Nimellä on merkitystä

Mikäs neidin nimi on, kysyy taksikuski tytöltä. No, sinun nimesi tarkoitus onkin kaunis, nyökyttelee kuljettaja minulle hyväksyvästi. Olen osannut valita oikeanlaisen nimen mikä ei ole ihan helppo rasti. Kun tytön nimeä mietittiin ennen syntymää, päästiin kahden maan nimen merkityksen alkujuurille. Itse mietin lähinnä miltä nimi kuulostaa, onko se helppo kansainvälisesti, rimmaako sukunimeen. Miehelleni taas oli tärkeintä mitä nimi tarkoittaa. Turkissa nimi on enne, joten lapsen nimen valinta on vakavaa touhua.


Ottomaanivallan aikana turkkilaisilla oli vain etunimi, vasta vuonna 1934 säädettiin laki, jonka mukaan jokaisen kansalaisen tuli valita itselleen sopiva sukunimi. Sitä ennen etunimen apuna oli käytetty titteleitä tai muita henkilöä kuvaavia lisiä kuten Konevi Ahmet eli Ahmet Konyan kaupungista tai Ankaralı Hacı Mehmet eli pyhiinvaelluksen suorittanut Mehmet Ankarasta. Sukunimet valittiin useimmiten perheen tai perheenpään ammatin, ominaisuuden tai kotipaikan mukaan. Keskuudessamme on siis  henkilöitä, joiden nimi on esimerkiksi Zeynep Painija, Ayşe Kalastaja tai Mert Kauppias. Ominaisuuksista esimerkkinä vaikkapa Güleryüz eli hymyilevä tai Sakınmaz eli peloton. Joskus meni mönkään ja nimen kirjannut virkamies kirjoitti vahingossa jotain ihan muuta kun piti.


Mitä nimesi tarkoittaa kysytään aika usein. Ei mitään sen kummempaa, kummastuttaa turkkilaisia, miten jollekin voidaan antaa nimi ilman merkitystä! Aika tylsää kun kaverien nimet tarkoittavat esimerkiksi hedelmällisyyttä, loistoa, ruusua, kuunsiltaa tai pisaraa. Etunimi on edelleen Turkissa sukunimeä tärkeämpi arjessa eikä titteleistä haluta luopua. Olen Petra Rouva tai Petra Sisko, onneksi en vielä Petra täti, paitsi pienille lapsille. Puhuttelen entistä pomoani Herra Çengiz vaikka olemme tehneet sinunkaupat ajat sitten sillä se on tapani osoittaa arvostusta.

Lääkärimme on Erhan Lääkäri ja hoitajamme Perihan Hoitaja. Sukunimet eivät tule mieleen vaikka kuinka pinnistelen. Lihat ostetaan Hasan Lihakauppiaalta ja Alexin koirakaverin omistajaa kutsun aina Herra Mustafaksi hänen ollessa minua vanhempi. Työpaikallani kutsumme toisiamme Buket Opettajaksi ja Petra Opettajaksi, lapset Petra Teacheriksi, oma pomo ja moni vanhemmista taas Hocaksi eli oppineeksi. Ilman liitettä täällä harvemmin toisia puhutellaan, ellei muuta niin mukaan lisätään rakasta, suloista tai sieluani.


Nimet vaihtelevat alueellisesti ja perheen taustojen mukaan, usein lapsen nimestä jo tietää onko kyseessä uskonnollinen, vanhoillinen, nuorekas, moderni tai vähemmistöryhmään kuuluva perhe. Nimi voi olla myös toive kuten ennen tulevia vaaleja lapselle annettu nimi Evet eli kyllä. Ennen varsinkin maaseudulla saatettiin lapselle antaa myös nimi Yeter eli riittää kun lapsiluku tuntui olevan täynnä. Kun ehdottelin aikoinaan miehelle tytön nimiä, oli vastauksena usein liian maalainen, väärälle alueelle viittaava, liian uskonnollinen tai merkityksetön. Minulle riitti että nimi kuulostaa kauniilta, turkkilaisittain vaatimukset ovat kovemmat.


Toisinaan heristän korviani kun kuulen mielenkiintoisen nimen. Joskus jään miettimään miksi ihmeessä joku on saanut kyseisen nimen kuten eilen puistossa ollut pieni Elveda (jäähyväiset) tyttö tai mies kaupassa, jota nainen kutsui Imdat (apua) nimellä. Puistossa leikkimässä ollut Prensesim (prinsessani) oli ehkä aavistuksen yliampuva vaikka Turkissa asia ei ehkä niin ihmeellinen olekaan. 

Onko nimesi aiheuttanut erikoisia tilanteita ulkomailla? Miten lasten nimet on valittu monikulttuurisessa perheessä?


Nyt vaaliuurnille, tunnelma kulmakunnassa on jo tiivistynyt ja äänestyspaikoille jonotettiin jo aamulla ennen kahdeksaa. Edessä on mielenkiintoinen sunnuntai!

Kommentit

  1. Tämä oli hauska lukea, nytpä kysynkin naapuruston turkkilaislapsilta mitä heidän nimensä tarkoittaa :) (asun Tukholmassa "mamujen" suosimalla rivitaloalueella.) /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, kysy ihmeessä, varmasti niillä on joku merkitys :)

      Poista
  2. Tosi kiva kirjoitus. Olisi hauska lukea muidenkin ulkosuomalaisten pohdintoja omasta maastaan.

    VastaaPoista
  3. Tää nimiasia Turkissa on jännä juttu! Mä oon kans jo tottunut aina kysymään uusilta ihmisiltä nimen ja sukunimen merkitystä jos se ei itelle heti aukea. Tossa oon kyllä samaa mieltä sun kanssa, itsellekin riittää että nimi kuulostaa kauniilta :-) Mun yks lemppari nimistä täällä on Kader, mille taas pyöritellään silmiä turkkilaisten toimesta.. :-D Teidän tytöllä on kyllä kaunis nimi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun suosikkeja on Yağmur mutta se putosi pois heti alussa koska ei olisi taipunut suomalaiseen suuhun, tytön nimi olisi lausuttu Suomessa miten sattuu. Kiitos :)

      Poista
  4. Uskallatko kertoa, mitä äänestät? Millaiset ovat tunnelmat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmat ovat mielenkiintoiset, edelleen. Katsotaan mita muutokset tuovat tullessaan.

      Poista
  5. Minä googlasin vain, ettei nimi tarkoita mitään tyhmää turkiksi. Kolmosen kohdalla oltiin jo lähellä mennä pieleen, sillä jollakin murteella nimi oli lähellä jotakin huonoa tarkoittavaa. Yritin etsiä sanaa, mutta en löytänyt. Kirjoitusasu oli eri. Oma nimeni taas oli turkkilaisittain ihan hassu. Anneeee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo Anne on hauska, se naurattaa turkkilaisiakin :)

      Poista
  6. Täällä saudeissa multa myös kysytään usein mitä mun nimi tarkoittaa. No, ilmeisesti se tulee sanasta "soilu", joka on revontulen loimu, tjtn, mutta sanon aina että ei mitään. Usein multa kysytään tarkoittaako nimi aurinkoa. Jotkut kutsuu mua nimellä "soil" (lika, multa), siitä en tykkää. Mutta useimmiten "soili", "soila" tai "solei". Ne on ihan ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petra on helppo Turkissa koska nimi on yleinen Saksassa, mika taas on monille tuttu ison turkkilaispopulaation takia.

      Poista
  7. Minä halusin monikulttuurisille ja monikielisille lapsillemme nimet jotka kuulostaisivat omiin korviimme kauniilta ja lausuttaisiin jokaisella kolmella pääkielellämme (suomi, italia, englanti) mahdollisimman samalla tapaa. Jokaista nimeä myös googlailin sillä silmällä, että eihän osu mitään ihan kamalia asiayhteyksiä tai merkityksiä vastaan millään muullakaan kielellä. Merkityksistä tai muista en sen kummemmin välittänyt, muuta kuin ihan omakohtaisista sellaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lausuminen pudotti muutamia nimia meilta listalta silla osa turkkilaisista nimista olisi vaikea lausua Suomessa. Lopulta paadyttiin yksinkertaiseen nimeen ilman toista nimea, toinen nimi on harvinaisempi Turkissa kuin Suomessa ja en jotenkin tykkaa kahdesta nimesta itsellani joten se jai sitten pois.

      Poista
    2. Minulla taas ei itselläni ole toista nimeä ja se vähän harmitti lapsena. Siksi meidän lapsille tuli kaikille kaksi nimeä. Niihin saatiin sitten lisää omakohtaista merkitystä mukaan: pojan toinen nimi on edesmenneen italialaisen isoisänsä nimi, vanhemman tyttären toinen nimi taas suomenkielinen merkitysnimi, ja nuorimmaisen nimessä toiseen nimeen liittyy omakohtaista merkityksellisyyttä kun taas hänen ensimmäinen nimensä oli meistä muuten vain kaunis ja toimiva. Toisissa nimissä emme niin välittäneet siitä oliko niitä helppo lausua kaikilla kielillä kun ovat sen verran harvemmin käytössä kuitenkin. Lapset kutsuvat toisia nimiä salaisiksi nimikseen :)

      Poista
  8. Meillä oli miehen kanssa diili , että minä valitsen nimet , koska hänelle oli tärkeetä että nimet ovat turkkilaisia.Vanhimman tyttären nimi on tosi kansainvälinen joka löytyy melkein varmaan joka maassa. Hänen toisen nimen näin Marmariksessa veneen keulassa, ja rakastuin nimeen. Pojan nimi ei ollutkaan päivänselvä. Hänen tulevan nimen näin lehdessä , synttärionnittelu palstalla. Mies tykkäs nimestä , koska sama nimi on turkkilaisella autolla.Mutta nimi tarkoittaa muutakin , mikä ei ollut joittenkin sukulaisten makuun, mutta minun makuun on. Pojan toinen nimi sopii tyttären toiseen nimeen , liittyy myös veteen. Kuopuksen nimeen ihastuin jo vuosia ennen kun hän syntyi. Näin päiväkoti hyllyssä tämän kauniin tyttö nimen, ja unelmoin että jos tyttölapsen vielä saan niin tämän nimen annan. Mies ei ollut yhtä ihastunut, väitti että nimi ei ollut turkkilainen.Nimi on aika uusi ja moderni , monella pikkutytöllä on tämä nimi. Toiseksi nimeksi hän sai isänsä ehdottaman nimen. Olen valinnut omasta mielestäni kauniit nimet lapsilleni, nimen tarkoitus on vasta tullut toiselle sijalle. Toi sun viime postaus tappelemisesta on niin totta! Meidän turkkilaiset naapurit tappelee aina ikkunat auki. Eihän täällä semmosta karjumista ymmärretä , poliisit on monta kertaa soitettu paikalle! / Camilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, nimiin liittyy muisto paikoista! Turkkilaisia ei tosiaan tunnu havettavan jos tappeluilla on yleisöa, Pohjoismaissa asia on toisin.

      Poista
  9. Meillä ihan tavallisessa suomalaisessa perheessä on menty näemmä turkkilaisia: lapset ovat Onni, Sini ja Toivo! Minusta on mukavaa että nimillä on joku (positiivinen) merkitys. Tyttärelle vähän pyöriteltiin myös Ilonaa ja Rauhaa, mutta päädyttiin kuitenkin neutraalimpaan Siniin. (Toivon kaveri on muuten turkkilaisetäitien Onur, käsittääkseni Kunnia?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas tuo automaattikorjaus iski. On menty turkkilaisesti ja kaveri on turkkilaisperäinen.

      Poista
    2. No niinpa, teilla on sitten turkkilaistyylinen nimenvalinta :) Onur tarkoittaa tosiaan kunniaa ja on aika yleinen pojan nimi taalla.

      Poista
  10. Hauskaa oli lukea tästä. Minun nimeni on sama kuin kauriilla mutta ei niillä siroilla kauriilla,vaan vähän raskaamman rakenteen vuorikauriilla tai Nuubiankauriilla;D (Ibex) Omalle lapselleni halusin nimen joka käy missä tahansa,hänellä on anglosaksinen nimi joka käy joka paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin oli tarkeaa etta nimi kay joka maassa ja on helppo lausua. :) Kauris onkin kaunis merkitys nimessa!

      Poista
  11. Minun nimeni herättää Turkissa hymyilyä ja vielä kun kerron että ilen ammatiltani kätilö, niin se tuntuu olevan erityisen hauska juttu
    T. Anne

    VastaaPoista
  12. Meillä periaatteena nimen valinnassa oli, että nimi on arabiankielinen, mutta mahdollisimman hyvin myös suomenkieleen taipuva, ja että lopullisen päätöksen nimestä teen minä, koska nimi on arabian- ei suomenkielinen :). Tytön nimi tosin on myös täysin suomenkielinen, suosittu nimi, eli tytön osalta onnistuin valitsemaan erityisen hyvin molempiin maihin sopivan nimen. Myös meillä lapsilla on vain yhdet etunimet, koska minäkään en erityisemmin ole koskaan tykännyt toisesta nimestäni ja olen kokenut sen jopa hankalana ja koska Algeriassakaan kahden nimen antaminen ei ole lainkaan niin tavallista kuin Suomessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit