Millä palkalla kannattaa tehdä töitä?

Sanoin itseni irti päivätöistäni ihan yksikertaisesta syystä; palkka on liian pieni verrattuna työpaikalla vietettyyn aikaan. Kaksikymmentä tuntia on paljon aikaa, jonka voi käyttää muissa töissä tienaten enemmin rahaa tai saman verran puolet vähemmällä tuntimäärällä.

Työ on asia, joka on itselleni aiheuttanut muutaman läheltä piti raivarin ja hermoromahduksen Turkissa. Ensin töiden löytyminen oli hankalaa ulkomaalaisena ilman työlupaa, ja kansalaisuuden jälkeen ongelmaksi muodostui töiden tekeminen äitinä. Olen rehellisesti sanottuna käyttänyt hyödykseni kaikki suhtee, ja kehitellyt niitä häikäilemättä saadakseni töitä ja löytääkseni lapselle hoitopaikkoja. Olen opetellut miten mitätön englannin kielen testi vuodelta -96 saadaan kuulostamaan melkein opettajan pätevyydeltä, ja opintohistoria vastaavalta milloin mihinkin duuniin. Se on taitolaji, joka ei ole tullut mitenkään luonnostaan vaan pakosta.


Nyt ollaan taas uuden tilanteen äärellä. Huokaisen taas kerran hieman syvään koska on opeteltava moni asia ilman riittävää koulutusta ja kokemusta, on oltava kuin olisi tehnyt tätä sata kertaa vaikkei olekaan. Sisäänpäin kihisee jännitys, mutta ulospäin on oltava kovin itsevarma. Keväällä kuulostelin palkkatarjouksia englanninkielen opettajan paikoista muissa päiväkodeissa, tarjolla oli enemmin palkkaa ja vapaat kädet. Tämä oli tilanne ennen maan talouden sukeltamista syvyyksiin, jolta ei loppua näy. Nyt kun inflaatio laukkaa 16 prosentin tietämissä, ja vessapaperin hinta nousee joka viikko vitosella, ei työpaikkoja olekaan niin paljon tarjolla. Avaamista suunnitelleet päiväkodit odottavat parempia aikoja, kukaan ei nosta palkkoja, ja yhä useampi tyytyy siihen samaan palkkaan kuin viime vuonna vaikka vessapaperia ei pian olisikaan varaa ostaa. Olisiko kannattanut jäädä sinne tutulle työpaikalle, jossa olisi voinut neuvotella ainakin vessapaperilisän palkkaan muttei paljon muuta?



Viime keväänä jotain napsahti päässäni eräänä iltapäivänä, kun olin lupautunut ottamaan vastaan ylitöitä tarhalla, ilman palkkaa kuten tapana on. Päätös oli jotakuinkin sinetöity tuon napsahduksen jälkeen, sillä arvasin ettei haluamaani palkankorotusta olisi luvassa. Toive oli pihin pomon mielestä aivan suhteeton verrattuna muiden palkkoihin. Lomalla oli aikaa tehdä lopullinen päätös ja toivoa, että hataroista suunnitelmista kasvaa suunnitelma, joista saan tarpeeksi palkkaa. Viime viikko on kulunut paiskien tietonkoneen äärellä kirjoitushommia, ja pohtien miten hyödyntää parin vuoden aikana hankittu oppi opettaa lapsille englantia. Itselleni kahden työn yhdistäminen tuo tarpeeksi kaivattuja ihmiskontakteja, turvan aina jommankumman homman jatkumisesta. Onneksi yksityistunnit ovat tällä hetkellä koulujen avautuessa kova sana ja kasassa on jo yksi koululaisryhmä, joiden kanssa tienaan enemmin kahdessa tunnissa viikossa opetuksella kuin tienasin tarhassa kahdessakymmenessä tunnissa. Toisaalta kahden vuoden pesti on poikinut mahdollisuuden uskaltautua omilleen kun kontekteja on hankittu. Töitä on kannattanut tehdä, sillä kaikki kokemus on plussaa. Yksityistuntien antamisessa on tietysti omat kommervinkkinsä, mutta niistä lisää myöhemmin.


Työllistyminen äitinä Turkissa on ongelmallista, sillä monesta tavallisesta työstä ei jää tarpeeksi palkkaa lasten hoitomaksujen jälkeen. Aika usein tilanne olisi kuitenkin ratkaistavissa, jos halua todella on työn tekemiseen. Siitä hyvänä esimerkkinä ystäväni, joka kurssitti itseään hoitaen ohessa sairasta lastaan monta vuotta. Viime syksynä ystäväni kävi uimaopettajan koulutuksen ja toimii nykyisin uimaopettajana, tänä syksynä hän on palannut yliopistoon 18 vuoden jälkeen opiskelemaan urheilujohtamista. Ihan kuten itsellänikin, lapsi on kulkenut töissä mukana silloin kun muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Olen tavattoman ylpeä ystävästäni, ja yhtä kyllästynyt kuuntelemaan monien valitusta siitä, ettei töitä voi tehdä tuon tai sen takia. Useimmiten työpaikan saamisen kynnyksellä moniin paikallisiin tuntuu iskevän kun-ei-mun-oikeastaan-ole-pakko -kohtaus ja valitus voi jatkua.



Kun tekee töitä, joissa on mahdollista asettaa itselleen rajat, joutuu herkästi vauhtisokeaksi. Homma uhkaa levitä ja kalenterista on laskettava tunnit tarkkaan, osattava sanoa ei ja mietittävä mihin omat rahkeet riittävät monen kuukauden aikajaksolla. Freelancerina toimiminen on myös riskialtista puuhaa, jossa on pakko olla varma itsestään, jota myy. Silloinkin kun ei ole ihan varma. Olen laskeskellut silmät kiiluen kuinka monta satasta enemmin saisin kokoon, kun tekisin vielä muutaman tunnin tuolloin ja heräisin kuudelta kirjoittamaan tarjottua hommaa. Hieman vähemmin on tarpeeksi, jos se mahdollistaa kunnon aamulenkin rannassa ilman stressiä ja vapaat viikonloput (ainakin yleensä) perheen kanssa. Tarpeeksi palkkaa riippuu monesta asiasta mutta ellei sitä saa tarpeeksi, alkaa työn taso laskea, kuten huomasin itselleni käyneen edellisen työn loppuaikoina. Tilille tipahtanut palkka on paljon muutakin kuin uusia tavaroita, ruokalaskujen maksamista, harrastustuksia ja lounas ulkona, se on ylpeyttä siitä, että minä itse tein sen ja onnistuin. Ja silloin se on juuri tarpeeksi palkkaa.



Mikä on tarpeeksi palkkaa tehdystä duunista? Kannattaako jaksaa tehdä töitä, ellei ole pakko?

Kommentit

  1. Onnea uudelle uralle!
    Minä olen siinä tilanteessa, että palkattomia ylitöitä on tehtävä ajoittain. Työantaja saneeraa jatkuvasti ja siinä puristuksessa ei ihan hirveästi pullikoida. Onneksi työmarkkinat näyttävät tällä hetkellä vetävän paria aikaisempaa vuotta paremmin. Sitä ei tiedä, että milloin saneerauksissa lappu osuu omaan kouraan. Töitä on ihan pakko tehdä, kulurakenne pääkaupunkiseudulla kolmen lapsen kanssa on sellainen, että yhden palkalla eläessä pitäisi järjestellä elämää rankasti uudestaan, että pärjäisimme. Toisaalta en myöskään osaisi kuvitella olevani pidempään omasta halustani ilman töitä. Työ on niin pitkään ollut tärkeä osa elämääni ja ajoittain jopa nautin töiden tekemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa joustaminen ja ylitöiden tekeminen on yksityisellä sektorilla myös ihan normi, siitä ei voi välttyä tai muuten leimataan hankalaksi tyypiksi. Useimmissa työpaikkailmoituksissa jo mainitaan joustaminen työtuntien suhteen. Minulle oma palkka ja työ on myös iso osa identiteettiä, en osaisi olla kotona ilman minkäänlaista tulevaisuuden suunnitelmaa työllistymisestä vaikka pienen lapsen kautta nautinkin niistä vuosista kotona todella paljon. Ja totta, minäkin nautin töiden tekemisestä.

      Poista
  2. Työskenteleminen Turkissa vaikuttaa aika haasteelliselta, ja ymmärrän hyvin että irtisanouduit, on turhauttavaa kun työstä ei saa sen arvoista palkkaa. Onneksi sinulla on nuo yksityistunnit ym. mutta toivottavasti löydät paikan jossa enemmän arvostetaan panostasi, mutta voin kuvitella että kun inflaatio on noissa lukemisissa niin se ei ole helppoa., Tsemppejä- Minä teen freelanserina hommia, joita ei ole tarpeeksi,mutta kuitenkin jonkun verran, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa työskenteleminen on haasteellista yksityisellä sektorilla, sillä työpvät ovat usein pitkiä. Palkka on siitä mielenkiintoinen asia, että se mikä on toiselle vähän, onkin toiselle tarpeeksi. Kaikki riippuu tilanteesta. Enkun yksityisopetusta ja kotoa käsin tehtäviä kirjoitushommia sekä käännöksiä on onneksi tarjolla aika paljon. Itse työllistyminen vaan vaatii sitä ohjelmassa pysymistä ja oman päiväjärjestyksen luomista, se onkin ehkä tämän syksyn haaste.

