Turkkilainen ruokakulttuuri - minne olet matkalla?

Olemme käyneet tytön kanssa muutamana perjantaina ulkona syömässä, sillä olen hakenut tytön koulusta ja aikaa on jäänyt sopivasti ennen oppituntieni alkua. Oppitunnit pidetään viereisessä kaupunginosassa, jossa on kaksi ostaria joista luulisi löytyvän kaikenlaisia vaihtoehtoja syömisen suhteen. Nythän ollaan Turkissa, jossa ruokaa on tarjolla joka kadunkulmassa aamusta iltaan. Totuus on toinen, sillä tarjolla on lähinnä hampurilaisia, pizzaa tai kebapia. Hyvin edustettuina ovat lukuisat kahvilat, niiden kakkupalat ja valmiit kolmioleivät tai sitten pelkkää roskaruokaa. Sama ilmiö levittäytyy muillekin uusille asuinalueille, sillä jokaisen uuden asuintalon alakerrassa on kotitekoisia hampurilaisia ja kiviuunipizzaa kaupittelevia ravintoloita. Missä ovat turkkilaisen ruokakulttuurin bravuurit, fuusioruokaa paikallisista loistavista resepteistä?

Tytön maanantain eväät: tonnikala-makaroonia ja lisukkeet

Turkkilaiset syövät paljon ulkona. Olemme keskellä talouskriisiä, mutta vilkaisu ostarin food-court alueelle tai keskustan ravintoloihin ei siltä vaikuta. Kuppilat ja ravintolat pullistelevat porukkaa keskellä viikkoa lounasaikaan ja illalla. Opiskelijat ja työntekijät nauttivat useimmiten lounaan ulkona, ja paikkoja riittää. Työskennellessäni Ankarassa kuuluin työpaikan omituisiin suomalaisiin, jotka toivat eväänsä useimmiten kotoa. Pakasterasiasta eilistä tonnikalapastaa aterioiva suomalainen näytti varmasti turkkilaisten silmissä aika raasulta, eikö sillä ole rahaa lähteä ulos syömään? Vielä vuosien jälkeen paikalliset saattoivat muistella sitä yhtä suomalaista joka ei koskaan lähtenyt lounaalle, sen mies ei varmaan antanut sille rahaa, epäilivät paikalliset. Periaatteita, periaatteita, sellaisia jotka paikallisten mielestä tarkoittavat usein tylsää arkea.

Tiistain eväinä kotona tehtyjä juustosarvia

Ystäväni tytär lähti Ruotsiin vaihto-oppilaaksi, ja yksi suurimpia eroavaisuuksia on ollut ruokailu. Opiskelijoiden kotoa yliopistolle kiikuttamat annokset lämmitetään koulun mikroissa, eikä kukaan laita lanttejaan ravintoloihin. Ruuan syöminen ulkona tai sen tilaaminen mistä tahansa kuppilasta on tehty oikeasti liian helpoksi, ja sen huomaa turkkilaiten kasvavasta vyötärönympäryksestä. Turkki on rynnistänyt nopeasti kärkimaiden joukkoon liikalihavillaan ja on mennyt ohi kaikista Euroopan maista jo ajat sitten. Naisten liikalihavuus on Turkissa hälyttävän korkea, ja siihen on syynä vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruoka.

Keskiviikon eväinä poikkeuksellisesti miehen kotiin tuomaa pideä

Tyttäreni koulupäivä on ruokailun suhteen ongelmallinen, sillä sen aikana on saatava jotain energiatasoja kohottavaa, tai muuten loppupäivästä valtaa väsymys. Ruokailun suhteen yritän pitää tiettyjä sääntöjä, joita turkkilaisten kapulat uhkaavat toisinaan kaataa. Ei karkkeja viikolla on nyt mennyt suurimman osan jakeluun lähipiirissä. Tyttö syö aamiaisen kotona, mutta kuuluu niihin, joilla ottaa aikansa ennenkuin aamiainen maistuu. Vaikka heräämme 1.5 t ennen koulun alkua, ei alas mene usein kuin hedelmä, maito ja pala leipää lisukkeineen. Puolilta päivin alkaa nälkä kurnia. Muutaman lapsen vanhemmat saapuvat edelleen päivittäin koululle lounastunnin alkaessa 12.20 lounas mukanaan, mutta me pakkaamme eväät mukaan jo aamulla. Toisinaan eväät on syöty hyvin, toisinaan ne palaavat kotiin näykittyinä. Syynä voi olla hinku sännätä leikkimään tai ruoka, joka ei maistu.

Torstaina eväslaukkuun pakattiin edellisen illan lihapullia

Olen yrittänyt vaihdella ruokaboksin sisältöä, ja lemppareiksi meillä ovat nousseet tonnikala-makaroonisalaatti, kuivahedelmät ja pähkinät, juustorullat sekä suolaiset letut.  Boksiin jäävien sarjaan taas kuuluvat useimmiten kylmät ja lämpimät sänkkärit. Monilla kouluilla on oma keittiö, josta on mahdollista ostaa ruokailu, mutta ilmeisen harvat käyttävät sen hyödykseen vaikka tarjolla on ihan hyvää kotiruokaa. Koulu loppuu kello 14.30, joten moni ajattelee että on taloudellisempaa laittaa lapselle eväät ja syödä kotona. Tytön koulu on niin pieni, ettei sinne ole saatu keittiölle tiloja. Pihalla on kantiini, jossa on tarjolla epäterveellisiä herkkuja ja rajallisesti lämmintä ruokaa kuten toasteja ja vaihtuvina päivinä tiettyjä lämpimiä ruokia. Olen muutaman kerran antanut tytölle mukaan rahaa, mutta kantiinin ruoka ei kuulemma maistu.

Perjantaina eväslaukkuun laitettiin torstaina maistuneita lihapullia ja herkuksi perjantain kunniaksi mansikkajogurtti

Muistan törmänneeni vuosikausia sitten usein ennakkoluuloihin, mitä tulee ulkomaalaisten ruokavalioon. Monen turkkilaisen mielikuvissa kaikkien eurooppalaisten kotona syömä ruoka sisälsi samaa kuin mättöravintolat tarjoavat nykyisin Turkissa. Ulkomaalaisten keittotaitoihinkaan ei aina ole luotettu. Makaroonia ja ranskalaisia, syöttekö te muuta?

Kuvituksena tytön yhden viikon kouluruuat