perjantai 2. syyskuuta 2016

Kuka hyötyi minusta tänään?

Ensimmäisinä vuosina yritysten, työntekijöiden, sukulaisten ja naapureiden välinen verkosto pysyi tuntemattomana. Pala kerrallaan alkoi hahmottua miten tiukan verkoston avulla kaikki pitävät yhtä. Jokainen on jokaiselle jotain velkaa, rahaa tai palveluksia. Miten jokainen hyödyntää jotain toista. Jokaisella vedenmyyjällä, maustekauppiaalla, tarjoilijalla, taksikuskilla ja kukkakauppiaalla on muutama, joiden palveluksien pariin asiakkaita ohjata. Sukulaisilla, ystävillä ja puolitutuilla on aina sukulainen tai muu luotettavaksi luonnehdittu henkilö, joita suositellaan lääkäristä, sähköongelmista, mattojen pesusta tai kampaajasta puheen ollessa. Auringot, palmut ja jylhä vihreä vuoristo romahtivat hetkeksi kun tajusin että usein ystävällisen palveluksen takana on ajatus siitä, että myös omaa apuani saatetaan tarvita myöhemmin. Olen muuttunut osaksi pitkää ketjua, joka yhdistää kortteleita, sukuja, tuttavia ja työkavereita.


Olin alussa ihmeissäni miksi virastoon pitää tilata pussi rullakebapia lounaaksi, jotta saadaan asia hoidettua? Miksi kouluun pitää maksaa omantunnon mukaan yhteiseen hyvään vielä lukukausimaksun lisäksi? Olin surkea yhteyksien pitäjä ja jätin mieluummin ahdistavat sosiaaliset tilanteet väliin. Kantapään kautta opin että niin toimimalla Turkissa on mahdoton elää. Anopille on soitettava viikottain, on valittava vakiokampaaja, kalakauppa ja kahvila. On rupateltava korttelissa ettei jää näkymättömäksi. Lähdettävä lastenkutsuille, naisten tapaamisiin ja kissanristiäisiin. Naapurille marianne-pussi Suomesta ja talon siivoojalle tippi juhlapäivänä.


Hyötyketjuilu tuntuu alussa suomalaisittan epämiellyttävälle. Turkkilaisille se on elinehto. Yhdisty, sosialisoi ja ketjuile tai olet pelistä pois. Kun koko turkkilaisen yhteisön pyramidi eräänä kauniina päivänä toden teolla iskostui tajuntaan, aloin itsekin muuttua osaksi sitä. Kestän paremmin hieman rasittaviakin teekutsuja, tapaamisia ja sosiaalisia tilanteita, koska on pakko. Suosittelen sähkömiestäni kampaajalle ja kampaajaa kaverilleni. Muistathan kertoa Petralta terveisiä, huikkaan kaverilleni.


Lastensynttärit kera vanhempien saattavat vaikuttaa viattomilta tapahtumilta mutta niihin liittyy myös usein verkostojen vahvistamista ja uusia mahdollisuuksia. Synttäreiltä saatetaan lähteä kotiin mukana uusi yhteystieto mahdolliseen työpaikkaan. Niin kävi tuttavalleni, joka saapui kutsuille uutta duunia etsivän miehensä CV mukanaan ja palasi onnellisena kotiin tarjolla miehelle uusi työpaikka. Tarhojen ja koulujen lähellä sijaitsevissa kahviloissa ei ainoastaan juoruta turhuuksia vaan yritetään päästä eteenpäin elämässä. Niissä tarkistetaan lasten kavereiden vanhempien taustoja ja pidetään tietotoimisto auki.


Useat työpaikat ja muut kytkökset saavat alkunsa naisten teekutsuilla tai muissa epävirallisissa tilanteissa. Turkkilainen ei usko virallisia reittejä pitkin saapunutta tietoa vaan haluaa varmistaa kaiken naapurilta tai sukulaiselta. Mitä mieltä yläkerran naapuri on lähialueen koulusta? Millaiset ovat työolosuhteet ja palkanmaksu työpaikassa X? Asunnon oston yhteydessä käydään kolkuttelemassa naapurien oville ja halutaan tietoa talon tavoista, sopivatko ne meille? Kansan ylläpitämä oma tietoverkosto on usein huomattavasti tarkempi kuin yksikään virallinen.



Hyötyketjuilussa on ollut hiljaista kesän aikana. Edessä on kuitenkin tytön uusi koulu ja lukuisat uudet verkostoitumiset. Se alkoi omantunnon mukaisesta maksusta ja rupatteluhetkestä koulun johtajan kanssa, joka oli kovin kiinnostunut suomalaisesta koulujärjestelmästä. Toisinaan vanhojen verkostojen on aika löystyä, jotta ne voidaan taas tarpeen tullen elvyttää. Kesän jälkeen on edessä arjen verkostojen ravistelua ja käyttöönottoa, niitä joita tarvitaan arjen pyöritykseen. Yhteistyötä ja avunantoa puolin ja toisin.

19 kommenttia:

  1. Taas hyvä kirjoitus sinulta. Luen nämä aina, mutta kommentoiminen jää vähiin. Täälläkin nämä suhteet ovat tärkeitä, mutta teillä vielä tärkeämpiä. Olen vähitellen itsekkin oppinut maan tavoille, vaikka suomalaiselle se vaikeaa onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ollut vaikeaa, on ollut vain pakko oppia menemään porukoihin ja luomaan niitä pieniä verkostoja joka suuntaan. Jostain voi olla aina hyötyä kouluasioissa, työjutuissa, sairastapauksissa ja remonttihommissa. Rasittavinta on ehkä yhteyksien pito niihin, joihin ei muuten tulisi pidettyä yhteyttä mutta kun on pakko.

      Poista
  2. Kuten sanotaan: No (wo)man is an island. Suomalainen vaan ei ole siihen ajatukseen kasvanut, mutta ystävä- ja tuttavaverkostossa on voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hieno sanonta! Emme ole tottuneet kun ei ole ollut pakko, nyt kun on ollut pakon edessä niin on oppinut menemään pää edelle vähän rasittaviinkin tilaisuuksiin ja tapaamisiin, niin ja soittelemaan tasaisin väliajoin sukulaisille. Kyllä se työstä käy :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista:) Kyllä täälläkin varmaan joissain piireissa on samantapaisia verkostoja,mutta itselleni ei niin tuttua. Tai ei ainakaan samassa mielessä kuin teillä.Minua jäi vaivaamaan tuo rullakebab toimistoon,oliko se jonkinlainen bakshish?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taalla sanotaan bağiş eli lahjoitus :) Nykyisin tama on varmaan jo vahan harvinaisempaa mutta kylla naita lahjoituksia on tullut tehtya vuosien varrella niin ruuan kuin monen muunkin pienen lahjan muodossa. Sitten alkavat asiat rullaamaan hyvalla vauhdilla :)

      Poista
  4. Mina vein poliiseille Finlandia votka-pullon, etta saan varmasti rikosraportin kotiini murtautumusesta. Pullon pienuutta vahan ihmeteltiin 😂 Murto oli pelottava. Herasin, pysyin kuitenkin hengissa. 🙏

    VastaaPoista
  5. Mina vein poliiseille Finlandia votka-pullon, etta saan varmasti rikosraportin kotiini murtautumusesta. Pullon pienuutta vahan ihmeteltiin 😂 Murto oli pelottava. Herasin, pysyin kuitenkin hengissa. 🙏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui Eija! Meillakin on ollut asuntomurto, ei oltu itse kotona mutta se oli todella ikavaa :( Onneksi selvisit saikahdyksella. No onhan se nyt pieni tuo yksi pullo laitokselle :D Voi, anna mun kaikki kestaa :D

      Poista
  6. Kyllä suhteiden ylläpitäminen ja verkostot ovat tärkeitä. Minulle se selvisi vuonna 77, kun sain poikani 6 viikkoisena tyräleikkaukseen. Ei olisi onnistunut ellei meidän koulun sihteeri olisi jutellut erään oppilaan äidille, joka oli sihteerinä Izmirin lastensairaalassa ja sai meille järjestettyä ajan lääkäriin ja siitä suoraan leikkaukseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, joskus hieman rasittava tuttavuuskin saattaa poikia tarpeen tullen jotain hedelmallista. Turkissa kylla oppii ymmartamaan mita tarkoittaa toisten apu tiukissa tilanteissa.

      Poista
  7. Ihanasti kuvailtu :). Täälläkin verkostot ovat tärkeitä, muttei ehkä ihan noin voimakkaasti kuin siellä - tosin meillekin on valittu maalarit miehen veljen suosituksesta, sähkömies on toisen sukulaisen sukulainen ja matkavinkkejä mies kyselee aina ystäviltään.

    Tietynlaisia "teekutsuja" en itse oikein jaksaisi, mutta yritän kohteliaisuudesta osallistua säännöllisesti - en vain jotenkaan millään jaksaisi istua paikoillani vatvomassa samoja asioita läpi yhä uudelleen :). Viimeksi ollessani tällaisilla kutsuilla, siellä oli myös Saksasta tullut sukulainen, joten keskustelunaiheet olivat tavallista laajempia hänen kysellessä mistä mitäkin voi Algeriassa ostaa ja minne kannattaa lasten kanssa mennä. Olin hassulla tavalla hieman ylpeä, kun eräs keskusteluun osallistunut sanoi, että kannattaa kysyä minulta, koska tiedän meistä kaikista eniten ja olen nähnyt eniten Algeriaa. Samalla olin kuitenkin myös hieman surullinen, koska tuo kommentti kyllä kuvaa sitä, kuinka pieni elinpiiri osalla naisista on - he ovat kuitenkin asuneet koko elämänsä täällä, minä olen ollut vasta vain piipahtamassa enkä kieltäkään hallitse lähimainkaan kunnolla, silti tiedän itsekin, että olen käynyt jo nyt monissa sellaisissa paikoissa, joissa nämä muut eivät ole käyneet, vaikka haluaisivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaalaisetu toimii kylla tietyissa piireissa ja tilanteissa, ulkomaalainen on mielenkiintoinen ja tosiaan arvostettu koska meilla on ollut monella mahdollisuus kouluttautua korkeasti ja matkustella. Tietynlaiset teekutsut eivat ole munkaan juttu mutta menen kaikille lastensynttareille ja opin toisena tytön tarhavuotena, etta on hyva tutustua aitiporukoihin vaikka ei aina jaksaisikaan.

      Poista
  8. Suomeen muutettuani voin huokaista helpotuksesta, tässäkin asiassa. Turkissa moni asia oli nimenomaan pakko ja vastaan tulee kysymys, minkä vuoksi on valmis uhrautumaan ja miten paljon lopulta on pakko tai pystyy kestämään. Itselleni tuli niin mitta täyteen lopulta ja olen Suomeen muutosta onnellinen. Arvostan niitä pieniäkin asioita joita useimmat suomalaiset pitävät itsestään selvinä. Tietysti kullakin on eri tilanteet ja monet pärjää Turkissa minua paremmin, itse näin jälkikäteen ajatellen ihmettelen miten jaksoin siellä noinkin pitkään.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen asettaa itselleen ne omat rajat missa asioissa sopeutuu maan tapoihin ja missa ei, jos paine muuttuu muiden osalta taakaksi niin silloin tulee varmasti ongelmia. Verkostoitumisen suhteen olen valmis venymaan toisinaan rasittaville kutsuille ja pitamaan yhteytta vahan vahemman mieluisten tyyppien kanssa jotta saan tietoa, tukea ja apua kun sita tarvitaan. Ulkosuomalaisena taalla on musta mukavaa olla silla en ole koskaan kokenut laheisten puolelta painostusta elaa tai ajatella toisin. Tarkein verkosto on kuitenkin se itse valittu lahipiiri. Kaikkea hyvaa Viivi Suomeen ja kiva kun jaksat sieltakin kasin edelleen seurailla blogia.

      Poista
  9. Kun luin otsikon, en arvannut, että sisältö olisi tällainen. Ihan mielettömän kiinnostava juttu! Tuttava- ja ystäväverkko on supertärkeitä kyllä, olen huomannut sen täälläkin, että varsinainen tieto kulkee naapurustossa suusta suuhun, ei virallisilla papereille. Tietysti joku raja pitää olla ettei mene lahjonnan puolelle touhu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helena. Musta tuntuu etta lahjonta tarkoittaa mulle ja turkkilaisille ihan eri asiaa, taalla raja tassakin on veteen piirretty viiva.

      Poista
  10. Minä en päässyt koskaan sinuiksi tuon kanssa. Ymmärrän sen, mutta en pidä siitä. Enkä varmastikaan monessa kohtaa vaan tajunnut. Useimmiten en ollut tajuavanani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on parempi olla kuin ei tajuaisikaan mutta toisaalta tarvitsen itse monia ihmisia ja heidan apua epavirallisissa kaanteissa.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!