      Poista
  3. Rohkea ratkaisu! Mutta vaikutat niin pystyvältä ja pelottomalta naiselta, että kaikki kääntyy varmasti aina parhain päin - kuten on tainnut jo kääntyäkin. Älä nyt kuitenkaan polta itseäsi loppuun. Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus ja kiitos, hyvältä näyttää ja toivottavasti niin myös jatkuu. Uudenlaisten juttujen kokeilemiseen näköjään turtuu, eikä se tunnukaan enää niin isolta hypyltä tuntemattomaan. Yritän luoda itselleni tavoitteita kuukausi kerrallaan ja pysyä niissä, toivottavasti onnistuu.

      Poista
  4. Rohkea päätös, jota ei ehkä olisi tullut tehtyä ollenkaan jos olisit vielä jatkanut vanhassa paikassa asiaa harkiten. Nyt ei ainakaan tarvitse jossitella.
    Olen myös samaa mieltä siitä, että työpanoksen arvostus tulee näkyä palkkakuitissa.
    Menestystä toivottaen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Ajattelin ihan samaa, jos olisin taas vuodeksi sitoutunut entiseen paikkaan, olisin jossitellut koko vuoden että mitäs jos kuitenkin....

      Poista
  5. Onnea ja menestystä :) Yksityinen puoli tarjoaa ihan uskomattomia palkkoja ja työaikoja, vähemmästäkin napsahtaa. Itse tein keväällä työsopimuksen yksityiskouluun ja olin tippua penkiltä kuullessani palkan - käytännössä 40 h viikossa koululla minimipalkalla + työvelvoite myös lauantaisin. Paikka kariutui lopulta siihen, ettei koulu lupauksistaan huolimatta hankkinut työlupaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna parempi niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, työluvan hankkiminen on kiven alla ja ellei sitä ole alussa asti laitettu vireille, tuskin sitä myöhemminkään laitetaan. Tuntiopettajista suuri osa tekee pimeästi töitä yksityisillä pienillä kouluilla ja täytyy sanoa, että tässä mun entinen työpaikka oli poikkeus ja hyvä niin. Tuo 40 t minimipalkalla on kyllä ihan törkeä, se pitäisi saada puolipväsestä hommasta, Etüt merkezistä tarjottiin esim. enkunopettajan paikkaa, 3,5 t pvässä ma-la ja siinä lähtöpalkka 1700tl ja katto 2300 tl, koulutuksen ja performanssin mukaan.

      Poista
  6. Hei!
    Olen Minna Zechner ja työskentelen sosiaalityön yliopettajana Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Olen kollegani Tiina Tiilikan kanssa tekemässä tutkimusta ulkosuomalaisten blogikirjoituksista. Kiinnostuksemme kohdentuu erityisesti siihen, miten ja mitä äitiydestä kirjoitetaan.
    Tutkimus on tarkoitus julkaista kansainvälisessä, Routledgen kustantamassa teoksessa. Julkaisua varten tarvitsemme luvan käyttää tekstejäsi tutkimusaineistona.
    Ottaisitko yhteyttä osoitteeseen minna.zechner[at]seamk.fi, niin voimme jatkaa keskustelua.

    Ystävällisin terveisin,
    Minna Zechner

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna, laitan sulle tänään viestiä vielä kun ehdin!

      Poista
  7. Hei,
    Mikä on riittävästi rahaa turkissa? 2300 tl/kk kuulostaa vähältä, vaikka olisi jo asunto ostettu eikä lainoja tarvitse maksaa. Liha ja kana ovat kalliita kun olen turkissa hintoja katsellut.

    VastaaPoista
  8. Algeriassa tilanne on sama - tai luultavasti vieläkin kärjistyneempi; mun ei kerta kaikkiaan kannata mennä töihin. Rehtorit ansaitsevat täällä sen verran kuukaudessa kokopäivätyöstä, kuin itse ansaitsen 1-3 päivässä netin kautta, mikä tuntuu kyllä epäreilulta. Miehen tuttavan yksityiskoulusta tarjottiin englanninopettajan työtä, mutta taloudellisesti ja muutenkin perheen kannalta työn vastaanottaminen ei olisi lainkaan järkevää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit