maanantai 9. toukokuuta 2016

Koulujakäymätön

Facebookiini pomppaa säännöllisin väliajoin kolumneja ja mielipiteitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä turkiksi, suomeksi ja englanniksi. Jaan niistä usein parhaat omalle sivulleni ja tykkääjinä ovat monet paikalliset ystäväni. Mitä kinkkisemmäksi paikallinen geopoliittinen ja sisäpoliittinen tilanteemme on mennyt, sitä useammin tutut ja tuntemattomat ovat päivitelleet Turkin surkeaa koulutusta ja ihailleet kotimaani systeemiä.


Heikko koulutustaso ja sen kohtaaminen on osa turkkilaista arkea. Se ärsyttää ja painaa niin korkeasti koulutettuja kuin myös niitä, jotka ovat menettäneet mahdollisuuden saada hyvää koulutusta. Tuikitavallisena tiistaina en vaivaa mieltäni kohdatessani aivottomuutta ja maalaisjärjen puutetta mutta persiiseenammuttuna perjantaina ärsyynnyn. Siihen että antibiootit ovat karkkia, kukaan ei ole kiinnostunut elämää pelastavista liikennesäännöistä tai että opettaja polttaa röökiä koulun edustalla. Poliisi ajaa päin punaisia, lähikauppias ei tiedä missä on Suomi ja kaupan käytävä tukitaan päivästä toiseen pahvilaatikoilla.


Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa opitaan laskemisen ja lukemisen lisäksi elintärkeitä taitoja. Luoviminen, omaetu, oikean ja väärän häilyvyys. Ihan arkista hölmöilyä enemmin näiden taitojen käyttö laiskuuttaan ärsyttää eniten. Nakitetaan joku muu tekemään omat hommat. Mitä turhia ideoida itse kun joku muu voi tehdä sen puolestasi. Jos olet nainen, käytä aina verenpaineen heilahtelua tai heikkoutta tekosyynä. Joku taatusti tekee hommasi puolestasi. Suomalaisessa koulussa ei tälläistä opetettu joten ulkosuomalaisen on syytä oppia sanomaan ei ja keskittyä omiin hommiin. Turkkilaisen yhteiskunnan läksy piilee sen monimuotoisuudessa, hyvässä ja pahassa.

Sellainen kaunis ajatus kuten tutustu ihmisiin eri yhteiskuntaluokista osoittautuu jossain vaiheessa sanahelinäksi. Suomalaisen koulutustason ja maalaisjärjen omaava henkilö ei jaksa seurustella viikosta toiseen henkilöiden kanssa, joiden tietotaso rajoittuu omaan kortteliin ja keskustelunaiheet sen mukaisesti. Ei kiinnostusta päivän polttaviin kysymyksiin, kirjallisuuteen, uuden syöpälääkkeen läpimurtoon tai inflaation heilahteluihin. On kirjatietoa ja suusta toiseen kulkevaa tietoa, jälkimmäisellä on vahva jalansija turkkilaisessa yhteiskunnassa. On turha perustella lääkkeiden turhaa käyttöä tai lasten ruokatottumuksista vauhkoilua viimeisellä tutkimusmateriaalilla sillä naapurin rouva kertoi jotain ihan muuta ja arvatkaapa mitä kävi enon kälyn kaimalle?


Ihan niin yksinkertaista omien piirien ja tuttavien löytäminen monien kohtaloiden yhteiskunnasta ei kuitenkaan ole. On korkeastikoulutettuja ja ulkomailla asuneita paikallisia, joiden kanssa ajatukseni eivät kohtaa ollenkaan. Sen sijaan alemmasta yhteiskuntaluokasta ponnistaneen kanssa löydänkin yllättäen saman aaltopituuden. Paremmasta yhteiskuntaluokassa olevien kanssa ajaudun usein ongelmiin arkisissa ratkaisuissa. Käyn tarjousten takia halpamarketissa enkä luota vain monikansallisen ketjun tuotteiden parhauteen. Syön kansankuppilassa edullisia ja maailmanparhaita lihapullia pappojen keskellä, hienompien kahviloiden salaattilista on niin kyllästyttävän tylsä. Punajuurimehua voin puristaa kotonakin, kaverin kanssa treffatessani valitsen mieluummin rantaravintolan ja huurteisen oluen. Alemmasta yhteiskuntaluokasta ponnistaneen kaverini kanssa ei tarvitse neuvotella mennäänkö joka maasta löytyvään pahvimukikahvilaan vai Karşıyakan kävelykadulle puolentoista liiran hodareille. Sydämen sivistystä ei saavuteta hienoilla diplomeilla vaan eletyn elämän ymmärtämisellä. Persiisiinnammuttuina perjantai päivinä olen niin onnellinen että sellaista omaavia ihmisiä on löytynyt ympärilleni. Hodarikioskilla voi nauraa jo pahvilaatikoille kaupan käytävillä.

