Päivää olen Turkki, kuka sinä olet?

Vuosien aikana olemme tehneet Turkkini kanssa sinunkaupat, alussa teititellen kyseltiin kuulumiset, siviilisäädyt ja jalkapallojoukkueet. On ollut hyviä ja huonoja päiviä, aurinkoisia aamuja ja unohtumattomia hetkiä. Sitten on ollut niitä aikojai kuten monet viime ajat, kun jokainen uutinen on musta ja minulla ei ole sinulle paljoa positiivisia sanomisia. Silti sinä olet yhtä kaunis, yllättävä ja muuttuva. Alkuhuuman ja tottumuksen jälkeen Turkkini onkin halunnut jotain uutta, se on lähtenyt kai etsimään itseään, hamuaa ihan uusiin ilmansuuntiin ja haluaa uudistautua.



Kuluneiden 14 vuoden aikana olen tottunut Turkissa kaikenlaiseen. Ensimmäiset vuodet menivät opetellessa ja juuri kun luulin jotain tietäväni, huomasin että mitä enemmin tutkin, sen vähemmin tiedän. Turkkia on mahdoton käsittää, monet maan uutiset tuntuvat yhtä kaukaisilta Izmirissä kuin ne tuntuvat Suomessa. Me kaupunkilaiset lännessä emme ole usein kosketuksissa Itä-Turkin tapahtumiin, kylien konservatiivisiin sääntöihin tai rajaongelmiin. Lenkkeilemme Izmirin lahden ympärillä aamuisin ja hyppäämme arkiseen perjantaihin kuten kuka tahansa Euroopassa. Illalla kauhistelemme uutiskuvia pakolaistulvasta rajalla, pommi-iskusta rajakaupungissa ja vuosikymmeniä jatkuneesta sotatilasta idässä. Tai sitten otamme taukoa uutisista ja katselemme paikallisia draamasarjoja toiselta kanavalta.


Tapaan päivittäin lukuisia puolituttuja, ehkä yhden ystävän, perhettäni ja kuljen satojen kaupunkilaisten ohi. Jokaisella on omanlainen tarina ja mielipide Turkin tapahtumiin. Näen kerjäläisiä, syyrialaisia pakolaisia, puistojuoppoja, jeepillä ohi ajavaa ylimystöä, naisen huikean korkeissa koroissa ja minihameessa ja tiukkaan huiviin verhoutuneen vieressä. Lapsia ilman kenkiä ja toisia oman autonkuljettajan kyydissä. Turkki on miljoonien tarinoiden, salaliittoteorioiden ja suurien unelmien maa. Joskus unelmat toteutuvat, useimmiten eivät. Jos jotain, niin Turkki on opettanut ymmärtämään myös sellaisia, joiden mielipiteet ja tavat ovat valovuosien päästä omista. Miksi joku menee naimisiin rahasta, miksi toinen haluaa näyttää uskonnollisen vakaumuksen pukeutumalla tai joku on valmis vaarantamaan paljon paremman elämän takia.


Seurasin Suomesta käsin vallankaappausyritystä ja sen alun kuohua sydän syrjällään. Mitä ihmettä taas tapahtuu? Paluu kotiin laittoi asiat taas oikeisiin lokeroihin. Voin kuvitella että henkilölle, jolle Turkki on melko tuntematon maana, vapaaehtoinen asuminen maassa saattaa kuulostaa kummalliselta. Minulle Turkki on koti, loputon elämän koulu ja tarina-aitta, jossa on monta tutkittavaa nurkkaa, kuvattavaa kuvakulmaa ja vielä tapaamattomia ihmisiä. Ympärillämme leijuu tällä hetkellä monia kysymyksiä ja ilmapiiri maassa on odottava. Oma arki kuitenkin jatkuu. Suomen loman pelottavista uutistunnelmista tipahdin takaisin omaan kortteliini, siihen tuttuun Turkkiin jossa tehdään töitä, hikoillaan elokuun helteissä, ollaan vielä puoliksi lomalla, lenkkeillään ja suunnitellaan syksyn kiireitä. Pienellä varauksella, sillä ollaanhan Turkissa ja suunnitelmilla on tapana muuttua.


Turkki on nyt lähes päivittäin lööpeissä eri maissa. Täältä katsottuna se tuntuu kummalliselta, maa ei ole aiemmin kiinnostanut maailmalla tässä mittakaavassa. Osa uutisista on käsitelty Turkissa jo aikaa sitten ja tälle päivälle on jo uudet otsikot. Mielipiteitä jakavaa Turkkia on helppo vihata. Moni, joka ei ole maassa koskaan vieraillutkaan tietää millaisia turkkilaiset ovat. Jopas, ihmettelen sanomalehden mielipidepalstaa selaillessa. Itsellenikin sen tietäminen on vaikeaa näin väkirikkaassa ja monimuotoisessa maassa. Jokainen uusi tapaaminen tuntuu vievän yhä kauemmas olettamuksista ja varmasta tiedosta. Turkkia ja turkkilaisia on mahdoton niputtaa yhteen sillä pakka hajoaa tutkiessa tuhansiin osiin.


Illalla ennen nukkumaan menoa mietin kauhuskenaarioita suhteestamme, mit ä ihmettä sinun kanssa Turkki voi tehdä kun jokainen aamu on uusi yllätys? Aamulla ensimmäinen elokuinen sadekuuro on huuhtonut ikävät ajatukset länsirannikolla viemäriin ja uusi toivo nousee. Aamuisen lenkin aikana ehtii ihastella monia asioita, joihin kulminoituu oma Turkki. Heräilevän miljoonakaupungin ihmisvirrat, kaupungin tyyni lahti ja alkava lauttaliikenne. Rosoinen miljöö ja metroaseman graffitit. Pulunruokkijat ja hiljaa istuvat kalastajat. Leipomosta leijailevat tuoksut ja aamun juorut.




















Kommentit

  1. Kiitos Petra, tämä oli tärkeä kirjoitus. Tällaista tasapainoista otetta tarvittaisiin minusta juuri nyt suhteessa maailmaan ihan ylipäänsä. Kaikilla tuntuu olevan niin kiire luoda mielipiteitä, analysoida tilanteita ennen kuin yksityiskohdat ovat ehtineet edes selvitä...

    Jännä on tuo miten ne joilla vähiten on kosketusta asiaan kuin asiaan tuntuvat tietävän kaiken aina parhaiten. Monilla tuntuu tästä nykyisestä kotimaastani Sudanistakin olevan selvä kuva ja tieto vaikkeivät ole täällä koskaan käyneetkään. Itse olen kahden vuoden jälkeen aina vain paremmin selvillä siitä kuinka vähän tätä maata tunnen tai ymmärränkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata <3 Se on varmasti tama nettiaika kun jokaisella on mahdollisuus kertoa oma mielipide kasvottomasti ja analysoida, tuntuu etta myös monenmoisia asiantuntijoita on liikkeella eika aina voi ihan vakuuttua jokaisen tiedoista. Tiedon lisaantyminen kylla tekee sen etta mustavalkoiset mielipiteet saavat uusia nakökulmia, onneksi niin.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Näinä aikoina Turkki tuntuu olevan entistäkin arvaamattomampi ja joihinkin silmiin myös ehkä vähän pelottavakin. Uutiset kuitenkin kertoo vain ne päivän olennaiset tai järkyttävät tapahtumat, mitkä koskettaa mutta väistyy tieltä jossain vaiheessa. Toivoisin että voisin monelle Turkkia ja sen turvallisuutta ja tilannetta murehtivalle näyttää juurikin ne sun kuvailemat arkiset ihanat asiat, ne mitkä tekee Turkista Turkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nea, ymmarran kylla ettei joku halua matkustaa Turkkiin turvallisuustilanteen vuoksi, kaikki tuntuu niin paljon pelottavammalta viela kun asiaa katsoo muualta kasin. Sita en ymmarra miksi Turkkia ja turkkilaisia toisinaan aika aiheettomastikin vihataan vaikka ei tunneta yhtaan turkkilaista sen paremmin kuin maan kulttuuriakaan.

      Poista
  3. Parhaita asiantuntijoita ovat aina ne, joilla ei ole kokemusta ;) Niin se vaan menee, asiassa kuin asiassa. Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niin se taitaa tosiaan olla :O

      Poista
  4. Minä kävin Turkissa ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten ja rakastuin oikopäätä maahan. Sairastelun ja rahapulan takia ei olla vuosiin siellä käytykkään, mutta nyt tullaan taas syyskuussa. Pääsee tytärkin tapaamaan turkkilaista isäänsä, ihanaa, ihanaa, ihanaa. Eikä yhtään hermostuta nykyinen poliittinen tilanne, sillä ei ole tarkoituskaan tällä matkalla mennä Turkin itä-osiin. Kyllä on mahtavaa päästä taas sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Sude! Ihanaa kuulla etta paasette lomalle ja tytar tapaa isaansa, hieno juttu. Hyvaa matkan odotusta!

      Poista
  5. Hei, lueskelen blogiasi silloin tällöin ja juuri tänäänkin ja täytyy kyllä sanoa, että tämä tämänpäiväinen postauksesi oli kyllä juuri asian ytimessä. Ja kuten edelliset kommentoijat ovat asian ilmaisseet totta sekin, että useimmilla on Turkista ja turkkilaisista mielipide, olivatpa he sitten luoneet sen iltapäivälehtien juttujen perusteella tai muutaman lomamatkansa perusteella, jotka ovat suuntautuneet Turkin tutistialueille. Olen itse asunut Istanbulissa ja seurannut parisenkymmentä vuotta muuttuvaa Turkkia.Maassa sattuu ja tapahtuu ja varsinkin nyt...kiva, että annoit kirjoituksellasi Turkissa asuvana suomalaisena kasvot tavalliseen turkkilaiseen arkeen, jota kuitenkin miljoonat siellä asuvat elävät joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Carola, olipa kauniisti sanottu <3

      Poista
  6. Kiitos Petra mahtavasta kirjoituksesta. Kuulun itse niihin, jotka eivät tunne Turkkia lainkaan, vaikka muutamia Suomessa asuvia turkkilaisia kylläkin. Maailmassa tapahtuu niin paljon kaikenlaista koko ajan, mistä lehdet tietenkin repivät kaiken mahdollisen aiheista, joka taas aiheuttaa aivan turhaa paniikkia ihmisissä. Tärkeä kirjoitus, myös minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Ennen ei ollut nykyisenlaisia tietoliikenneyhteyksia ja tieto kulki hitaasti, nykyisin kaikki leviaa nopeasti ilman sen tarkempaa tarkastelua jokaiseen maailmankolkkaan. Tama on varmasti osittain aiheuttanut pelkoa tulevaisuutta ja maailmantilaa kohtaan.

      Poista
  7. Kiitos Petra, tällaista arkipäivään pitäytyvää otetta tarvitaan. Voisihan joku ulkomaalainen ihmetellä kuinka Suomessa voidaan elää huoletta, lähellä Pietaria ja Moskovaa. Venäläiset sotilaat pysyttelevät virallisesti puolentoista tuhannen kilometrin päässä Suomen rajasta mitä nyt jotain harjoituksia vaan lähempänä rajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, niin se on etta omista lahtökohdista naemme monesti asiat hyvin yksinapaisesti, on vaikea hahmottaa isompaa kokonaisuutta.

      Poista
  8. Juuri näin! Ihanaa loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
  9. Niin se on. Ja toivottavasti tulee olemaan. Turkki saisi taas kerran tippua jaloilleen ja jatkaa matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sita jaloilleen tippumista odotellessa mutta Turkki on kylla vahan kuin kissa, joka aina tipahtaa lopulta jaloilleen. Toivotaan etta nytkin.

      Poista
  10. "Turkkia ja turkkilaisia on mahdoton niputtaa yhteen sillä pakka hajoaa tutkiessa tuhansiin osiin." Näin juuri. Erittäin hyvä kirjoitus, joka avaa silmiä. Itse jo Ranskan kohdalla joudun usein terottamaan vastapuolelle, ettei näin ison maan asukkaita voi todellakaan niputtaa yhteen pakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Helena, Suomi on niin homogeeninen maa verrattuna vaikka tanne etta on todella vaikea kasittaa sita moninaisuuden merkitysta arkipaivassa.

      Poista
  11. Moikka! Löysin blogiisi kun googlailin "turkkilainen henkilökortti" josta ajattelinkin kysyä että, jos sellaisen omistaa niin tarkoittaako se sitä että on turkinkansalainen?

    T.Tietämätön

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kylla tarkoittaa. Henkilökortti eli kimlik on miehilla sininen ja naisilla oranssi, siina on henkilötunnus, joka myönnetaan kaikille kansalaisille.

      Poista
  12. Kuulosti hyvin tutulta. Itse olen asunut kolme vuotta Israelissa, tarkemmin sanottuna Tel Avivissa, jota paikallisetkin kutsuvat kuplaksi. Nyt päälle vuoden takaisin Suomessa. Eivät ihmiset siellä joka päivä taivastele sotaa vaan elävät normaalia elämää omine arkisine murheineen. Olin paikalla mm. syyskesällä 2012 kun Tel Avivia pommitettiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Ilmatorjuntasireenit ja pommisuojaan juoksu eivät olleet kauhean mukavia kokemuksia. Olikin hieman ärsyttävää ja turhauttavaa lukea iltapäivälehtien kirkuvat otsikot missä tilanne oli taas Israelin vika. Kommenttien lukemisen olen lopettanut jo pitkän aikaa sitten, yleensä siellä ovat äänessä asiasta mitään tietämättömät.

    Mitä vähemmän on nähnyt maailmaa ja eri kulttuureita, sitä mustavalkoisempi maailmankuva on. Olin itsekin nuorena melkoisen yksioikoinen idealisti, mutta elämä ja kuusi maata ovat opettaneet suhteellisuudentajua ja vähän harmaan eri sävyjä.

    Asia, jota ihailen paikallisissa, oli tapa jolla he ikävien tapahtumien jälkeen jatkoivat normaalia elämää. Kahvilat ja kadut oli samantien täynnä liikettä. Elämänhalu ja intensiivisyys on ihan toista kuin välillä tasaisen tappavalta tuntuvassa Suomessa. Ei uskoisi, mutta ne samat "odottattomat yllätykset" arjessa, jotka ärsyttivät -niitä on vähän ikävä. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit