tiistai 3. toukokuuta 2016

Eläkeläiset on rautaa

Viime viikonloppuna rappukäytävästä kuului kolinaa ja kova pamahdus. Arvasin jo melkein mitä oli tapahtunut kun kuulin talon entisen talonmiehen äänen. Toka kerroksen huonostikuuleva ja yksinasuva vanhempi rouva oli toteuttanut uhkauksensa yrittää vetää torikärryä rapussa narun avulla. Huonostihan siinä kävi ja torikärry lipesi suoraan seinään. Rouvan torikärryn tomaatit ja sipulit levisivät sinne tänne. Mikset pyytänyt ketään apuun? Eihän tässä ole järkeä  huusi entinen talonmies, jotta huonokuuloinen rouva kuulisi.

Eläkeläisten kanssa asuessa sattuu ja tapahtuu. Itsemme lisäksi muutama muu alle 60-vuotias lukeutuu taloyhtiömme tylsimpiin. Eläkeläiset sen sijaan ovat värikästä porukkaa, aina asiaa ja mielipiteitä, vaikka muille jakaa. Müjdeeee, yritätkö tappaa minut kukkapurkeillasi, karjuu naapurin rouva kun toisen kerroksen parvekkeen kukkapurkki läsähtää naapurin parvekkeelle. Tuo ne rumat heinäsi tänne niin istutetaan ne pihalle, virnuilee naapuri yläkerrasta kurkistavalle Müjdelle. Talon väestä noin 50% kuulee huonosti, portaikossa ja pihalla siis käydään päivittäin huutokeskusteluja. Huomenta! Menen kauppaan, tarvitsetko jotain? On vai, vastaa yläkerran mummeli. TARVITSETKO JOTAIN? Hyvä juttu, tuletko teelle? MOIKKA!



Kotia saapuessa yläkerran huonokuuloinen istuu oven edessä. Naru on jätetty onneksi kotiin ja rouva odottaa seuraavaa tulijaa, joka vie torikärryn yläkertaan. Ostokset painavat järjettömästi. Puuskutan alas huutelemaan, mitä ihmettä sinulla on kärryissä? 6 kg sokeria. Oli tarjouksessa Bimissä. Saatte sitten kesällä mansikkahilloa koko talo, hymyilee rouva.


Helmikuussa pidettiin taloyhtiön kokous. Mies ei päässyt työjuttujen takia paikalle, joten perheemme edustuksesta vastasimme tytön kanssa. Kokoonnuimme läheiseen kulmakuppilaan teen ja pikkuleipien äärelle, leppoisa pulina vaihtui melko nopeasti kiivaaksi keskusteluksi. Kahden tunnin aikana taloyhtiön vastaava sai kuulla kunniansa useampaan otteeseen, käytiin läpi mitä oli päätetty vuosi sitten ja kinasteltiin miksei mitään päätettyä oltu toteutettu. Lisää teetä ja pissatauko. Tyttö oli jo tässä vaiheessa siirtynyt kuppilan omistajien seuraan syömään kaikkea mahdollista epäterveellistä mitä kaapeista löytyi. Talon entinen talonmies valittiin puoliväkisin uudeksi taloyhtiön vastaavaksi, sovittiin ulkoremontista ja monesta muusta. Vastahan on huhtikuun loppu, kai se ulkoremontti joku vuosi tulee? Tuleehan?


Lappuja näkyy turkkilaisissakin kerrostaloissa, tosin harvakseltaan. Usein niissä tiedotetaan kokouksista, talon iloista tai suruista syntyneiden tai edesmenneiden kohdalla tai sitten kuiluun heitetyistä tupakantumpeista. Vapun kunniaksi taloyhtiömme myrkytettiin kuten joka kevät. Myrkytyksen yhteydessä mies huomasi keittiön kuiluun heitetyn röykkiön tupakantumppeja. Visiitti naapurin paljasti naapurin vieraiden heitelleen tumppeja keittöstä kuiluun, siivosimme kuilun naapurin kanssa yhteisvoimin. Tänään tumppeja oli ilmestynyt taas ja syylliseksi paljastui yläkerran nuori hulttio (toisen kerroksen huonokuuloisen rouvan sanoin). Mies liimasi oveen lapun, jossa turkkilaisen diplomaattisesti mutta hyvin nuhdellen käskettiin lopettamaan tumppien heittely heti. Kakkoskerroksen rouva lupasi hoitaa asian ellei lappu tehoa. Jäämme seuraamaan tilannetta.


Kuuntelin viime viikolla eräänä iltana kummallista ropinaa pihalta. Epäilin kissojen vilistävän pergolamme katolla tai linnun juuttuneen ränniin. Vilkaisu pihalle paljasti syylliseksi numero yhdeksikön herran. Herra oli virittänyt narun varteen koukun, jolla kalasteli terassimme katolle tippuneita siivousrättejä. Mitä turkkilaista kekseliäisyyttä! Puolentunnin kalastelun tulos oli 2-5 ja loput 5 rättiä nouti entinen talonmiehemme tikkaiden avulla. Talonmies on jäänyt eläkkeelle pari vuotta sitten mutta asia tuppaa unohtumaan tai sitten osa huonokuuloisista ei ole asiaa kuullut. Ismail nakitetaan siis talonmiehen tehtäviin yhtä usein kuin ennen eläkettä. Kilttinä miehenä Ismail ei pistä vastaan vaan toimii edelleen yleismies Jantusena.


Eläkeläisyhteisömme alkaa hiljentymään sillä iso osa asukkaista suuntaa kesämökeille. Talostamme lähdetään näinä viikkoina Foçaan, Çesmeen ja Urlaan, paluu koittaa syys-lokakuun aikana. Hyvästelimme naapurin huonoselkäisen rouvan koirineen viime viikonloppuna, rouva kiikutti meille kukkia ja kakkua itkusilmässä. Joku saattaisi huokaista helpotuksesta kun hiljaisuus valtaa talon ja naapurin aurinkosuojat surisevat alas koko kesäksi. Itse pitäisin mukavan mummelin naapurissa kesälläkin. On mukavaa kun naapuri muistaa  herkuilla tai rupattelutuokiolla. On rauhoittavaa kun tietää että seinän takana on elämää ja apu tarvittaessa. On kivaa olla avuksikin välillä, tuoda kaupasta lehti tai sipulia ja raahata yläkerran mummon sokerit toiseen kerrokseen. Ja kohta saa mummon mansikkahilloa.

19 kommenttia:

  1. Ihanan värikästä elämä siellä! Toisaalta nauratti (tuo rättejä kalasteleva mies varsinkin :-D), ja toisaalta lämmitti sydäntä tuollainen yhteisöllisyys. Kyllä elämä Suomessa on niin tylsää - vai olenkohan minä itse tylsä, kun tämmöistä valitan. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa elama on harvoin tylsaa, voisi joskus ollakin vahan tylsempaa :)

      Poista
  2. Ihana juttu, Petra. Tuli mieleen meidän ensimmäinen Turkin koti ja kapıcı Mehmet. Ihanaa on helliä ajatusta paluusta Istanbuliin. Tytöt laskee päiviä. Pojat muistaa myös ruuhkat ja helteen:D.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa mukavalta naapurustolta. Siinä talossa minäkin viihtyisin oikein hyvin.

    VastaaPoista
  4. Mikä juttu! :) kalastelelee tiskirättejä. Heh heh! Samanlaista on täällä Suomen taloyhtiössäkin. Eläkeläisiä autetaan ja myös he auttavat minua "mökkiläistä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elakelaiset on vallan mukavia naapureita, heilla on aikaa kalastella esimerkiksi tiskiratteja, mika idea tosiaan :D

      Poista
  5. Turkkilaiset paapat ovat ihania! Mummot joskus taas puhuvat liikaa. Naapurit tuovat aina maistiaisia, mikä on mukavaa.Huono puoli on se, että itsekin joutuu leipomaan, kun lautasta ei voi tyhjänä naapurille palauttaa; aiheuttaa joskus stressiä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, valilla stressaa kun lautanen nököttaa odottamasta jo useampaa paivaa ja jollain pitaisi se tayttaa etta voi palauttaa. Turkkilaiset papat on kylla niin symppiksia :)

      Poista
  6. Voi miten elämäntäyteistä ja pirskahtelevaa teillä on siellä <3 Huomaa, että on erilainen kulttuuri kuin Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteisöllisessa kulttuurissa on puolensa ja puolensa :)

      Poista
  7. Hauskoja tapauksia :) Tästä tuli mieleen postausidea, millaista on eläkeläisillä Turkissa ja miten se poikkeaa suomalaisesta, käytännön asiat, kulttuurierot ja niin edelleen. Eilen uutisissa sanottiin että jopa kolmannes Turkin eläkeläisistä tekee myös töitä?

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma voin joskus kirjoittaa elakelaisista vahan enemminkin? Iso osa tosiaan tekee töita koska elakkeet on aika pienia, työskentely ei vahenna sita peruselaketta ja moni painaakin duunia sitten todella vanhaksi etta saa maksettua kulut ja esim. lasten opiskelut.

      Poista
  8. Miten mahtavia naapureita... uutta puhelintyttöä kouluttaessani sanoin useamman kerran; "Puhu kovempaa... ei meidän potilaat enää kuule mitään!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo HUUTAMAAN pitaa oppia elakelaisten keskuudessa.

      Poista
  9. Hyvää äitienpäivää. Viettävätkö turkkilaiset äitienpäivää? Jos niin milloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin hieman myöhassa! Eilen sita taallakin vietettiin, sain kukkia ja hemmottelua ruuan seka hieronna merkeissa. Aitienpaivana taalla muistetaan aiteja lahjoin ja tuhlataan monesti paljonkin rahaa. Ravintolat olivat taynna aitienpaivan juhlijoita.

      Poista
  10. Kiitos :) sinulla on ollut ihana äitienpäivä.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!