11 kommenttia:

  1. Voimme syystä olla ylpeitä suomalaisesta koulujärjestelmästä. Olen sitä nyt kaksi vuotta seurannut monelta kantilta ja sanon, että suomalaiset opettajat on hyviä ja lahjakkaita. Jokaiselle annetaan samanlaiset mahdollisuudet oppia - koulun puolesta. Tarjotaan tukea niille, joille ei geenien tai perimän tai muuten lähtökohtien puolesta ole annettu ihan suurimmalla kauhalla. Mutta sitten on se toinen puoli, johon koululaitoskaan ei pysty. Ne perheet, jotka ei näe koulutuksen tai työnteon merkitystä. Jotka opettaa jälkikasvuaan kouluakin lujemmalla äänellä, että ei kannata nähdä vaivaa, kun sossu maksaa. Täällä on jo monen sukupolven menetettyjä perheitä. Ja se kouluttautumattomuus ja TYHMYYS ottaa päähän ihan samalla tavalla. Sitä paitsi, Turkissa tapasin monta lukutaidotonta, joilla oli sellainen maalaisjärki ja tilannetaju, jota moni kouluja käynyt ei saavuta koskaan. Että ennen kaikkea se tyhmyys on mielestäni mielentila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset opettajat ovat hyvia koska Suomessa koulutusta ja opettajan ammattia arvostetaan, toisin on taalla. Opettajan ammatti ei kuulu ykkösluokkaan palkan takia eika senkaan takia etta pesti saattaa olla valtion puolella missa vaan. Tyhmyys on tosiaan mielentila, jota löytyy lapi yhteiskuntaluokkien mutta huono koulutusmalli ei opeta ihmisia kayttamaan aivojaan. Heikko koulutustaso on taalla ongelma niin monessa asiassa, yhteiskunta on jonkunlaisessa jumissa kun kehitysta parempaan ei tapahdu.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus jälleen. Korkea koulutus ja asema ei tuo käytöstapoja, empaattisuutta saatikka sydämen sivistystä. Se on niin nähty ja koettu! Niin Suomessa kuin maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, kouluttamattomalta ei aina voi odottaa samaa kuin korkeankoulutuksen saaneelta mutta on jarkyttavaa huomata etta monesti homma menee toisin pain, alhaisemman koulutustason saanut saattaa olla joutunut niin monesti tiukkaan paikkaan etta hanelle kehittyy sosiaalinen aly ja tilannetajua kun taas joku toinen on paassyt niin helpolla ettei arjen yksinkertaisia asioita pysty hoitamaan.

      Poista
  3. Niin samaa mieltä! Toisaalta joskus hämmästyttää Turkissa korkeasti koulutettujenkin yleissivistyksen taso, ehkä tunnetaan vain se oma ala ja muuten tietämys perustuu kuulopuheisiin ja perimätietoon. Alemman koulutustason suorittaneita voidaan sitten katsoa alaspäin ja todellakin olen huomannut ettei korkea koulutus tuo sydämen sivistystä eikä hyviä tapojakaan. Koulutus on Turkissa paljon kiinni vanhemmista ja siitä että he maksavat opiskelut, lähtökohdat voivat olla hyvin erilaisia.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osalla korkeastikoulutetuista on ollut niin siloiteltu tie, etta sellainen oman jarjen kayttö arjessa puuttuu. Turkissa ihmiset eivat ole samanarvoisessa asemassa, moni alemmissa luokissa oleva ei vaan paase elamassaan eteenpain vaikka tahtoa ja alya riittaisi.

      Poista
  4. Hienoa pohdintaa, Petra!

    Minä sain taannoin selostaa epäuskoisille intialaisille, että kyllä suomalainen koulutus on tosiaankin ilmaista yliopistoon asti, ja että aikuinenkin voi kouluttautua uudestaan haluamaansa ammattiin - ihan ilmaiseksi tietenkin! - ja saada siihen vielä valtiolta tukeakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma en usko etta ihmiset taalla ed. uskoo naita juttuja kun kerron suomalaisesta koulutuksesta. Ihmetysta herattaa myös se, miten lyhyet ovat koulupaiva, ei ole kokeita eika kasaa kotitehtavia joka paiva.

      Poista
  5. Täälläkin ihaillaan suomalaista koulutusjärjestelmää,ja vähän väliä on siitä juttuja mediassa. Täällä on periaatteessa ilmainen koulutus,mutta käytännössä se ei oikeastaan ole sitä kun pitää maksaa koulukirjat,retket,kaikenlaisia ylimääräisiä maksuja,joista voi kertyä suurikin summa vuosittain. Koulutustaso on hyvä,mutta eriarvoisuus on lisääntynyt sillä varakkailla vanhemmilla on varaa kustantaa lasten yksityistunnit kun taas köyhillä ei ole sellaiseen varaa ja jäävät jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin on ylimaaraisia kuluja valtion puolella, kouluissa on isoja eroja ja kaikki riippuu opettajasta. Koulupaivat on pitkia ja tehtavia paljon, innostus oppimiseen kuolee helposti kun koulu on työta jo ala-asteella. Yksityinen sektori on kallis mutta tulokset yleisesti laahaavat valovuosia perassa kun vertaa suomalaisten oppilaiden tasoon.

      Poista
  6. Kiitos tästä tekstistä, hyvä kuulla, että muutkin painii samojen ärsytysten kanssa. Kyllä ilmaisen ja hyvän koulujärjestelmän etuja täällä on oppinut todellakin arvostamaan! Ja sitä, että opetetaan myös kritiikkiä ja luovaa ajattelua, ei vain opetella asioita ulkoa, kuten täällä on tapana.

    Toinen voimakas asiahan on täällä usko salaliittoteorioihin, joita kyllä maan oma hallituskin myllyttää. Ja kuten sanoit, korkeakoulutuskaan ei täällä takaa vielä sydämen siviystystä; joskus nyppii todella pahasti maan korkeakouluttettujen ihmisten ylenkatsova asenne "takapajuisia maalaisia" kohtaan, vaikka korkeastikoulutettujen yleissivistys ja käytös ei ole välttämättä yhtään parempaa. Esimerkkinä oli kerran kk-koulutetun ja ulkomaillakin opiskelleen ystävän kanssa kiivas väittely siitä, miten hän voi uskoa kaikkiin netissä oleviin salaliittoteorioihin täysin sokeasti. Ja ennen tätä väittelyä hän oli juuri päivitellyt oman maansa kansalaisten typeryyttä.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!