keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tylsimys sirkuksessa

Kävimme lauantaina tytön kanssa katsomassa Karşıyakaan joka kevät saapuvaa sirkusta. Olin jotenkin unohtanut että paikallisissa massatapahtumissa on usein omaan makuuni liikaa desibelejä ja karnevaalitunnelmaa. Vartti ennen esityksen alkua manailin hiljaa mielessäni miksemme valinneet sirkuksen sijaan piknikiä rannassa, kauniissa kelissä, miksi tunkea itsensä mölytelttaan? Väistelin ympärillä heiluvia valomiekkoja ja päälle kaatuvia popcornkippoja. Turkkilaiset perheet tuntuivat ostavan kaiken mahdollisen markkinakrääsän mitä teltassa kaupiteltiin ylihintaan, kuten valokorvia, pelleneniä, valomiekkoja, vilkkuvia pantoja ja vaahtomuovihattuja. Turhaa krääsää julistin tytölle, jota vieressä istuva perhe sääli ilmeisesti niin että osti tällekin valomiekan. Tylsimys istui siinä vaiheessa nolona.


Turkkilainen spontaani osallistuminen on itselleni vaikea laji. Muutama viikko sitten viereisessä puistossa järjestettiin zumba-festarit. Katselin ihaillen lastenpuistossa rytmistä kiinni saanutta naisporukkaa, joka innostui jamittelemaan lanteet ja hiukset hulmuten, yksi pyörätuolissa ja toinen vauva rintarepussa. Ehkä hieman jalalla löin tahtia ja sisällä kupli.

Muistan edelleen hennajuhlat vuosia sitten, joissa jouduin mukaan paikalliseen rivitanssiin ilman varoitusta, sama kauhea tilanne muutamissa häissä. Edessäni heilui vanhempi rouva, joka tökki omia jenkkakahvojaan ja innosti muita heiluttamaan niitä, salla salla sallaaa! Tanssiminen on toki mukavaa mutta tarvitsen hetkeni, äkkinäiset repäisyt riehaantumaan saavat sisuskaluni sekaisin. Tytön tarhan vanhempainpäivässä pussihyppykilpailut ja muut hulvattoman hauskat kisailut saavat turkkilaiset innostumaan, ei tietoakaan seinustoille kokoontuvista porukoista, jokainen haluaa pelleilemään. Paitsi minä.


Lukuisat tilanteet ovat kyllä muokanneet jäykkää ja harkitsevaa minääni. Usein on parempi vain
lähteä mukaan menoon kuin jäädä nurkkaan. Silmät kiinni ja kohti hullutuskia, joissa huudetaan, soitetaan musaa liian kovaa, nolataan ja vatkataan. Olemme taatusti taas huhtikuun lopun lastenjuhlan aikaan sulloutuneena ylitäyteen lauttaan kuten muinakin vuosina ja ensi vuonna sirkuksessa.

Samaan aikaan kun paikalliset aikuiset innostuvat lapsenomaiseen riehuntaan, silmäilen itse mahdollisia varauloskäyntejä tulipalon varalta ja mietin teltan katon kantavuutta. Kukahan vastaa tämä tilan turvajärjestelyistä? Onkohan lauttaan otettu nyt juhlapäivän kunniaksi liikaa populaa? Kuka lentää täpötäydessä bussissa ensimmäisenä tuulilasiin jos tulee äkkijarrutus? Ennakoin tilanteita miten luikahtaa tungoksesta helpoiten pois ja kuinka saada fillari ja lapsi nopeasti ulos lautasta, turkkilainen vieressä taas tönii sen enempää miettimättä kaksosrattaita tungoksessa, syö samalla jäätelöä ja juoruaa puhelimeen.


Sirkuksessa istutaan hienostelematta muovituoleilla. Kesken trapetsiesityksen vieressäni istuva rouva rojahtaa maahan kun muovituolin jalat pettävät. Kauhistelen tilannetta vakavana kun nainen remahtaa nauruun. Se oli se baklava, nyt on pakko aloittaa laihdutuskuuri nainen puoliksi huutaa melun yli korvaani.

Toisella puolella istuva perheen isä hohottaa typerä hattu päässä ja heiluttaa valomiekkaa kohti teltan kattoon karkaavaa ilmapalloa, pum-pum-pum hihittelee aikuinen, jota lapsettaa. Yritän nipistää itseni mukaan hulvattomaan tunnelmaan ja vaihdan mulkoilun ystävälliseen hymyyn. Hetkellinen hurmoksellisuus tarttuu minuukin ja hoilaan lopussa Izmir marssia lippujen liehuessa ja kansan mylviessä, siinä tilassa lupaudun vielä eläinpuistoon, johon vaellamme kera muun teltallisen. Sunnuntaina laitan puhelimen äänettömälle ja linnottaudun takapihalle istuttamaan kukkia.

30 kommenttia:

  1. Hauska postaus taas kulttuurieroista.Tuollaista spontaanisuutta on täälläkin,totta,sellaiseen ei ihan heti totu;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, en taida tottua tahan osallistumisen spontaanisuuteen sitten ikina :)

      Poista
  2. Minä inhoan niitä leikkejä, joihin aikuisten on mentävä mukaan. Väistän aina, kun vain pystyn. Tanssia en osaa, en ollenkaan ja pontevasti kieltäydyin joka kerta. Tylsimys siis täälläkin. Ei voi mitään, kun ei vaan muunkaanlainen ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minakin, osallistuminen hullunhauskaan hullutukseen on niin vakinaista minulle etta siina ei varmasti ole mitaan hauskaa.

      Poista
  3. Amen! Ei voi muuta kuin olla 100% samaa mieltä kaikesta, mitä juuri sanoit.
    Alanya-ulkkisäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen etta emme ole ainoita ulkkisaiteja, joista tempautuminen kaikenlaiseen riehaan on toisinaan hieman vaikeaa.

      Poista
  4. Voi kauhea. Mä varmaan kuolisin, koska mulle jo Turun Keskiaikamarkkinat on liikaa populaa yhdessä paikassa yhtä aikaa ja inhoan niitä keskiaikatunnelmaa luovia keskiaikaisia ihmisiä, jotka huutelee kovaan ääneen :D. Onneksemme meidän ulkomaan elo osui Cambridgeen Englantiin eikä vaikka sinne teidän nurkille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Populan ja tungoksen kylla kestan, nautin kylla suurkaupunkielamasta mutta tiukkiksena ja tylsimyksena suhtaudun massatapahtumiin ja huvituksiin kylla aika erilailla kuin moni turkkilainen.

      Poista
  5. Leikit, kisailut, visailut ja hullutukset myöskin ilman minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, mielellani seuraan vieresta mutta osallistuminen on usein toinen juttu.

      Poista
  6. Tunnen suurta sympatiaa. <3 Vaikka itse olen joskus toimissani muuten aika spontaani, niin tuollainen kehollinen heittäytyminen on minullekin todella vaikeaa. Tuntisin itseni Turkissa varmaankin ihan kamalaksi tosikoksi, kun kaikki muut ympärillä rienaisivat, ja itse haluaisin vain juosta karkuun. Mutta varmaan se on niin, että on vain parempi yrittää mennä mukaan kuin vastustella kaikin voimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tama kehollinen heittaytyminen ilman varoitusta on kylla toisinaan aika haasteellista, kylla se useamman toiston jalkeen alkaa sujua, paasee olotilaan etta ihan sama, nolataan nyt sitten kunnolla.

      Poista
  7. Ihan samanlaisia kokemuksia. Sosiaalinen kiintiöni täyttyy melko nopeasti, varsinkin Turkissa. Kun lapset olivat pieniä oli hankalampaa, nyt jo helpottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla turkkilaisilla ei varmaan ole sosiaalista kiintiöta vaan yksinaisyyden kiintiö, joka taas heilla tulee nopeasti tayteen :)

      Poista
  8. :D Ihana kirjoitus! Kiitos nauruista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kun tylsimys sai naurattaa!

      Poista
  9. Ymmärrän kuinka vaivaannuttavaa tuollainen on. Minussa on ilmeisesti aimo hyppysellinen turkkilaisuutta, saattaisin olla eturivissä tuollaisessa zumbatapahtumassa. Käydään poikien kanssa keikoilla ja tanssitaan siellä. Käydään Halloween merkeissä maitokaupassa

    All inclusive hotelleissa minä ja lapset osallistumme urakalla ohjelmaan jalkapallosta salsan kautta pellehyppyihin :D Mies tasan istuu baarissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sina sopisit tanne kylla kuin nena naamaan, olisi tilaisuuksia hullutella, tanssia ja osallistua, ei muuta kun Turkkiin :)

      Poista
  10. Minäkin nauroin vedet silmissä. Voi meitä pohjoisen jäykkiksiä, niin tutulta kuulostaa.
    Vaikka tanssista tykkään, muu kisailu ja hepuliksi heittäytyminen saa aikaan samanlaisen pakotien etsiskelyn.
    Ja niitä turvajärjestelyjä minäkin silmäilen. Usein vähän nolottaa, mutta tylsimys mikä tylsimys.

    Ihana postaus. Kiitos!! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, ihanaa kun nauroit! Ma arvaan etta moni meista suomalaisista tuntee olevansa vahan kuin heikoilla jailla kun turvallisuusjarjestelyt sun muut asiat mietityttavat. Tylsimyksiahan me :)

      Poista
  11. Heh, edellisen asiallisen naispostauksen jälkeen tämä oli riemastuttava :D Alkuunsa minäkin täällä olin 'kusi sukassa ' kaikissa tilaisuksissa, mutta kyllä niihin tottuu, turvattomuusjärjestelyihinkin.
    Tosin välttelen kaikenlaisia juhlia yli kaiken muuten vaan, mutta jos niihin menee niin on se osallistuttava pelkästä kohteliaisuudesta, muuten pidetään snobina, ja vaikka nauraisivat niin ei se ole pahantahtoista, arvostavat suuresti. Minusta hienointa on, että osataan nauttia ja iloita ilman viinan voimaa, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvattomuusjarjestelyt :D :D Se on ihan totta etta kukaan ei naura pahantahtoisesti, kaikenlainen hulluttelu ja osallistuminenhan on aina sita yhdessa touhuamisen meininkia ja tosiaan ilman viinan voimaa! Arvostan suuresti tata heittaytymisen kulttuuria mutta olen siina kylla taysin kadetön edelleen.

      Poista
  12. Tylsimykseksi ilmoittaudun minäkin. Olen suorastaan oikea ilonpilaaja! ;) Todellakin mietin paloturvallisuuskysymyksiä ja rakennusten kestävyyttä iloisesta menosta nauttimisen sijaan. Ja suorastaan ärsyttää kaikki sellaiset leikit mihin vanhempien pitäisi lasten tilaisuuksissa innostua mukaan. Kuin myös turha krääsä mitä lapsille yritetään kaupata. Koululla oli tällä viikolla urheilupäivä - lasten huviksi myös sekä äidit että isät juoksivat kilpaa. Minä jätin tänäkin vuonna juoksut väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meita suomalaisia siis yhdistaa usein tama samainen piirre silla nayttaa silta etta heittaytyminen hullutuksiin sopii vain harvoille. Voi meita tarkkoja tylsimyksia :)

      Poista
  13. Jotenkin ihanaa kuulla että suomalaisuus ei lähde suomalaisesta pitkänkään ajan kuluttua, ja silti olemme näin hienon resilienttejä kuin sinäkin, että silti elät ja asut erilaisuuden keskellä ja löydät siitä aina hienot puolet kaikella uteliaisuudella - ja elät noissa tilanteissa mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, olipa kiva kommentti <3 Niin se on, suomalaisuus sailyy aika monissa asioissa vuosienkin jalkeen, matkan paasta on kiva ihailla heittaytyvia turkkilaisia mutta itse pysyttelen mielellani toisinaan seinaruusuna :)

      Poista
  14. Minäkään en tykkää tanssia julkisesti enkä tykkää esimerkiksi algerialaisista häistä, koska mielestäni niissä on valitettavasti tylsää, mutta sen sijaan tykkään kyllä hirveästi sirkuksista, huvipuistoista ja muista lastenriennoista :). Turvajärjestelyt käyn kyllä minäkin mielessäni läpi, mutta yleensä nopean silmäyksen jälkeen rentoudun, kun mielessä on edes jonkinlainen suunnitelma mahdollisen hätätilanteen varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma en tykkaa oikein haista ollenkaan, ne on musta yleensa niin vakisin vaannettyja joka maassa etta olisin useimmiten mielellani jossain muualla, Turkissa tuo tanssiosuus on kylla kivaa katsottavaa mutta mukaan lahteminen rivitanssiin tuosta vaan onkin jo toinen juttu :)Sirkukset kierran kaukaa jos niissa on elaimia mutta onneksi taalla meidan sirkuksessa elainosuudet on kielletty. Tykkaan kylla kovasti kaikenlaisista tapahtumista mutta jos sirkuksessa vaikka pyydetaan lavalle vapaaehtoisia niin piiloudun edessaistuvien taakse :)

      Poista
  15. Mä oon vielä pystynyt välttymään monista tuollaisista täällä, mutta Suomessakin spontaanit leikit ja riehumiset on liian hurjia usein. Häissä olen ollut kerran ja napakasti kieltäydyin tanssista, juuri kun melkein olisin voinut innostua oli tanssi jo ohi ;) NIin voi käydä suomalaiselle Turkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheee joo juuri kun ehtii tuumia ja hieman lammitella etta jos nyt kuitenkin lahtisi tanssimaan niin tilanne onkin jo ohi :D

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!