Tunnollisen työntekijän tunnustukset

Menin eilen vasta puoliltapäivin töihin ja olin ilta kuuteen asti tarhalla. Ihan vain koska olen niin mukava.  Työkaverin sisko oli menossa naimisiin joten tarhalla oli vajaamiehitys ja pomokin kaupungin ulkopuolella, kun pomo soitteli alkuviikosta voisinko muutta työvuoroja Merven takia, suustani tuli automaattisesti tottakai. Mies pudisteli vieressä päätään, olisit sanonut varanneesi jo iltapäiväksi lentoliput vaikka Istanbuliin. Sisälläni asuu kuitenkin sinnikkäästi tunnollinen ja mukava työntekijä, jolla on vaikeuksia keksiä hätävalheita, puukottaa selkään ja kiemurella pomon suosioon siirappisilla letkautuksilla. Tuijotellessani minuuttien matelemista viiden ja kuuden välillä mietin aika monta kertaa miksi olinkaan niin mukava.


Pienet ja keskisuuret turkkilaiset yritykset ovat oman kokemukseni mukaan kuin herhiläispesät, jossa jokainen yrittää liehitellä kuningatarta. Työpaikalla käy armoton pörinä porukoiden liittoutuessa ja suojellessa selustaa. Jokainen on koko ajan todella kiireinen ja useimmiten niin onkin, mutta myös silloin kun ei ole. Hölmöläisen osa lankeaa helposti sellaiselle suomalaiselle, joka sanoo aina että juu, tottakai ja tekee. Olen nähnyt muutaman varoittavan esimerkin, joten pyrin yleensä vain hoitamaan hommani mutta ihan turkkilaisen piinkovaksi oman edun tavoittelijaksi ei kaltaisestani suomalaisesta ole. Päästessäni työmoodiin, minut valtaa kummallinen tahtotila tehdä asiat hyvin ja olla tunnollinen. Mieheni mukaan turkkilaisen valtaa liian usein halu karata teelle ja löytää ylimääräinen hengähdystauko kiireisen päivän keskeltä.



Eräänä päivänä laitoin juuri kirjoja kaappiin ja tietokonetta laukkuun ja olin lähdössä töistä kotiin. Keittäjämme, joka on tajuamattani liittoutunut kanssani, supatti korvanjuuressa: isojen opettaja sanoi pomon miehelle, että pyytää sinua ylitöihin kiireiden vuoksi, keksi äkkiä jotain! Hammaslääkäri, ei kun yksityistuntini vai olisiko tytöllä joku meno? Juoksin kiireisen näköisenä raput alas, puhua pulpatin ohi pomon miehen, vedin ovea kiinni ja aurinkolaseja päähän ja menin menojani. Mitään ei pyydetty tai ehditty pyytää mutta ne hätävalheetkin jäivät nyt odottamaan seuraavaa kertaa, jos sellainen tulee.


Kun pomo on paikalla, toimii homma tarhalla kuin missä tahansa suomalaisessa firmassa, jossa kaikki tuntuvat puhaltavan tiimissä menemään. Voi olla että aika kultaa myös muistoja mutta sellaiset mielikuvat minulle on jäänyt useimmista suomalaisista työpaikoista ja tiimeistä. Kuule, otatko Mertin ja Ekinin luokkasi kun mittaan Berkin kuumeen? Tietenkin, sokeriseni. Kun pomo on poissa, on meininkin toinen. Siksi pomo ei voi olla jatkuvasti poissa. Kuule, hoida itse omat lapsesi kuuluu naapurihuoneesta, mulla on ihan tarpeeksi hommaa. Tunnollisen ja joustavan työntekijän touhuista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Nykyisessä työssäni pomo on jo selvästi tajunnut ettei minun töihin tulemisia tarvitse vahtia, sillä en taatusti myöhästy. En myöskään whatsappita puhelimellani tuntien aikana tai nuoku edellisyön hulinoita pois lasten katsellessa videoita. En uhkaile tai pelottele lapsia tai tee mitään muitakaan hulluuksia kuten anasta tarhan omaisuutta. Saan tehdä mitä lystään sillä olen ansainnut osakseni aika vahvan luottamuksen olemalla se tunnollinen suomalainen työntekijä.


Päässäni on triljoona hyvää kehitysideaa kuinka työt saisi toimimaan omassa työyhteisössä paremmin. Vuosia sitten olisin varmasti ladellut ne jo innokkaana pomolle. Tiimityötä, ei käpertymistä omiin ryhmiin, kannustimia ja sen sellaista. Hyvän idean muljahtaessa mieleen, hautaan sen kuitenkin salamannopeasti. Niin tunnollista työntekijää minusta ei tule kun kyseessä ei ole oma leipä vaan sen toisen eli pomon. On aivan turhaa haaskausta taistella turkkilaisia tuulimyllyjä vastaan, on huomattavasti helpompaa antautua virran vietäväksi ja oppia sanomaan oikeassa kohdassa ei, mä lähden nyt kotiin. Tai hammaslääkäriin ei kun siskon häihin. Tunnollinen työntekijä kuittaa.

Kommentit

  1. Tunnistan itsessäni tuon tunnollisen työntekijän. Sitä tulee jotenkin automaattisesti suostuttua kaikkeen, jos ei ole oikeasti jotain menoa tai syytä olla suostumatta. En tykkää valehtelusta, edes valkoisista hätä-sellaisista, kun mulla on niin huono muisti, etten muista kumminkaan jälkeenpäin, mitä olen tullut sanoneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on ollu pakko muuttua maailmalla, hätävalheisiin on totuttava tai muuten joutuu raatamaan ihan turhan takia kun muut lekottelee. Suomalaisella rehellisyydellä ei aina joka maassa pääse pitkälle, siksi varmasti mua aina alkuvuosina niin täällä kuin Aasiassakin varoiteltiin sinisilmäisyydestä. Tunnollisen työntekijän viitta on aika raskas toisinaan, voisi olla hieman kevyempikin.

      Poista
  2. Suomalainen työntekijä on turkkilaiselle pomolle ihan lottovoitto. Se on vissi se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi, monessa suhteessa lottovoitto.

      Poista
  3. Oi sentään! Minä en pärjäisi sitten Turkissa töissä ollenkaan kun täällä Suomessakin tahtoo tulla lupailtua turhan helposti monenlaista ekstraa! Työkaveri ilmoitti, ettei hae joulun välipäiville vuosilomaa, vaan menee ja hankkii kahden viikon sairasloman! Oltiin vähän huuli pyöreänä, että mitä?! No, nyt hän viettää säästyneillä vapailla 7 vkon kesäloman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan on, minä yritän olla nykyisin lupailematta juuri mitään sillä siitä joutuu täällä helposti kierteeseen ja huomaakin olevansa aina se joustaja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit