Kun seesamirinkeli pieneni

Lähes jokainen keskustelu viime aikoina on sivunnut rahaa. Jossain vaiheessa alamme päivitellä maidon, kahvin, oluen, rakın, seesamirinkelin, elektroniikan, lihan ja juustojen hintojen nousua. Ystäväperhe luopui autosta ja naapuritalon tytär muutti vanhempien luokse takaisin. Viime kesänä mies alkoi valmistaa rakıa itse kuten moni muukin kun suuttui jatkuvasti kohoavaan alkoholiveroon. Taksinkuljettaja kiristelee hampaitaan ja kertoo yliopistosta valmistuneesta pojastaan, joka ei löydä töitä. Samaa tarinaa kuulen lihakauppiaalta, naapurilta ja monelta muulta tuttavalta. Liiralla ei saakaan enää mitään minimarketista, ennen sai leivän, rinkelin, lehden, mehun, purkkapaketin ja paljon muuta. Seesamirinkelistä piti tehdä miniversio, jota kaupataan liiralla, sillä niin moni on tottunut hankkimaan välipalan kolikolla.



Liiran vajoaminen näkyy ja tuntuu. Kaikki on kalliimpaa kuin ennen ja markettiin uppoaa aika paljon enemmin liiroja kuin vaikkapa vuosi sitten. Muutimme Izmiriin vuonna 2013 ja silloin tein hyvin vähän töitä kotoa käsin mutta tulimme ihan mukavasti toimeen miehen palkalla.  Nykyisin yhden palkalla toimeen tuleminen tarkoittaisi aika monesta karsimista ja ainakin aamiaiset ravintolassa, kahvit ostarissa ja muut ylimääräiset hauskuudet pitäisi unohtaa. Aivoni ovat jääneet vanhaan aikaan, sillä en voi edelleenkään tajuta että maitolitra maksaa noin 5 liiraa ja oluttölkki melkein 8 liiraa, molemmista kun pitäisi olla puolet pois. Hinnat tuntuvat kohtuuttomille ainakin suurille perheille, joissa vain toinen vanhemmista käy töissä. Lihan hinnan raju nousu on ajanut aika monet totaaliselle kasvisruokalinjalle, halusi tai ei.



Miten hintojen nousu on vaikuttanut meillä? Pohdin tässä vaiheessa vuotta kuumeisesti tulevan kesän suunnitelmia. Mennäkö Suomeen vai ei? Yksi euro on tällä hetkellä noin 4,6 liiraa, lomasta tulisi budjetoidenkin monen tuhannen liiran matka, jolla lomailisi Turkissa kuninkaiksi. Tai Espanjassa mummolassa ja heittäisi vielä monet reissut lähikohteisiin kavereiden riesaksi.Vaakakupissa hinaavat nyt ylös ja alas raha, fiilikset, kotimaan ikävä ja tytön kulttuurintuntemus. Katson aiempaa tarkemmin juuston kilohintaa kaupassa ja pussissa on enemmin vihanneksia kuin lihaa. Ystäväni yrittää opettaa minua tutkimaan internetin kautta saatavia leffa- ja ravintolatarjouksia mutta sorrun kuitenkin laiskana maksamaan normihinnan. Ihmisten ostovoiman heikkeneminen näkyy katukuvassa, moni pieni yritys on laittanut lapun luukulle ja erikoispalveluita tarjoavat yritykset kuten kauneussalongit ovat menettäneet asiakkaita.

Asuntojen hinnat ovat olleet kovassa nousussa. Alueellamme neliöhinta on noussut vuodessa noin 20% ja viidessä vuodessa 104%. Maksoimme vuonna 2013 vuokraa kolmanneksen, mitä nykyinen asukas maksaa. Vuonna 2015 ostamamme kodin hinta olisi nyt puolet enemmin, mitä itse maksoimme. Vuokralla asuvat puhisevat, sillä vuokrien indeksikorotukset ovat monilla mielivaltaisia. Hintojen kohotessa, asunnon ostohaaveet siirtyvät monelta kortteli kauemmas merenrannasta per kuukausi. Hintojen nousu ärsyttää, palkat laahaavat ja Turkissa palkkaneuvottelut ovat tuskaisia. Palkkaneuvotteluissa monilla aloilla pomo sanelee säännöt tyyliin tuossa on ovi. Olen onnellisessa asemassa saadessani osan palkastani euroissa ja siitä, että molemmilla on mahdollisuus tehdä töitä perheessämme. Se kun onkin aikamoista sumplimista aikataulujen kanssa, jos molemmat työskentelevät yksityisellä sektorilla.



Onneksi meillä on edelleen kohtuuhintaiset kausituotteet. Juuri nyt parhaimmillaan ovat latva-artisokat, viimeiset parhaat appelsiinit mehua varten, Ankaran kovat, pienet päärynät ja purjoniput. Valtionkoulu on muka ilmainen muttei se ihan sitä ole, olen laskujeni mukaan kantanut kouluun viimeisen kuukauden aikana aika monta satasta luokkarahastoon, vanhempainrahastoon, lastenpäivän pukuihin ja uusia ekstrakirjoja varten. Onneksi niitä edullisia juttujakin löytyy mutta ne pitää löytää. Kannatan mielelläni kotirouvia, jotka valmistavat loistavia viininlehtikääryleitä, mantia, börekiä ja kakkuja. Taksit saavat meiltä oman lohkaisunsa kuukausittain, samoin julkinen liikenne ja kaupungin ravintolat, kiitos kohtuullisten hintojen.

Onko kokemuksia hintojen noususta nopeasti? Missä säästät ja missä törsäät?

Kommentit

  1. Erinomaisen kiinnostava blogi taas Petra. Tuntuu, että kaikkialla keskituloisten on entistä hankalampi tulla toimeen korkeiden asuntokustannusten ja hintojen vuoksi. Toki maan sisälläkin hinnoissa isoja eroja, kaupungeissa kaikki kalliimpaa ja jo elämäntyyli kahviloiden, ravintoloineen ja kulttuuritapahtumineen vie enemmän rahaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! Tuo on ihan totta, että isossa kaupungissa rahaa kuluu kun on paljon mahdollisuuksia ja tarjontaa, myös kulkeminen maksaa ja nousevat vuokrat tuovat lisänsä ihan kaikkeen myös kaupoissa. Olemmekin pohtineet että asuminen pienemmässä paikassa olisi varmaan stressittömämpää ja edullisempaa....

      Poista
  2. Samat on virret siellä ja täällä. Suomessa myös tuntuu, että ainakin omien työkavereiden kanssa on samat puheen aiheet. Hoitoalan palkat ovat pienet ja Suomi kallis maa. Tili tulee ja menee saman tien. Loppukuu yritetään vain selvitä. Kaupassa käynti on aina loppukuusta taitolaji. Onneksi lapset tykkää makaronilaatikosta:D. Esikoinen on huhtikuussa tulossa käymään vanhassa kotikaupungissa. Jännä nähdä, että tuntuuko hänestä Turkki superhalvalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitoalan palkat ovat ikävän matalat :( Turkissa löytyy vielä edullisiakin juttuja mutta kyllä ostovoima on heikentynyt aika paljon parin vuoden aikana ja sen huomaavat keskituloiset. Luulisin, että esikoisesta Turkki tuntuu kuitenkin edulliselle kun vaihtaa euroista liiroihin, juuri nyt meillä lomailevista vanhemmistani ainakin tuntuu.

      Poista
  3. Kurjaa kun hinnat nousevat, mutta palkat eivät niiden mukana. Täällähän muutama vuosi sitten syntyi oikea suuri protestiliike,kun raejuuston hinta nousi (raejuusto niin suosittua täällä;D) Sen jälkeen sitten syntyi halpiskahvilaketju, ja halpismarkettiketju., Minä säästän miettimällä tarkkaan mitä ostan, ja esim, ,käytän paljon tuota mainitsemaani halpismarkettiketjua. Asunnot ovat täälläkin nousseet paljon;nuorten parien/perheiden on lähes mahdotonta ostaa asuntoa ilman suvun apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissakin protestoidaan mutta hinnat vaan jatkavat nousuaan. Nyt meillä on kaupungissa iso protestiliike, joka vastustaa kaupungin uutta julkisen liikenteen muutosta, joka teki hinnoista kalliimpia ja pakottaa pitämään kortilla ladattuna aina tietyn summan. Hinnat ovat nousseet asunnoissa, tuntuisi ihan hullulta jos nyt pitäisi ostaa asunto itse näillä hinnoilla.

      Poista
    2. Täällä vähän sama juttu! Dinaarin arvo on laskenut ja hinnat nousseet. Asuntojen hinnat on jo valtavia. En oikein tiedä, miten pienituloiset saavat rahansa riittämään ja koen joskus jopa hassulla tavalla hieman huonoa omatuntoa siitä, että saan itse palkkani euroina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit