ja lasten harrastekerhojen touhut tulevat taatusti kaikkien tietoon. Turkkilaiset, päinvastoin kuin suomalaiset, ovat tottuneet tuomaan taitonsa ja saavutuksensa esille. Jo pienestä pitäen opetetaan kertomaan muille perheen ulkomaanmatkoista ja hinnakkaista hankinnoista. Kuperkeikat liikuntakerhossa tai haparoivat hypyt baletissa nähdään huikeina suorituksina tulevilta huippulupauksilta.


Koiranomistajien kanssa voi aina purkautua karvakammosta tai kuratassuihin kohdistuvasta paniikista, jota on havaittavissa osassa paikallisia perheitä. Vaunuissa nukkuva kissa aiheuttaa monissa paniikin, karvoja, bakteereja, tauteja! Tarhamatkalla tyttö kuuluu niihin harvoihin lapsiin, joka juttelee kulkukoirille ja -kissoille, heittelee simit-rinkelistä muruja eläimille ja silittelee useimpia vastaantulevia karvakasoja. Kun kerron 30 kiloisesta Alex-koirastamme, tiedän monen mielessään kauhistelevan. Vaikka tarhalla pyritään jo nykyisin opettamaan lapsille järkevää suhtautumista eläimiin, eivät opit aina mene perille sillä vanhemmat sukulaiset muistavat pelotella vaarallisista koiralaumoista ja karvapallojen aiheuttamista sairauksista.

Ensi viikolla päätän poistua mukavuusalueeltani ja lataan videon tytöstä pyörittelemässä lihapullia tai laulamassa tarhassa opittua rallatusta. Onneksi muistin laittaa tarhan touhuissa likaantuneet tossut ulkoilutakin kanssa pesuun ja nyppäilin kaulaliinoistamme suurimmat koirankarvat irti. Sillä hyvä.

24 kommenttia:

  1. Siisteyskäsitykset on kyllä jännä juttu. Me ollaan Ranskan-mummolassa joululomalla, ja mä koetan tolkuttaa lapsille, että pitäisivät tossut jalassa sisällä - muutenhan kaikki kulkee kengät jalassa, ja lattiat on sen näköisetkin. Mä tiedän, että toiset ranskalaiset perheenäidit luuttua lattiat päivittäin, mutta anoppi ei (onneksi) ole siivoushullu. Lasten sukat (ja niiden pyykkääjä) vaan on kovilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa otetaan aina kengat pois, monet jopa ottavat ne kylaan tullessa oven ulkopuolella ja isantavaella on sitten sisakenkia vinot pinot, ellei tossuja kayta, saa niskaansa valistusta siita miten sairastuu. Turkkilaisille, erityisesti kotiaideille, siisti koti on perheen kayntikortti, itsellani on sen kayntikortin kanssa hieman ongelmia mutta onneksi meilla kay vahan vieraita, joille siisteys on ykkösjuttu.

      Poista
  2. Sudanissa on myös tapana kovaan ääneen kuuluttaa omien lasten oivallisuudesta; en ollutkaan sitä oikein tajunnut kulttuuriin liittyväksi asiaksi ennen kuin juuri tässä nyt. Koululaisten äitien Whatsapp-ryhmässä jaetaan paljon sellaista mitä en itse ymmärrä olennaiseksi: koulun ulkopuolisia harrastuksia ja tapahtumia kuvina ja videoina, lasten koulukavereita somina ja fiksuina ja ihailtuina. Minä ihailen omiani vähän hiljempaa ja enemmän omissa oloissamme.

    Ja minäkin olen myös siivoamisen ja puhtaanapidon suhteen suurpiirteisempi. Anoppi kulki pienimmän perässä niistämässä tämän nenää muutaman minuutin välein aika lailla koko anoppila-vierailun ajan. Minusta vähempikin olisi riittänyt. Nyt ollaan siirrytty anopin luota Roomaan lomailemaan ja nenät saavat valua vähän pitempään ennen kuin tulevat pyyhityiksi. Elämä tuntuu sujuvan näinkin :)

    Onnea teille arjen lämmittelyyn. Meillä on jäljellä vielä päiviä ihanassa Roomassa ja sen jälkeen päästään vielä Suomeenkin lomailemaan, mutta ihan innolla odottelen arkeen paluutakin. Koiria on ikävä! Ja omaa sänkyä ja omia kuviota ylipäätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama lasten saavutusten esille tuonti tuntuu tosiaan vieraalta mutta muutamia neuvoja olen taalla saanut ulkomaalaisilta aideilta, joilla on jo isommat lapset. Moni on sanonut etta lapsia olisi hyva opettaa tuomaan itseaan esille ja kova pintaisimmiksi kuin meilla suomalaisilla on tapana, niita taitoja kun tarvitaan taalla isompina. Siina onkin taitelemista miten löytaa paras oma tie, joka olisi myös lapsen tulevaisuuden kannalta paras.

      Olen itse suurpiirteinen siivouksen suhteen verrattuna turkkilaisiin vaikken sotkua kestakaan, hyvin sujuu nainkin :) Oma sanky on kylla maailman paras paikka ja koirilla on taatusti jo teitakin ikava.

      Poista
  3. Minun lapseni on kieltänyt julkisen kehumisensa. Joskus äitinä olisi kiva laittaa vaikka facebookiin kehu jostain hyvin hoitamastaan jutusta, mutta ei. Kuulema he sen tietävät/ kuulevat muutenkin kenen on tarve. No olkoon niin sitten. Mutta tykkään kyllä lukea/ nähdä mitä ystävien ja sukulaisten lapset touhuilevat ja oppivat.

    Minusta on hienoa, että pysyt siinä tavassa, jonka olet todennut järkeväksi. Se ei varmasti ole helppoa, kun ympäristön paineet ovat mitä ovat.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisittain itsensa tuominen esille on vierasta, yritan vakisin tottua siihen taalla silla muuten jaa muiden jalkoihin, niin työpaikkahaastatteiluissa kuin työmaailmassakin. Tytön pitaisi oppia sitten namakin taidot, jotka ovat aidille aika vieraita.

      Poista
    2. Oikein järkevää. Itsensä kehuminen on kylläs suomalaiselle vaikeaa. Olen usein opiskelijoita muistuttanut ennen arviointikeskustelua, etteivät sitten suotta vähättelisi osaamaansa.

      Poista
    3. Vaikeaa se on, kovin vakinaisesti se tulee itseltakin :)

      Poista
  4. Minulla ei lapsia ole, mutta tuntuu että täällä Turkissa ollaan hysteerisiä ihan aikuistenkin sairastumisuhasta. Jos juo kylmää, jos yhtään jalat kastuu, jos sisälämpötila vajoaa liian lähelle kahtakymmentä. Lasten kohdalla ollaan varmaan vielä hysteerisempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kohdalla ollaan aika hysteerisia, taytyy kylla sanoa etta eroa on paljon perheiden valilla, onneksi. Osan kanssa olemme aika samoilla linjoilla laakkeiden, pukeutumisen ja ulkona olemisen suhteen kun taas toisten kanssa ihan eri raiteilla.

      Poista
  5. Nämä on kyllä jänniä nämä erot. Belgiassa tytön koulussa ei todellakaan edes vaihdettu sisäkenkiä, vaan koko päivä oltiin samoissa kengissä sisällä ja ulkona. Kylmällä ilmalla hanskoja ja pipoa ei välttämättä lapsilla nähnyt, mutta toisaalta kerran jätskin syöntiä ulkona syksyllä ihmeteltiin. Nyt ihmettelen Suomen talvea ja miten varustautua pakkaseen :) Hyvää vuoden vikaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa tama sisakenka asia on tarkeaa niin kotona kuin tarhoissakin, sisatossut pitaa olla aina jaloissa ja ulkokenkien tuominen sisatiloihin on taysin vierasta. Voih, jatskin syöminen talvella ulkona on kamala rikos, sita on ihmetelty taallakin. Sain eraana vuotena lahimarkettiin jatskit talvella takaisin kun oikein kinusin :) Mukavaa valitila aikaa Suomeen!

      Poista
  6. Kun lähipiirin turkkilaiset on siivoushulluja ja bakteerikammoisia ja kuuntelee päivästä toiseen niitä juttuja, joskus alkaa pikkuhiljaa tarttua itseenkin ellei muista aina ajatella järkevästi :) Kun kukaan ei näe niin silloin voi joustaa jutuista jotka tietää epä-olennaisiksi, muuten kävisi arki melkoisen hankalaksi :))

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoushulluus ja bakteerikammous ovat kylla aikamoinen pari, valilla menee ihan överiksi ja moni aiheuttaa enemmin hallaa kuin hyvaa touhuillaan.

      Poista
  7. Onnellinen on sinun lapsesi, jonka kanssa äiti viettää aikaa siivoamisen sijaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen minakin, on paljon kivempi hullutella tytön kanssa kuin siivota hiki paassa :)

      Poista
  8. Siivota ehtii kun lapset ovat kasvaneet (ellei sitten ota kolmea koiraa). Vie sinä vain tyttöä elämyksiin, se kantaa varmasti pidemmälle:)
    Ulkomaalaisena saat kyllä poiketa normaalista kaavasta, mikä on ihan mukavaa. Turkkilaisen äidin huushollin on oltava siisti ja äidin kuuluu olla titiz.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on ja siivous tosiaan tuntuu toisinaan turhalta kun seuraavana paivana siella taalla vaeltelee koirankarvoja ja kuratassun jalkia ei voi olla huomaamatta :) Onneksi ulkomaalaisena saa tosiaan olla vahan erilainen aiti.

      Poista
  9. Siisteyskäsitykset ovat kyllä jännän erilaisia. Täälläkin kammotaan kissan ja koirankarvoja, mutta taas toisaalta esimerkiksi lihaa käsitellään ruuanlaitossa monesti mielestäni aika epähygieenisesti eikä sitä pidetä lainkaan ihmeellisenä. Siis esimerkiksi liha ja salaatti saatetaan leikata samalla laudalla ja samalla veitsellä välillä vain lautaa ja veistä huuhtaisten jne. Tuollaisia tapoja pidän ihan oikeastikin vaarallisina - en muutamaa kissan tai koirankarvaa!

    Algeriassa lasten saavutuksia ei yleensä (onneksi!) suureen ääneen hehkuteta, vaan täällä ajatellaan ehkä pikemminkin sellaisen saattavan olevan jopa haitallista; pelätään esimerkiksi toisten tulevan kateellisiksi, jos oma lapsi menestyy toisia paremmin jne. Tässä suhteessa algerialaiset ovat mielestäni luonteeltaan aikalailla samanlaisia kuin suomalaisetkin. Eron huomasi erään sukulaisen kohdalla, joka on asunut kymmeniä vuosia Amerikassa ja joka toi omien lastensa saavutuksia aikatavalla esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin on vahan samaa etta sitten ollaan levaperaisia asioissa, joissa omasta mielesta olisi parantamisen varaa. Tuo epahygieenisyys keittiöissa alkaa havita ainakin kaupungeissa silla viime vuosina siita on tiedotettu aika paljon. Elainten karvojen pelkaaminen on toisinaan ihan suhteetonta ja kun perimatieto pysyy kirjatietoutta tarkeampana, on puuduttavaa vedota tutkimuksiin tai ammattilaisiin.

      Mielenkiintoista etta siella lasten saavutuksia ei niin tuoda esiin, taallakin on uskomuksia mutta tama jyraaminen yhteiskunnassa on kaikkien tiedossa ja sen myöta lapsia opetetaan jo lapsena kovapintaisiksi ja tavoittelemaan omaa etua.

      Poista
  10. Mä luin myös noita edellisiä päiväkotipostauksia ja olen saanut ihan jo tänne Suomeenkin hyviä vinkkejä. Näitä aiheita toivon siis jatkossa lisääkin. :)

    Osa turkkilaisten päiväkotityylistä on aika tarkka verrattuna suomalaiseen. Toisaalta toivoisin tännekin enemmän sellaista, etteivät vanhemmat jäisi liikaa hyssyttelemään ja eipäs joopas- kisaa harrastamaan aamuisin lasta tuotaessa (turkissahan vanhemmat eivät ole yhtään ylimääräistä päiväkodissa). Ja toi puhtausasia on siinä mielessä hyvä, kun itseänikin ärsyttää lapsilla ylipitkät ja likaiset kynnet. Niiden kanssa voi helposti sattua vahinko, jos kynnet osuu vaikka kaveriin. Tossuja ei välttämättä tarvitse olla pesemässä, mutta ylipäätään tarpeen mukaan saisivat suomalaisetkin olla tarkempia lasten päiväkotivaatteiden kanssa, ettei jäisi likaisia pyykkipusseja lokeroihin lojumaan ja jos joku on rikki, niin se viedään pois.

    Mites muuten onko Turkkiin kantautunut oppimisvälineeksi tabletin käyttö? Sitähän täällä suomessa jo eskarilaisilla käytetään...

    Miten siellä päiväkodin henkilökunta suhtautuu, jos vanhemmat eivät ole noudattaneet ohjeita? Niin ja miten ryhmässä pärjäävät erityislapset tai jos jollakin on vaikka käytöshäiriö?

    Mielenkiintoisia juttuja nämä.

    / Frida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Frida, kiva kun tykkaat ja kirjoitan jatkossakin naita tarhajuttuja, ne ovat tosiaan aika suosittuja. Ihan totta etta asiallinen siisteys ja puhtaus on kylla paikallaan, kun se opitaan pienena niin sen kylla taitaa isonakin. Oma tyttöni on tarkka hygieniasta ja puhtaista vaatteista, niin on isansakin joka on pienesta asti oppinut paikalliseen siisteyskasitykseen.

      Tablettia kaytetaan yksityiskouluissa ja joissakin valtion kouluissa muttei viela nain pienilla. Jos vanhemmat eivat noudata yhteisia saantöja niin sanomista tulee ja usein niin, etta muutkin sen kuulevat. On siis nolo juttu ja yleensa saantöja pyritaan noudattamaan, taalla kun yksityisyyden suoja on matalampi niin tallaiset tulevat helposti muiden tietoon. Kirjoitan lisaa naista erityislapsista ja kaytöshairiöista, tytön ryhmassa on ollut molempina vuosina sen kanssa tekemista ja parhaillaan ryhman ja koulun kanssa ratkotaan erasta siihen liittyvaa tapausta.

      Poista
  11. Ei liity tähän postaukseen, mutta onko turkkilaisen miehen hankala matkustaa Turkista Suomeen? Mietin vain kun seurustelin joskus turkkilaisen kanssa ja hän sanoi, että on vaikea tulla Suomeen edes lomalle. En koskaan ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa, enkä tullut kysyneeksi. Osaatko sinä vastata tähän paremmin?

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anna, sori huomasin vasta nyt taman kysymyksen. Turkkilainen tarvitsee viisumin tullakseen EU-alueelle. Saadakseen viisumin hakijan tulee tayttaa tietyt kriteerit varallisuudesta Turkissa työpaikan, ansioiden jne. avulla. Hakijalla tulee myös olla joku syy matkustaa, se voi toki olla ihan lomakin mutta tata varten tulee nayttaa toteen varallisuus. Nythan on ollut paljon puhetta mahdollisuudesta viisumivapaudesta mutta se jaa nahtavaksi toteutuuko se ja mahdollisesti milloin.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!