Kieli ja minä

Monet kertovat näkevänsä unia sillä toisella, jokapäiväisellä kielellä. En muista koskaan nähneeni turkiksi unia. Sen todistaa sekin, että olin vasta viime viikolla jutellut unissani suomeksi, koska mies ei osannut tulkata puheistani yhtään mitään. Turkin kieli on kuitenkin tietyllä tasolla tunnekieli. Tykkään päräyttää suomalaisesti lyödessäni varpaan sohvankulmaan mutta joissakin muissa tilanteissa taas saan suunnatonta nautintoa käyttää turkkia. Toisten puhuttelu, erityisesti lapsien ja ystävien on niin kauniin pehmeää ja täynnä mitä uskomattomampia kielen kukkasia etten keksi samanlaisia vastineita suomesta.



En puhu täydellistä turkkia enkä varmasti tule koskaan puhumaankaan. Toisaalta sen saa helposti anteeksi Turkissa, sillä eivät kaikki paikallisetkaan puhu. Osan äidinkieli on ollut arabi tai jokin kurdin kielen murteista ja turkki on opittu vasta myöhemmin, vahvat murteet ja alueelliset erot tuovat kieleen omat vaikutuksensa. Se tuli selväksi kun muutimme Ankaraan, jossa aloitin työt 10 vuotta sitten hieman rajallisemmalla kielitaidolla. Muistan tuijotelleeni alkuaikoina puhelintunnin alkaessa puhelinta kuin peikkoa, apua kohta se pirisee! Sitten se pirisi ja jos huonosti kävi, oli langan päässä turkkilainen, joka puhui niin käsittämätöntä murretta että jouduin pinnistelemään kielitaidon kanssa aivan äärirajoille.



Opetellessani turkkia kaikista hankalimmaksi äänteeksi muodostui ı, eli i ilman pistettä. Se lausutaan jossain kielen takaosassa väliltä e ja ö, tilanne menee hankalaksi jos kyseisiä kirjaimia on useampia sanassa ja mukana muita vihollisia kuten ğ eli kirjain, jota ei juuri äännetä mutta se vaikuttaa kuitenkin ääntämiseen. Muistan alussa opetelleeni tilaamaan punaviiniä eli kırmızı şarap, joka huvitti suunnattomasti tarjoilijoita. Vaihdoin pian beyaz şarapiin eli valkoviiniin, jonka tilaaminen oli huomattavasti helpompaa. Aloittelijoille suosittelen ihan vaan biraa eli olutta, sen ääntäminen on mutkatonta!



Nykyisin sekoitan usein tavallisen s ja ş -kirjaimet, mikä saattaa aiheuttaa hämmennystä. Viime viikolla tilasin pizzaa, ääntäen zz-äänteet kunnes tajusin kummatuneen ilmeen nähtyäni vaihtaa pizzan turkkilaisittain eli pısssaaaa. Sitten alkoi tapahtua ja lätty saatiin paistumaan pizza-uuniin. Muistan olleeni jo koulussa liian nopea puhumaan luokan edessä, saman ongelman kanssa kamppailin vielä alkuaikoina oppaanakin, ennenkuin minulle löydettiin oma puherytmi. Osittain se varmaan löytyi sen kautta, että opin luottamaan itseeni ja tietomäärääni. Joudun edelleenkin hidastamaan puhettani kun puhun turkkia, muuten äänteet erityisen hankalissa sanoissa tulevat väärin. Joskus vaan asiaa on niin paljon että hidastamaan ei pysty. Silloin ja väsyneenä saattavat hankalat äänteet, jotka eivät muotoudu suustani automaattisesti, muuttua hieman kummallisiksi. Perjantaina nauratin lapsia tarhalla ääntämällä kylmän kurkku-jogurttikeiton nimen cacık hassusti, pitkä viikko, joten kieli alkoi pyöriä suussa miten sattuu.



Luen mieluusti kirjoja suomeksi ja englanniksi. Mietin äskettäin ulkomaalaisen, pitkään maassa asuvan ystäväni kanssa miksi kirjojen lukeminen turkiksi ei jostain syystä kiehdo. Kaipaako mieli päivän päätteeksi iltalukemiseksi kuitenkin sitä omaa äidinkieltä tai selkäytimestä tulevaa tuttua englantia, kieliä joita ei tarvitse juuri pyöritellä eikä kieliopin koukeroita ihmetellä? Lallattelen ja leikin päivisin lasten kanssa englanniksi, tytön kanssa arkemme rullaa suomeksi ja loppu onkin sitten yhtä turkkia. Kevään aikana olen antanut englannin yksityistunteja innokkaalle nuorelle turkkilaiselle tytölle, siinä oma turkin kielen taitoni on ollut koetuksella. Samalla kun oppilas on oppinut englantia, olen itse oppinut taas uusia asioita turkin kielestä.


Useamman kielen taitajat keskustelevat usein siitä, tuoko toinen kieli tai useampi itselle lisää identiteettejä. En koe olevani erilainen turkin kielellä mutta turkin kieli on muuttanut minua, onhan se ollut portti ihan uudenlaiseen maailmaan ja kulttuuriin. Sen avulla on naurettu, itketty, otettu yhteen, pidetty puolia, luotu siltoja ja tehty matkaa. Turkin kielellä olen päässyt osaksi ihmisten elämää ja on ollut tajunnanräjäyttävää oppia ymmärtämään ettei suomeksi näkemäni asia olekaan ollut samaa turkiksi. Vaikka ässä suhahtaa joskus väärin, ei se haittaa. Kieli on avannut oven maailmaan, jollaisesta en tietäisi ilman sitä mitään.


Turkkilaiset rakastavat sananlaskujaan, joista osa on tuttuja suomalaisista sananlaskuista, osa taas ei.

Maydanoz olma - älä ole persilja = pidä huolta omista asioistasi, älä työnnä nenääsi muiden asioihin (erittäin tarpeellinen sanonta Turkissa!)

Tereyağından kıl çeker gibi = Kuin hiuksen löytyminen voista eli helppoa kuin heinänteko.

Pireyi deve yapmak = Tehdä kirpusta kameli eli suomalaisittain kärpäsestä härkänen.

Bir dil, bir insan, iki dil, iki insan = Yksi kieli, yksi ihminen, kaksi kieltä, kaksi ihmistä. Toisinaan se siltä tosiaan tuntuu.

Kommentit

  1. Tutuilta tuntuvat havaintosi.
    Samat kokemukset on kayty lapi heprean kielen kanssa.
    Puheluiden pelkaaminen. Suomen kielesta puuttuvien aanteiden lausuminen.
    Suhuassan ja tavallisen assan sekoittaminen.
    Eika kirjoja juurikaan tule hepreaksi luettua, paitsi muutaman paikallisen
    suosikkikirjailijani teoksia, joiden kielesta nautin.
    Hepreassahan on lisabonuksena viela eri kirjaimet ja se kylla hidastaa lukutahtia viela 30 vuoden jalkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi turkki lukukokemuksena usein tökkii, on minullakin muutama suosikki, joita luen turkiksi mutta mieluiten suomeksi tai englanniksi. Onneksi niistä puhelupeloista on jo päästy eteenpäin :)

      Poista
  2. Nämä kieliasiat on minusta loputtoman kiinnostavia! Jännä, että näet edelleen unet suomeksi. Itse ajattelen englanniksi kun puhun englantia ja suomeksi kun puhun suomea ja unet näen milloin milläkin kielellä. Toisaalta näiden kahden vahvan kieleni lisäksi en ole onnistunut oikein oppimaan muuta kieltä kunnolla ja ihailen niitä jotka sujuvasti käyttävät arjessaan useampaa kieltä. Minulla on näissä kahdessakin tekemistä, että muistaisin kumpaa milloinkin puhua kellekin. Mieheni tuntuu joskus ymmärtävän minua niin puolesta sanasta, että oon vakuuttunut tämän osaavan suomeakin. Ja lapsille tulee toisaalta vastatuksi englanniksi kun he puhuvat keskenään ja meillekin niin paljon englantia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen kyllä usein turkiksi ja joskus englanniksikin mutta en ainakaan tiedosta uneskivani kuin suomeksi, toisaalta siitä ei voi olla kyllä varma. Väsyneenä sanon lapsille enkuntunneilla selvä tms. jotain suomeksi ja miehelle aika useinkin. Meilläkin mies tuntuu tajuavan monesti asian jo puolesta takeltelusta ja kyllä hänelle on muodostunutkin aika hyvä passiivinen suomen kielen taito kun on meitä sujuvasti vuosia kuunnellut.

      Poista
  3. Sananlaskut ovat minusta jotenkin kauhean kiehtovia! Nekin kertovat kulttuurista paljon, vaikka niiden merkitys kumpuaakin usein niin pitkän ajan takaa, ettei se ehkä päde enää sellaisenaan nyky-yhteiskuntaan.

    Minä painiskelen unissa samojen kieliongelmien kanssa kuin valve-elämässäkin. Kielet ja sanat menevät iloisesti sekaisin, eikä kukaan ymmärrä, mitä yritän sanoa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, sananlaskuista voi joskus tajuta jopa jonkun kulttuuri piirteen, joka tuntuu nykyisin erikoiselta mutta sananlaskun kautta sen syy löytyy juuri menneisyydestä. Itselläni eri kielillä on eri ympäristöt ja sekaisin ne saan kyllä kun on liikaa hommia ja stressiä.

      Poista
  4. Opiskelin mandariinikiinaa, huonolla menestyksellä. Pärjäsin kaupassa, ravintoloissa ja markkinoilla:) välillä puhuin sekaisin Kiinaa ja englantia. Hauskinta oli yllättää kiinalaiset, kun kuuntelit miten he kommentoivat ystävääni lihavaksi. Sanoin, että jep, lihava suomalainen. Olisitpa nähnyt kiinalaisen ilmeen:)))) osa varoi jo puhumasta liikaa, kun tiesivät että jotain ymmärrän:)
    Ihanat kuvat tekstissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandariinikiina ei olekaan kielistä helpoimpia! Olen miettinyt, että tuleeko ulkomaalaisen olemukseen vuosien kuluessa sellaista paikallista tempoa kun ihmiset eivät enää ylläty paikallisen kielen taidosta?

      Poista
  5. Ihania sananlaskuja, vain pari oli tuttuja mulle, enkä mitään noista varmasti arjessa osaa käyttää. Muutenkin kuulostaa tutulta, bira on niin paljon helpompi kuin kırmızı şarap. Itse olen sanonut, että "Hei, leivät ovat niille jotka syövät sukkia..." Onhan çorap (sukka) ja çorba (keitto) niin lähellä toisiaan ;)
    Minä jotenkin päätin, että kun aloitan turkinkielisten kirjojen lukemisen niin se on sitten aloitettava kunnolla . Kielikoulussa jo Orhan Pamukin novelleilla ja sitten Elif Şafakilla. Kyllähän niitä lukee, mutta vain muutama sivu kerrallaan ja välillä on pakko katsoa sanakirjaa tai muuten vaan todeta ettei tajua. Kerran selailin marketissa jotain pokkari ja lukiessani takakantta huomasin ilokseni ymmärtäväni jotain melko kivuttomasti. Nyt joku aika sitten ostin kirjan (Üç kız kardeş = kolme siskoa) ja olen sitä lukieassani saanut ihan uusia elämyksiä, kirjaan voi näköjään upota myös turkiksi. Läheskään kaikkea en ymmärrä, mutta pääsen kuitenkin eteenpäin. Sieltä opin uuden sanonnankin "iki gözü iki çeşme" Kaksi silmää, kaksi lähdettä tai jotain sinnepäin, mutta tarkoittaa samaa kuin itkeä silmät päästään - kuulosta vaan paljon kauniimmalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös päättänyt usein, että nyt otan turkin kielisen opuksen suomen kielisen sijaan käteen mutta niin se suomen kielinen vaan vie usein voiton. Kirjojen lukeminen tekisi kyllä hyvää, juuri noiden idiomien, sananlaskujen ja sanojen pyörittelyn suhteen. Elif Şafak on mun suosikkeja ja hänen kirjoja tykkään lukea turkiksi, lieneekin niin, että tietyt kirjat sopivat silläkin kielellä. Çorap ja çorba, ihan sama :D

      Poista
  6. Kielifanina tykkäsin tosi paljon tästä jutusta. Hepreassa on vaikeaa se että H-kirjainta, A-kirjainta, S-kirjainta. T-kirjainta on kaksi erilaista ,mikä voi muuttaa sanan merkityksen , ja se on ollut kaikkein vaikeinta kielen oppimisessa. Luen lehtiä hepreaksi mutta kirjoja jostain syystä vain aniharvoin sillä kielellä. Hauskat sananlaskut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja K-kirjaintakin oli 2 erilaista;D

      Poista
    2. Kiva kun tykkäsit, kieli on niin isossa asemassa arjessa kun sitä joutuu usein pohtimaan. Se ei kulje kuten oma äidinkieli sivussa automaattisesti vaan sen merkitystä joutuu edelleen toisinaan miettimään, ainakin aivot saavat jumppaa. Heprean kieli ei varmasti ole ollut helppo kieli oppia :O

      Poista
  7. Samoja tunteita kokeneena samaistuin kirjoitukseesi täysillä. Tosin kaksikielisessä kaupungissa asuvana ja ruotsia jatkuvasti puhuvana i ilman pistettä ei tuota ongelmia.
    Sanojen järjestys lauseessa oli minulle haastavinta. Kielen oppiminen avaa ihan uuden maailman. Kusadasissa asuu pysyvästi paljon englantilaisia ja irlantilaisia ja vaikka he ovat asuneet siellä jo monta vuotta, eivät osaa turkkia juuri ollenkaan. Asia ei tunnu heitä edes vaivaavan. Minulle ihan täysin mahdoton tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanojen järjestys tosiaan on hankala ja sekoilua tulee edelleen. Minusta on myös outoa asua vuosikausia maassa, ilman että edes yrittää opetella kieltä. Kyllä se eristää paikallisen elämän ulkopuolelle, ei sille voi mitään. Olitte juuri tänään mielessä, oletteko jo Turkissa vai milloin olette tulossa?

      Poista
  8. Kieli on avain kulttuuriin. Sen verran täytyy opetella, että ymmärtää edes sen miten vähän ymmärtää. Turkki on minulle samaan aikaan vieras kieli ja tunnekieli. Eli en osaa sitä täydellisesti, olen sen kanssa vajavainen, mutta silti se on oma kieli. Se tuntuu minussa. Ja sen avulla olen oppinut valtavasti asioita Turkista, turkkilaisista ja minusta itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin vajavainen ja tulen varmasti aina olemaan. Uuden oppiminen vie tavallaan aina lähemmäs tietoutta siitä että ihan täydelliseksi ei kieleni tulekaan mutta ei se haittaa. Turkin kieli on osa minua ja arkeni kivijalka ja todellakin sen avulla on opittu niin paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit