Helena Liikanen-Renger: Maman Finlandaise -poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa

Sain Helenan uuden kirjan luettavaksi jonkun aikaa sitten. Normaalisti olisin ahminut kirjan yhdessä illassa mutta hektisten viikkojen takia olen joutunut tyytymään lukuhetkeen juuri ennen unta. Helena vie lukijan Etelä-Ranskan kaksikulttuurisen perheen arkeen. Toisen ulkosuomalaisen äidin aallon huiput ja pohjat tuntuvat niin tutuilta että toisinaan unohdan Helenan asuvan Ranskassa eikä Turkissa. Nyökyttelen sivuja käännellessä ja hymisen itsekseni, noin minullekin kävi. Näen Helenan leveäpyöräisten isojen rattaiden kanssa tunkemassa niitä ranskalaiseen bussiin ja muistan tytön samanlaisten rattaiden olleen liian leveät Ankaran dolmukseen, moneen kahvilaan ja kaupan käytäville. Helenan rattaita kutsuttiin Ranskassa traktoreiksi, Turkissa omaamme kauhisteltiin jeepiksi.


'Kaikkihan tietävät miten vaarallista home on, miten täällä se ei tuntunut ketään kiinnostavan? Kirosin elämää, Ranskaa, ulkomaita . Ikävöin parkettilattiaa, tuulikaappia, kolminkertaisia ikkunoita ja saunaa . Kuka hullu täällä halusi asua? Minä haluan kotiin . Kotiin! '

Ulkosuomalaisen elämä maailmalla saattaa tuntua sateisessa marraskuussa ainaiselta auringonpaisteelta ja jatkuvalta rantakahvilassa notkumiselta. Totuus on kuitenkin toinen. Helena kuvailee kirjassaan matkaansa ranskalaiseen mieheen rakastuneesta naisesta kaksilapsisen perheen pyörittäjäksi Ranskassa. Ranskassa kaikki tehdään toisin, leipä on ihanan tuoretta aamuisin mutta kuherruskuukauden jälkeen paljastuu maan vanhoillinen puoli. Koulutusjärjestelmä, naisen työllistyminen ja lasten kasvatus ovat kaukana suomalaisesta maailmasta.

Yhtäkkiä apua kuitenkin oli tarjolla enemmän kuin osasimme odottaa .
 – Kuinka voitte?
 – Meille mahtuu kyllä jos on hätä .
 – Tarvitsetko lastenhoitoapua? 
– Löysin teille asunnon netistä! 

Asiat hoituvat toisinkin, Ranskassa ranskalaisittain. Helenan tyyli on letkeää ja suoraa, nyt ei turhia kaunistella. Samaistun moniin tilanteisiin ja kirjan lukeminen on nyökyttelyä, naurua ja itkun tuherrusta. Tilanteet, joissa ei ihan tiedä kuinka ollaan kuin paikallinen tai kun ei hyväksy kaikkia toimintatapoja suomalaisena ovat tuttuja. Tekisi mieli halata Helenaa, meitä samassa ulkosuomalaisten purkissa olevia on paljon. Olen varma, että aika moni muukin kirjaa lukeva nauraa ja itkee sekä nyökyttelee ja perheen muut osapuolet kummastelevat siihen ulkosuomalaisen maailmaan uppoutunutta.

 ' Tyttö vietti päivänsä ympäristössä, jollaisesta minulla ei ollut minkäänlaista omakohtaista kokemusta . Hän kertoi juttuja, joita en voinut ymmärtää täysin, koska en tunne sosiaalista kontekstia Hän puhui jo ranskaakin paremmin kuin minä .'

Ulkosuomalaisen osa on kaksijakoinen, se antaa valtavasti mutta ottaa myös paljon. Helenan yksi kantava teema kirjassa on kipuilu lasten kasvatuksen suhteen. Miten juurruttaa kaksikulttuurisiin lapsiin annos Suomea ulkomailla? Suomen annostelun lisäksi Helena tasapainoilee oman opitun ja uuden kulttuurin välillä, imetys, lääkärit, koulu ja kasvatus hoidetaan toisin, mistä löytyy oikea polku kahden kulttuurin puristuksessa. Maman Finlandaisessa päästään kirjailijan lähelle, Helena ei pelkää kertoa miten vaikeaa sopeutuminen toisinaan on muttei myöskään sitä että elämästä voi rakentaa omanlaisen myös Ranskassa. Sosiaalinen kulttuuri, uudet ystävät, työmahdollisuudet ja ranskalainen arki tulevat tutuiksi kirjailijan sanoin ja kokemuksin. Ulkosuomalaisen arjessa on nousuja ja laskuja kuten kenellä tahansa mutta ulkosuomalaiselle kurvit ovat alussa tuntemattomia.

Tätä se elämä on nyt . Matkalaukku, la valise, on kyllä laskettu antibesilaisen talon nurkkaan, mutta se pysyy puoliksi pakattuna . Tasapainottelu kulttuurien välissä on kummallista nuorallatanssia . Kahdessa paikassa on hyvä olla, mutta toisaalta ei ole hyvä kummassakaan .

Luen viimeiset sivut kyyneleet silmissä. Helenan tavoin yksi verkostoni on muiden ulkosuomalaisten tuki. Miten samanlaisia voivat ajatukset, arki ja yksittäiset tapahtumat olla Antibesissa asuvan ja Izmirissä asuvan arjessa. Kirjan jälkeen jää mukavan hykerryttävä olo ja lamppu syttyy. Me suomalaiset ulkomailla olemme monesti niin vahvasti suomalaisia että tuhansien kilometrien päässäkin kiinnitämme huomiomme samoihin iloihin ja suruihin. Katsomme muumeja satoja tunteja, keitämme puuroa, ajamme fillarilla ja teemme töitä vaikka helpommallakin pääsisi. Mutta kukapa helppoa elämää halusi ulkomaille muuttaessaan?

Helena Liikanen-Renger: Maman Finlandaise - poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa

Atena kustannus

http://www.atenakustannus.fi/kirjailijat/kirja/845

Kommentit

  1. Voi, mulla meni aivan kylmät väreet, hyvällä tavalla. Kirjotitpa tosi kauniisti.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyva jos meni hyvalla tavalla :) Kannattaa lukea Helenan kirja ellet ole jo ehtinytkin?

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Helenalla on kiva tyyli kirjoittaa, suosittelen.

      Poista
  3. Komppaan. Tosin mulla on ehkä "helpompaa" kun olen niin pitkään aina SUomessa, MUTTA maa on kaukana ja niin erilainen. Kiva kirjoitus Petra! Kuten aina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Sari ja Kiina on tosiaan niin erilainen etta vertaistuki tulee varmasti tarpeeseen.

      Poista
  4. Olipa kaunis kirjoitus. Ihan tekee minunkin mieli halata teitä kaikkia ulkosuomalaisia äitejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ansku, halaus taalta sullekin :)

      Poista
  5. Kuulostaapa kivalta kirjalta, täytyy lukea. Meinasin varata kirjastosta, mutta oli vähän pitkä varausjono (481 varausta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Wau, kirja siis kiinnostaa, onkin ollut hyvin mediassa esillä.

      Poista
  6. Kiva kun kirjoitit tästä! On mennyt jotenkin aivan ohi ja tämä kirja pitää kyllä jotenkin saada - saisikohan tätä e-kirjana? Mies muuten kutsui aina suuria ja jykeviä lastenvaunujamme panssarivaunuiksi - erityisesti siinä vaiheessa, kun innostuin kokeilemaan kaksostenrattaita suurilla pyörillä :). Jykevät ja suurirenkaiset vaunut on tuikitarpeelliset Suomen keliolosuhteissa, mutta monessa muussa maassa niillä ei kyllä mahdu näppärästi puikkelehtimaan ihmisvilinässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma luulen etta tama on e-kirjana? Kylla meidankin rattaita ihmeteltiin, Ankarassa ne olivat kylla hyvatkin kun kavelin tosi paljon eika sateenvarjorattaat olisi kestaneet sita kulutusta ja menoa, toisaalta kapeiden kahviloiden ovista jne. meno oli toisinaan hankalaa. Onneksi oli auttavia kasia tarjolla silla muistan etta monet kerrat sita jeeppia nosteltiin milloin mistakin esteista etta paastiin eteenpain :)

      Poista
    2. Hei! Tämän kirjan saa myös e-kirjana! Laitan tähän linkin niihin jos Petralle vaan sopii. Löytyy mun blogista: http://chezhelena.com/maman-finlandaise-mediassa/

      Poista
  7. Kiitos Petra tästä ihanasta kirjoituksesta. On oikeasti maailman tärkeintä saada palautetta juuri kanssakulkijoilta. Sinun kirjaasi odotellessa <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit