Mistä löytyy täydellinen kotipaikka?

Olen muuttanut Turkissa jo sen verran tarpeeksi että muuttaessamme Izmiriin lupasin vakaasti olla muuttamatta, enää koskaan. Ensi syksynä olemme asuneet Turkin lempikaupungissani 5 vuotta ja viime aikoina olen löytänyt itseni selailemasta asuntoilmoituksia ja haaveilemasta muutosta. Viime kesänä haaveet oli helppo laittaa lomalta palanneiden auringonpistoksen piikkiin.

Olisipa ihanaa saada nauttia puhtaasta ilmasta kaukana kaupungin saasteista, ruuhkista ja ihmispaljoudesta. Mitä jos lähikylässä olisikin vain pari mummoa leipomassa gözlemeä kadun varrella ja marketti, jossa on tomuisia keksipaketteja? Mutta olisiko se ihanaa oikeasti, sillä loman jälkeen oli kuitenkin ihana palata takaisin omaan tuttuun arkeen ja ihmispaljouteen. Asuako suurkaupungissa vaiko pikkukaupungissa? Muuttaako kuin kiertolainen tietyin välein vain pysyä aloillaan?



Lomakohteissa asuminen oli tullut tutuksi minulle ja miehelleni jo ennen tapaamistamme useiden vuosien ajan. Omaisuus kulki matkalaukussa ja tuttuja vieraili monissa kohteissa tasaiseen tahtiin. Jossain vaiheessa lomakohteessa alkoi ahdistaa, tuntui että elämme jatkuvassa epätodellisuudessa odotellen milloin normaalius palaa. Oli ulkomaalaisyhteisöt, kaukaa maan toiselta puolelta muuttaneet sesonkityöläiset ja niiden välissä pyristelevät paikalliset.

Itse en kuulunut oikein mihinkään yhteisöön ja muutto pois lomakohteesta avasi aivan uuden tavan asua ja elää maassa ulkomaalaisena. Hinku muuttaa johonkin todella tavalliseen turkkilaiseen todellisuuteen ajoi meidät Bodrumista Ankaraan ja myöhemmin Izmiriin. Saapuessani Izmiriin tiesin tulleeni kotiin. Kaupungin henki on juuri sitä, mitä haluan. Miksi siis kaivata muualle?


Viime kuukausien aikana olen istunut ystäväni kanssa kahvikupin äärellä lukemattomia kertoja. Jossain vaiheessa siirrymme aina suunnittelemaan muuttoa kaupungin ulkopuolelle samoista syistä. Suurkaupungissa asumisessa on puolensa mutta myös ne negatiiviset. Olemme lopen kyllästyneitä liikenteeseen, suurkaupungin kuluihin ja vaaroihin, pääkoppaamme on iskostunut vahva luulo, että 100km päässä pakokaasuista kaikki olisi paremmin.

Asiaa ei helpota se, että molempien miehet haluaisivat upottaa sormet multaan siellä jossain. Tapaamme usein ystäväni kanssa työpäivän jälkeen kun stressipiste on hiukan koholla. Lapsen reppu painaa selässä, kotona odottaa kaaos, koira, lapsen läksyt ja vielä töitä illaksi. Siellä jossain kuvittelen itseni istumassa parvekkeella aamukahvilla ja nuuskimassa oliivilehtojen raikasta ilmaa. Todellisuudessa istuisin varmasti aamuruuhkassa matkalla töihin kohti Izmiriä. Olen suunnitellut muuttoa Urlaan, Seferihişariin, Karaburuniin, Foçaan, Sökeen ja muutamaan paikkaan, joiden nimeä en edes ihan varmasti muista.


Ulkomaalaisten kesken puhutaan usein asuinpaikasta. On helppo muuttaa, sillä monilla ei ole lapsuuden siteitä kavereihin, perheeseen, nuoruuden kulmiin ja vappumuistoihin. On vain tunnetiloja, fiiliksiä ja aavistuksia. Syvä rakkauteni Izmiriin juurtaa juurensa alkuhetkistä ja tunteesta että olen tullut kotiin. Täällä olen omieni keskellä, tiedän asuvani hyvien ihmiten keskellä kun jokaisessa portin pielessä on kissoille ja koirille ruokaa ja juomaa.

On melko helppo laittaa side katki kaupungin kanssa ja kokeilla seuraavaa, jospa se täydellinen paikka lopulta löytyisi. Asuinpaikalla ei ole merkitystä vaan ihmisillä, sanotaan. Olen asiasta kahta mieltä, sillä ihmisten puolesta en edes miettisi Izmiristä pois muuttamista mutta suurkaupungin haasteet syövät naista. Jos saisin valita, asuisin puoli vuotta Izmirissä ja puolet jossain sopivan matkan päässä olevassa rantakaupungissa, missä kalastajaveneet kolisevat aamussa toisiinsa ja parissa kahvilassa istuvat aina samat papat.



Viime viikkoina uutta pohdittavaa on tuonut alueellamme jylläävä uudisrakennusprojekti. Taloja kaatuu viikottain ja naapurustossa puhutaan lähinnä vain eri rakennusyritysten tarjouksista, uhkista ja mahdollisuuksista. Kevään aikana päätetään oman talomme kohtalosta, laitetaanko se nurin vai odotellaanko vielä. Jos projektiin lähdetään mukaan, on edessämme joka tapauksessa pakkomuutto ainakin hetkeksi talon valmistumista odotellessa. Ajatus muutosta kaupungin ulkopuolelle muhii mielessä mutta se saa vielä kasvaa ja vahvistua selkeäksi ajatukseksi ennen päätöstä.

Kommentit

  1. Olen itsekin haaveillut monesti kaupungin ulkopuolelle muuttamisesta. Luontoa, raikasta ilmaa ja sormet mullassa, samat haaveet.
    Vaan sitten muistan etta kahdesti paivassa olisi vastassa pitkat tuskaiset tyomatkat aina vaan pahenevissa ruuhkissa. Se veisi minulta kylla kaikki ajan ja energian jonka olisian voinut kayttaa mullassa moyrimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja silloin kun asuin pienessä paikassa, päätin etten koskaan ainakaan muuta takaisin tänne kun suurkaupunkiin pääsen.... se ruuhkissa istuminen ei tosiaan huvita yhtään joten työt olisi löydyttävä sieltä sillä Izmirin ruuhkat ovat pahenemaan päin.

      Poista
  2. Onpa hurjaa, että oma koti saatetaan laittaa uusiksi tuosta vain! Mutta ehkä kaikki menee niin kuin on tarkoitettu?

    Rupesin itsekin oikein miettimään, että mikä olisi minun unelmieni kotipaikka. Ehkä se olisi aika lähellä tuollaista paikkaa, jossa sinä asut. Lähellä olisi meri (ja jokin rantakatu, jossa voi lenkkeillä), ja suurkaupunki, jossa olisi loputon määrä mahdollisuuksia. Toisaalta lähellä saisi olla luontoakin, jonne pääsisi vaikkapa patikoimaan. Ja ilmasto saisi olla lämmin ympäri vuoden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan, meneekö meidän talo mukaan projektiin. Kirjoitan asiasta lisää kun homma selkenee. Itse olisimme mieluusti lähdössä mukaan, sillä se toisi asunnolle paljon arvoa jos haluaisi vaikka myydä. Hulluahan se onkin, että Izmir on monin puolin ihannepaikkani ja kaiken lisäksi vielä hyviä kavereitakin löytyy mutta mutta, jotenkin kaipuu hieman pienempään paikkaan vaan kasvaa koko ajan.

      Poista
  3. Suomessa en ikipäivänä asuisi suuressa kaupungissa. Vaikka nekin ovat Turkin mittakaavassa pieniä. Mutta en tiedä olisinko uskaltanut asua Turkissa pikkukaupungissa. Jotenkin ahdistaisi se silmätikkuna olo, jota luulisin ulkomaalaisena olon tarkoittavan? Suuressa kaupungissa oli helpompaa kadota ja elää omalla lailla. Ehkä olen ihan väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut, että jos Suomeen muuttaisimme niin ainoa paikka olisi Helsinki, ihan jo työmahdollisuuksien suhteen. Luulen, että pienissä kaupungeissa voisi alkaa jo ahdistaa. Silmätikkuna olo ei tosiaan ole kivaa mutta sellaista voi joutua kokemaan isossakin kaupungissa, jos sattuu väärään mahalleen mutta luulenpa että se massaan häviäminen viehättää minua ihan joka paikassa.

      Poista
  4. Kiitos ihanasta postauksestasi. Ihailen sinun kielenkäyttöäsi, mikä on niin nautinnollista luettavaa. Valokuviasi katselen myös mielelläni.
    Kirjoita ihmeessä kirja. Tulisin lukemaan sen varmasti moneen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Ulkosuomalaisten kirjoja alkaa olla jo aika paljon, pitäisi olla joku raikas näkökulma ja kun kaikkea ei tällä hetkellä voi kirjottaakaan täältä mutta kiitos kannustuksesta.

      Poista
  5. Täälläkin on tuollaisia projekteja jossa koti menee mutta tulee sitten uusi koti, eli Win WIn tilanne; ystävän entisen poikaystävän asunto oli tosi vanhassa talossa,; talo hajotettiin maan tasalle ja nyt siellä on jo lähes valmis talo,josta entinen poikaystävä saa kuluitta ihan uuden ja isomman asunnon. Joskus toivon että sellaista tapahtuisi meidän 7 kerroksen talolle,mutta turha toivo..
    Olen aina , paitsi kerran, asunut isoissa kaupungeissa, ja viihdyn suurkaupungeissa. Asuin tänne takaisin tullessa ensimmäisen vuoden 50 tuhannen ihmisen kaupungissa, ja vaikka kaupunki oli tosi mukava ja nätti, ja ihmisiin oli siellå helpompi tutustua, ja elämä oli kiireettömämpää niin kaipasin koko ajan suureen kaupunkiin,joten en jäänyt sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa täälläkin menee noin, että ilman kuluja saa uuden asunnon mutta osissa joutuu maksamaan tietyn summan, joka sovitaan rakennuttajan kanssa. Toivoisin, että meidän talo menisi projektiin mukaan sillä saisimme uuden asunnon tilalle ja halutessamme siitä vaikka sitten hyvät rahat jos haluaisimme muuttaa. Itse en oikein tiedä sopeutuisinko pikkukaupunkiin mutta jotenkin tekisi mieli enemmin luonnon äärelle ja pois suurkaupungin oravanpyörästä.

      Poista
  6. Me ollaan joskus leikitelty ajatuksella pieneen merenrantakaupunkiin muuttamisesta. Samoin ollaan haaveiltu viinialueista. Toisaalta koulut on siellä merenrannalla kauniisti sanottuna heikkoja ja vaikka tilanne on viinialueilla parempi on realiteetti kuitenkin se että työt on täällä missä ihmisetkin. Tuttua pohdintaa kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, sama tilanne usein täälläkin koulujen suhteen tosin noihin lähipaikkoihin on muuttamassa nyt muutenkin väkeä joten koulujen taso on varmasti nousussa. Luulen, että pohdinnan tasolla pitkälti mutta ehkä se jossain vaiheessa muotoutuu teoiksi.

      Poista
  7. Meille on aina tuntunut parhaalta vaihtoehdolta asua pikkuisen syrjässä kaupungin keskustasta, mutta kuitenkin niin, että keskustaan pääsee nopeasti. Nauroin vähän aikaa sitten miehelle, että siinä missä suomalaiset haaveilevat kesäasunnosta jossakin syrjäisessä paikassa, minä haaveilen loma-asunnosta suurkaupungin keskustassa :). Arkea eläisin mielelläni kaikessa rauhassa "maalla", mutta lomalla haluaisin aktivoitua ja päästä nopeasti suurkaupungin rientoihin. Taidan olla tässäkin vähän vastarannankiiski :). Minäkin siis haaveilen ja selailen säännöllisesti useamman maan asuntotarjontaa, mutta sen olen päättänyt, että tästä nykyisestä kodista en aio luopua.

    VastaaPoista
  8. Turkissa varmasti olisikin kiva asua pienessä paikassa lämpimän sään takia, pystyisi nauttimaan luonnosta. Itse asun tosi pienellä paikalla Suomessa ja onhan se vähän tylsää, kun kirjasto ei ole auki viikonloppuisin (ainut aika jolloin ehtisin) ja ei ole oikein pyöräteitä, ei kahviloita... plus pimeys ja kylmyys. Työmatkoihin ei minulla mene aikaa kun työ on täällä, työn takia täällä ollaankin. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit